Onko siis normaalia, että vanhemmat takaavat lastensa asuntolainan

että ensimmäinen asuntolaina taataan, jos vanhemmilla tosiaan on taloudelliset mahdollisuudet siihen. Myöhempiin lainoihin tuskin takausta enää kaipaakaan kun on rahaa siitä edellisen asunnon myynnistä käsirahoiksi.



Meillä vanhemmat takasivat molempien lastensa ensimmäiset asuntolainat.

koska olen luullut, että on normaalia etteivät vanhemmat tule takaamaan mielellään, vaikka olisi helposti mahdollista.

t. lopun elämää vuokrallako

ikävä kyllä kaikilla vaan ei ole niitä rakastavia vanhempia. Itselläni on umpihullut vanhemmat, persoonallisuushäiriöinen vallankäyttäjä-alistaja isä ja läheisriippuvainen uhriutunut ruikuttajaäiti, ja en ole saanut kotoa mitään tukea koskaan. En henkistä, en taloudellista, en lastenhoitoapua, en muuttoapua, en saanut edes opiskelemaan lähtiessäni mitään tavaroitani mukaani vaan muuttokuorma oli repullinen vaatteita.



Meillä kaikki liittyy isäni haluun nöyryyttää ja alistaa ja hän ei suin surminkaan soisi lapsilleen mitään hyvää tai onnellista. Joten omassa perheessä ei todellakaan mikään lainantakaus (tai muu apu) tulisi kyseeseen.



Sen sijaan kaikilla tutuillani joilla on normaalit ja henkisesti tasapainoiset vanhemmat, niin vanhemmat ovat taanneet lainaa, antaneet/lainanneet rahaa, auttavat aikuisia lapsiaan, hoitavat lapsenlapsiaan.



Kyllä se on ihan siitä kiinni millaiset vanhemmat sattuuu saamaan.

ja tosiaan me säästimme sen takauksen määrän itse. Eli kun asunto käy vakuudeksi 70% arvosta, valtiontakaus on 15% (maksullinen) niin vain se 15% pitää säästää itse jos takaajia ei ole. Meidän tapauksessa se tarkoitti 30 000e summaa ja meni siihen säästämiseen todella todella monta vuotta, mutta on se mahdollista silti.



Eli ei ole pakko asua ikäänsä vuokralla vaikkei vanhemmat takaisikaan lainaa.

joten vanhempien takaus on tarpeeton, jos ostaja on hoitanut raha-asiansa kunnolla.

Kyse ei ole siitä, rakastaako lapsiaan vai ei. Itse en ikinä olisi ottanut ketään takaamaan mitään, koska en halua kellekään sellaista riskiä. Tietysti olisi eri asia, jos vanhemmat on jotain miljomäärejä, mutta tavallisissa perheissä sanoisin ei.



Me ollaan aina ostettu sellainen asunto, että asunto itsessään on riittänyt lainan vakuudeksi. Jotain pitää olla säästössä, jos asuntoa ostaa.



Tiedän myös yhden tapauksen, jossa laina jäi eron jälkeen vanhempien maksettavaksi, ja sitä sitten maksettiin pitkään ja hartaasti... ei kivaa...

osuuden verran, emme koko lainaa. Tuo vakuus on nyt jo vapautunut eli ovat maksaneet omaa taloaan sen verran että se riittää yksinään vakuudeksi.



Enempää en suostuisi takaamaan eikä nuoret ottamaan takausta vastaan vaikka varaa olisi.

Yleensä lainassa ei tarvita henkilötakaajia oten vanhempien takaus on tarpeeton, jos ostaja on hoitanut raha-asiansa kunnolla.

ja niillä voi saada täysin ilman takuita tai omaa alkupääomaa.

Mutta muuten kyllä yleensä itse asunto käy vain 70% takuuksi, valtiontakaus 15% ja 15% asunnon arvosta pitäisi olla sitten itsellä joko rahana tai tavalla tai toisella taattuna. Omat vanhempani takasivat tuon 15% summan arvoisella talletuksella pitkäaikaistilille lainanantajapankissa, ja tämä talletus oli lainani takuuna. Jos olisivat joutuneet esim. talonsa laittamaan kiinni takauksen takia niin tuskin olisivat suostuneet takaamaan ollenkaan.

Nykyään asuntolainoissa käytetään henkilötakauksia varsin vähän. Lähes poikkeuksetta vakuutena on lainalla ostettava asunto, mikä luontevaa onkin.

Ei olis tullut koskaan mieleenkään kysyä enkä taatusti takaa omien lasteni lainoja! Ensin säästetään vähän, sitten ostetaan asunto. Koko rahaa ei siis lainata, sehän on ihan hullu ajatus!



Kaikkimullehetinyt on juuri tämän ajan ongelma. Hieman pitkäjännitteisyyttä, arvon mammat!



Mainittakoon, että aloitin itse asuntosäästämisen joskus 15-vuotiaana ja ensiasunnon ostin opiskelijana. Ilman mamman takausta. Ja olen köyhästä perheestä :)

Meiltä puuttui noin 20te vakuutta, joten vanhemmat takasivat tuon osuuden verran meidän ensimmäistä asuntolainaa. Tuossa on hyvin pieni riski, sillä meillä oli saman verran omaa rahaa ja pankki lainasi loput. Jos asunto olisi mennyt alta, niin vanhempien vastuu olisi jäänyt tuohon sovittuun summaan. Kun vaihdoimme asuntoa, niin takausta ei enää tarvittu.



Ymmärrän kyllä jos joku ei halua läheteä takaamaan, sillä varmaan kaikki vähänkin vanhemmat ihmiset tuntevat jonkun, joka on joutunut maksamaan toisten lainoja takaisin.

ja tosiaan esim. 200 000 e asunnosta se omarahoitusosuus on 30 000e, ja sen voi säästää siten että joka kuukausi säästää vaikka 800e tilille. Säästösumma koossa alle neljässä vuodessa. Ei ole mikään mahdoton odotusaika jos ajattelee että on "mahdotonta ponnistella niin pitkään"



Pitkäjänteisyys palkitaan!



T: itse säästänyt, ja mitään apua en ole koskaan (varakkailta) vanhemmiltani saanut

Ei olis tullut koskaan mieleenkään kysyä enkä taatusti takaa omien lasteni lainoja! Ensin säästetään vähän, sitten ostetaan asunto. Koko rahaa ei siis lainata, sehän on ihan hullu ajatus!

Kaikkimullehetinyt on juuri tämän ajan ongelma. Hieman pitkäjännitteisyyttä, arvon mammat!

Mainittakoon, että aloitin itse asuntosäästämisen joskus 15-vuotiaana ja ensiasunnon ostin opiskelijana. Ilman mamman takausta. Ja olen köyhästä perheestä :)

Me ostimme vanhempien takaamana täyslainoituksella ison unelmiemme omakotitalon aikanaan, eikä ole kyllä koskaan kaduttanut. Kivahan se oli että oli kunnon tilat heti kun lapset oli pieniä eikä niin että olisi ensin tarvinnut kituuttaa jossain kaksioluukussa ja sitten vähitellen päästä kiinni isompiin vasta.

Meillä on töitä riittänyt molemmilla tasaisesti koko ajan joten ei ole ollut pienimpiäkään vaikeuksia lainan takaisinmaksussa, eikä lainaa ole mitoitettu tuloihimme nähden niin isoksi että olisimme jatkuvasti tiukilla (jos molemmilla on työ).

normaalit, rakastavat vanhemmat eivät taanneet.



Mun vanhemmilta en edes kysynyt, vaikka varmasti olisivat halunneet auttaa, mutta eivät ole kovin varakkaita (+ isä oli juuri lomautettu) ja en halunnut riskeerata että menettävät vaikka kämppänsä.



Miehen vanhemmat sitten ovat tosi varakkaita, mutta eivät halunneet takaajiksi, mutta lainasivat meille ilman korkoa tietyn summan, minkä ansiosta pystyimme ottamaan niin pienen lainan ettemme tarvinneet takausta.

ja tosiaan esim. 200 000 e asunnosta se omarahoitusosuus on 30 000e, ja sen voi säästää siten että joka kuukausi säästää vaikka 800e tilille. Säästösumma koossa alle neljässä vuodessa. Ei ole mikään mahdoton odotusaika jos ajattelee että on "mahdotonta ponnistella niin pitkään"

Pitkäjänteisyys palkitaan!

T: itse säästänyt, ja mitään apua en ole koskaan (varakkailta) vanhemmiltani saanut

Ei meillä ainakaan olisi tullut mitenkään kyseeseen, kun kallis pääkaupunkiseudulla asuminen ja eläminen vei varsinkin nuorena aika tarkkaan kaikki tulot koko ajan. Ja kun autotkin tarvitsivat molemmat töissä. Ei kyllä pystynyt säästämään kuin max 300 euroa kuussa oikein.

Mutta sitten kun ostettiin oma niin helppohan sitä on lyhentää koska pois jäi kokonaan se kallis vuokran maksaminen.

Voihan tehdä vaikka niin että ottaa vanhemmilta takauksen 30 % talon arvosta ja talo itsessään toimii sen 70 % takauksena.



Ostaa vähän edullisemman remontin tarpeessa olevan talon ja siihen tekee säästöillä remontin.(Ei ota kallista remonttilainaa)



Sitten hankkii kiinteistönvälitysfirmalta uuden arvion talon arvosta ja takaajien osuus vähenee niin paljon kuin talon arvo on noussut.



En osaa selittää tarkemmin, toivottavasti tästä ymmärtää.



Tarvitaan tietysti omaa remonttiosaamista sillä jos vieraalla tettää niin tulee aika kalliiksi, ja kannattamattomaksi.