Miltä synnytys tuntuu?

tuntuvat samalta kuin pahat vatsataudit (ne vatsakrampit). Avautumisvaiheen loppuosa (n 20 min) jatkuvalta sellaiselta. Ponnistusvaihe oli vähemmän ikävän tuntuinen mutta aika sama fiilis, pään ulostulo sattui eri lailla. Ei ollut mitään lääkkeeliisiä lievityksiä minulla, ja vain 1 synnytys.

Aika hauskaa oikeastaan olla kuin halvaantunut

terävillä pyöräketjuilla varustetun raskasrenkaisen traktorin yliajamaksi. Kipu on kokonaisvaltainen, repivä, riipivä, tuskainen, hullu. Olen kokenut painonnostaja ja synnytyksen jälkeen olen kuunnellut mieskollegoideni valitusta urheiluvammoista aivan toisin korvin. Mies ei IKINÄ KYKENISI synnyttämään.

vaikka olisikin puudutus. Lähinnä se tuntuu siltä, kuin yrittäisi punkea potkupalloa ulos.

tuntui minusta niinkuin poltolta, joka tuli säännöllisesti ja taukosi välillä. Poltto tuntui syvällä selässä, ei mahan puolella lainkaan.

Kohti ponnistusvaihetta mennessä poltto alkoi olla jatkuvaa ja hyvin invalidisoivaa. Ponnistusvaiheen kipu oli hyvin kokonaisvaltaista, aivoihin ei muuta ajatusta sillä hetkellä mahtunut.

Kipu hävisi heti, kun vauva oli ulkona eikä enää "tuntunut niin missään".

En saanut mitään kivun lievitystä.

ponnistusvaiheessa kirjaimellisesti tuntuu siltä, että joku yrittää repiä luitasi lantiosta erisuuntiin ja lihakset repee. Kipu on lähes tajunna vievää.

2 synntystä ja 1 keskenmeno takana

myöhemmin sainkin kuulla että epiduraali oli annettu liian myöhään.

samalta kuin suonenveto jalassa, mutta tosiaan niin kuin suonenveto olisi mahassa.



Ponnistusvaihe oli ihan ok (epiduraali). Lähinnä ongelmallisinta siinä minulle oli se, että tuntui, että happi loppuu kesken.

ponnistusvaiheessa kirjaimellisesti tuntuu siltä, että joku yrittää repiä luitasi lantiosta erisuuntiin ja lihakset repee. Kipu on lähes tajunna vievää.

2 synntystä ja 1 keskenmeno takana

Minusta kipu pysyi siedettävänä (vatsakramppityyppisenä) kun pysyin seisaallaan ja liikkeessä, mutta esim käyrän otto oli aivan kamalaa maaten. En tarvinnut lievityksiä. Siis oli se kipeää, mutta ei kohtuutonta, ja pystyssä oli paljon helpompi ottaa supistuksia vastaan. Kipu ei jäänyt päällimmäiseksi muistoksi (tosin välilihan leikkauskipu oli sitten jotain muuta).

Ei puudutuksia täällä tarvittu!

Sattui, mutta missään vaiheessa kipu ei lyönyt yli. Olen synnyttänyt viidesti ilman MITÄÄN kivunlievitystä, sängyssä selällään. Ei synnytys välttämättä ole hirveää kidutusta.

Alkuun supistukset tuntuivat jännittäviltä ja kihelmöiviltä.

Avautumisvaiheessa ennen epiduraalia tuntui kipua, niinkuin kramppeja.

Epiduraali vei suuremmat tuntemukset pariksi tunniksi.

Avautumisvaiheen lopuksi tuntui todellakin siltä, että vauva pyrkii puskemaan itsensä ulos.

Ponnistusvaihe tuntui nimenomaan ponnistamiselta.

Ja sitten kun vauva syntyi, se tunne oli sanoinkuvaamaton. Ihana. Kun lapsn sai syliin... siinä vaan pakahtuu ilosta, onnesta - ja rakkaudesta.

Sen jälkeen en tuntenut kipua.

Enkä pystynyt adrenaliineissa nukkumaan seuraavana yönä. :)

3 kertaa alakautta synnytin. Nuorena. Kipu oli PALJON kovempaa kuin osasin aavistaa. Polttavaa, repivää, puristavaa, supistusten välillä ei ollut hetken taukoa, kipu oli siis yhtäjaksoista. Epiduraalit ei auttanut, kolmannella kerralla tuli sitäpaitsi ihan luomuna kun oli niin nopeata toimintaa.

Pahinta kuitenkin on ollut kouluikäisten lasten kurissa pito ja kasvatustyö :(((

Enkä pystynyt adrenaliineissa nukkumaan seuraavana yönä. :)

Ja synnytyksen jälkeen monta tuntia tärisytti kai samasta syystä

t. yksi noista ilman lievityksiä synnyttäneistä

ekassa tuska oli hullua, repivää, ihan kuin ylä -ja alakroppaa olisi kirveellä hakattu erilleen. Makasin avuttomana pedissä ja imin ilokaasua, olin "potilas", vasta epiduraali toi helpotuksen ja loppu olikin sitten suht helppo.



Toinen synnytys pelotti kun mietin niitä hulluuteen asti meneviä kipuja, mietin etä miten ihmeessä kestän ne kivut taas jos en onnistu saamaan puudutusta ajoissa jne. No, synnytin vajaa 2 viikkoa sitten ja kokemus oli totaalisen erilainen. Hengittämällä, synnytyslaululla ja kävelyllä selvisin 6 cm asti... kipu oli kovaa, mutta täysin hallittavissa. Vasta tuossa ihan lopussa alkoi supistusten väli olla niin lyhyt ja supparit niin intensiisiviä että oli pakko saada puudutetta. Aloin jännittämään kroppaani niin kovasti että totesin parhaaksi saada jotain kivunlievitystä... epiduraali tehosi jälleen ja loppu meni kuin oppikirjassa. Kipu oli toki todella kovaa, mutta hallittavissa hengittämisellä ja keskittymisellä.

Avautumisvaihetta kuvaa mielestäni parhaiten vanhan kansan termi poltot. Tuntuu siis polttavaa kipua koko lantion alueella. Vähän kuin menkkakivut potenssiin miljoona.



Ponnistusvaihetta en osaa kuvailla, sillä minulla oli siinä epiduraali (avautumisvaiheen loppupuolella laitettu) viemässä kivut pois. En tuntenut edes ponnistamisen tarvetta. Vähän painetta vain.

Avautumisvaihe tuntui kuukautiskivuilta, jotka olivat lopuksi todella pahat. Ponnistusvaiheesta en muista juuri mitään, myöskään sitä miltä se tuntui. Lapsen saaminen rinnalle tuntui onnelliselta, helpottavalta, ihanalta. Yöllä ei tullut uni. Pari seuraavaa päivää tunsin itseni supernaiseksi. Voimauttavin kokemus ikinä.

Avautumisvaiheen alussa ihmettelyä, että mitäs tapahtuu ja ei tuntunut pahalta. Avautumisvaiheen jatkuessa ja supistusten voimistuessa ja nopeutuessa tuntui, että joku leikkaa veitsellä alavatsaa. Käsittämättömän tuskaisen kipeää teki. Tuntui, etten kestä ja selviä tästä. Ponnistusaiheessa kirrasi niin perkeleesti ja tuntui, että repeän lopullisesti. Hirveä kokemus, ksittämättömän kamala ja tuskainen, voimat aivan loppu. Mutta kaiken sen tuskan jälkeen maailmaan putkahti ihana tyttö.

Ekassa synnytyksessä se tuskan määrä oli hirveä. Siinä tajusi kirkkaasti, että kipuun voi kuolla. Ja se hetki, kun lapsi jumahti kesken ponnistuvaiheen kiinni, ja kaikki lantiossa lähti hiljalleen repeämään, ei ollut hauska.



Toinen oli taas tosi helppo synnytys. Siinä supistukset tosiaan tuntuivat sellaiselta polttelevalta tunteelta. Vähän keinuttelin lantiota ja jodlasin siinä jotain omaksi iloksi, ja se auttoi. Ponnistaminen oli tuttua hommaa ja pian ohi.

ja ei se oikein tuntunut miltään. Muutaman aika tiukan supistuksen muistan ennen epiduraaleja. Loppuvaiheessa oli tulessa reidet ja selkä. Se oli epämiellyttävä tunne. Ponnistusvaihe ei tuntunut miltään. Synnytyksen jälkeen tuli kylmä ja muutenkin oli aika orpo olo.