Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kenellä muka niin haastava lapsi, ettei edes laivalle

Vierailija
22.10.2012 |

pääse? tai muuten ulkomaille?

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
22.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ollut tuollainen ahdistuva ja rutiineja kaipaava lapsi, joka olisi kait halunnut kasvaa tynnyrissä. ja kamalinta mitä sille olisi voinut tehdä olisi se, että hänet olisi heivattu yksin mummolaan viikoksi 4v:nä. Minusta se oli meidän tehtävä opettaa hänelle tulemaan toimeen tässä elämässä, tämän elämän säännöillä. Joskus oli aika hankalaa, kun jätkä venkoili ja voi pahoin jännityksestä, mutta kyllä mä tänään sanoisin, että se kannatti. Paljon se vaati syliä ja selitystä, tunteiden sanoitusta, mutta nykyään se pärjää vaikka vähän jännittää. Ja se oli noilla reissuilla kamala mun ja miehen kannalta, ei se muita matkustajia terrorisoinut.

Vierailija
22/24 |
22.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ollut tuollainen ahdistuva ja rutiineja kaipaava lapsi, joka olisi kait halunnut kasvaa tynnyrissä. ja kamalinta mitä sille olisi voinut tehdä olisi se, että hänet olisi heivattu yksin mummolaan viikoksi 4v:nä. Minusta se oli meidän tehtävä opettaa hänelle tulemaan toimeen tässä elämässä, tämän elämän säännöillä. Joskus oli aika hankalaa, kun jätkä venkoili ja voi pahoin jännityksestä, mutta kyllä mä tänään sanoisin, että se kannatti. Paljon se vaati syliä ja selitystä, tunteiden sanoitusta, mutta nykyään se pärjää vaikka vähän jännittää. Ja se oli noilla reissuilla kamala mun ja miehen kannalta, ei se muita matkustajia terrorisoinut.

mutta asteittain, vähä vähältä, niin ettei ahdistus pääse menemään ihan överiksi. Ulkomaanmatkat olemme toistaiseksi katsoneet hänelle liian stressaaviksi, kyläilyyn ja kotimaanmatkailuun totutellaan koko ajan, samoin yllättäen eteen tuleviin tilanteisiin kotiympäristössä.

Meidän tytär ei (muiden kannalta valitettavasti) ole noita jotka vaan hiljaa voisivat pahoin jännityksestä vaan sitten kyllä huutaa, raivoaa, pyrkii karkaamaan tai rikkomaan esineitä tms kun menee kuppi nurin stressinsietokyvyn ylittyessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
22.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En allekirjoita kaikkea tässä ketjussa kuvattuja keinoja (mummun luo jättäminen jne.) vaikean lapsen kanssa toimittaessa.



Sen verran kuitenkin sanon omasta kokemuksesta, että lapsi voi olla johdonmukaisesta, rajatlaittavasta ja välittävästä kasvatuksesta huolimatta lapsi voi olla todella, todella, TODELLA vaikea.



Meillä kaksoset, jotka on kasvatettu prikulleen samalla kaavalla. Toinen erittäin helppo lapsi, toinen aivan mahdoton. Siis juuri siinä mittakaavassa mahdoton, että mietimme jopa kauppareissut tarkkaan, jaksammeko mennä koko porukalla. Yleensä jaksamme, koska olen sitä mieltä, että lapsi ei opi, jos ei viedä minnekään.



Nykyajan kasvatusopaissa näyttää olevan muodissa neuvoa, että lapesen huono käytös tulee jättää huomiotta ja huomion saa vain hyvällä käytöksellä. Heh heh, sallikaa mun nauraa näille teoriassa niin päteville konsteille...käytännön toteutus on vain kovin kaukana näistä asiantuntijaopuksista.



TSEMPPIÄ MEILLE KAIKILLE HAASTAVIA LAPSIA KASVATTAVILLE VANHEMMILLE ! Vaikka meidän lapsilta ne diagnoosit on yleensä tekemättä, se ei tarkoita ettemmekö saisi tuntea välillä voimiemme olevan tasan lopussa.

Vierailija
24/24 |
22.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

varmasti tosi raskasta yrittää "siedättää" sekä lapsiaan että itseään, jos reissut menevät parkumiseksi ja ilkosilleen riisuutumiseksi yhä uudestaan.



Omaltakohdalta olen huomannut, että oman pinnan venyttäminen ja asioiden ennakointi auttaa paljon. Syötän, juotan, puen lapset niin että heitä on helppoa riisua. Hikisenä olo tuskastuttaa jo ruokakaupassa.



Raskainta oli ehkä ensimmäisen lapsen kanssa, kun en ymmärtänyt miksi hän huusi ja meni ihan tolaltaan vaikkapa pankissa tai videoliikkeessä. Ymmärsin vasta aikojen kuluttua, että hälinä ja informaatiotulva sai lapsen pään ihan hälisemään. Hän kyllä tottui kaikkeen, kun kuljetin sitkeästi mukana aina ja kaikkialle. (autistispiirteinen lievä kehitysvammaisuus löyti vasta vuosien päästä).



Kaksi nuorinta lastani liikkuu pyörätuoleilla. Heidän kanssaan voi kyllä matkustaa vaikka satoja kilometrejä. Olen onistunut jo matkustamaan yksin noiden kolmen erityilapsen kanssa 2000km.



Se kysyy vain väljää aikataulua, tarpeeksi lepäilyä, asioiden organisointia. Ajan mittaan keksii miten vaipanvaihdot ja syöttämiset onnistuvat myös tien päällä.



Tsemppiä taisteluun tavallisten ja erityisten reissaajien kanssa!