Mitä tässä kenenkään pettämisiä paheksumaan kun ei kirkkokaan

Niin mistä tietää? Siitä olisi tiennyt katumuksesta, jos tämä sielunpaimenen virkaan valittu piispa olisi tehnyt työnsä ja kertonut avoimesti katuvansa asiaa. Samoin sitä olisi odottanut siltä naispapilta. Sellaista rehellistä ja tarvittaessa omakohtaista julistusta periaatteessa odotettaisiin kirkoissa, mutta sen sijaan siellä saarnataan jostain Kuolleenmeren kirjakääröistä ja kreikan ja latinan eroista.



Ihan samanlaista asioiden välttelyä ja peittelyä tapahtuu myös herätyskristillisissä piireissä. Amerikkalaisten sekoilut ovat asia erikseen, mutta Suomesta esimerkkinä tämä Nokia-mission tyyppi. Hänet pistettiin ulos liikkeestä ja kävi vain "tunnustamassa", että on tehnyt aviorikoksen. Oikeastihan kyse oli ollut seksuaalisesta hyväksikäytöstä sielunhoitajan asemassa, mutta siinäkin jutussa tyydyttiin siihen. Eli oikeasti juttu hyssyteltiin piiloon.



Nuo "älä tuomitse" -löpinät menettävät arvonsa silloin, kun asianosainen ei itse esitä katumusta ja lupaa jatkossa pyrkiä parempaan. Silloin kyse on vain älyllisestä epärehellisyydestä ja oman nahkan suojelemisesta.



Kuka noita kirkon ja uskovaisten liirumlaarumeja jaksaa, jos ne eivät edes yritä lunastaa paikkaansa avoimessa eettisessä keskustelussa tässä maassa? Eettinen keskustelu jää sitten sille tasolle, että oliko jorkut BB-talon asukkaiden sekoilut oikein, väärin vai huvittavia.

Kirkkohan tuomitsi avioliiton ulkopuolisen suhteen. Kirkon perusajatus on myös anteeksi antaminen katuvalle. Tämä pari on nyt aviossa, joten ei kirkolla ole syytä pitää vihaa.



Sinua taitaa ottaa tässä päähän se johtajan palkka.

Eivätkö pettäjät saisi mielestäsi menestyä ammatillisesti?



Pitäisikö heidän siis kerjätä kadunnurkassa lapun kanssa, jossa lukisi, että "pettäjä"?





Minusta on hyvä, että vaikkakin olen kokenut pettämisen, niin lapseni saavat kunnon elatuksen niin minun kuin etävanhempansa puolesta.

että vihdoin viimein on ymmärretty, että kenellä se synneistä tuomitsemisen valta oikein on. Ei ihmisellä, ei kirkolla, vaan Jumalalla.

En muista mitään tällaista. Muut piispat tosiaan taisivat puhutella tätä ja hän perusteli eroaan sillä, että lööppijulkisuutta tuli liikaa.



Minua ottaa päähän se, että tosiasiassa kirkon sisällä ei liiemmälti paheksuttu koko hommaa. Nimilistoja kerättiin puolesta ja pariskunnan ura urkeni kirkon sisällä muihin johtajanpesteihin.



Onko Suomessa iltapäivälehdet ottaneet moraalinvartijan roolin? Kirkko on ihan hiljaa pettämisistä ja toisaalta ei halua ottaa julkisesti kantaa lestojen jatkuvaan ihmisrääkkäykseenkään. Silloin harvoin kun joku sieltä uskaltaa vähän suunsa avata, niin lestojen pääpaikka SRK on heti kimpussa ja sekin hommaa kuivuu siihen.



Minua tosiaan ottaa päähän, jos ihmisillä ei ole avointa eettistä ja moraalista keskustelua enää muualla kuin SanomaWSOY:n ja AlmaMedian iltapäivälehdissä. Koko homma menee liian heppoiseksi kun ns. eettiset toimijat eivät käy enää selkeää vuoropuhelua toistensa ja tavallisten ihmisten kanssa.



Melkein toivoisi, että nyt olisi joku 70-luku ja taistolaiset ja kirkko napit vastakkain. Edes jotain tapahtuisi jossain.

Mistä ap tietää, ovatko kyseiset henkilöt pyytäneet anteeksi niiltä, joita ovat loukanneet?



Mistä ap löytää täydellisen johtajan?

Sellaisen, joka ei ole koskaan kiroillut;

ei ole valehdellut;

ei loukannut toista (Jeesus rinnastaa toisen loukkaamisen ihmisen tappamiseen);

ei ole kadehtinut toisen omaisuutta; ominaisuuksia, lähtökohtia, koulutusta, lahjakkuutta;

on aina kunnioittanut vanhempiaan ja näiden ohjeita;

puhumattakaan, että olisi pyhittänyt lepopäivän ja rakastanut ennen kaikkea Jumalaa ja lähimmäistään kuin itseään.



Olisi mielenkiintoista tavata tällainen ihminen.



Ja todellakin tiedän, mitä surua pettämisestä seuraa. Oma avioliitto hajosi, kun ex petti pitkään ja hartaasti. Kuten joku kuitenkin on jo maininnut, niin lasten asemaa ei kuitenkaan yhtään helpottaisi se, että heidän isänsä olisi työtön, olisi jatkuvasti esim. konkreettisesti kirkonmenojen aikan jalkapuussa ja hänen päälleen saisi sylkeä ja että exällä ei olisi mitään mahdollisuuksia elää normaalia elämää.

Itse olen petettynä sellaista mieltä, että kaikkein säälittävämpiä ovat ne synnintekijät, jotka eivät osaa katua tekojaan/tekojensa seurauksia. Nämä ovat mitä todennäköisimmin jääneet lapsena vaille rakkautta, huolenpitoa ja välittämistä. heillä ei ole ollut mallia siitä, että yhteisen, toisen ja jopa oman itsensä takia, ei tule noudattaa kaikenlaisia mielihyvän impulsseja.

En muista mitään tällaista. Muut piispat tosiaan taisivat puhutella tätä ja hän perusteli eroaan sillä, että lööppijulkisuutta tuli liikaa.

Minua ottaa päähän se, että tosiasiassa kirkon sisällä ei liiemmälti paheksuttu koko hommaa. Nimilistoja kerättiin puolesta ja pariskunnan ura urkeni kirkon sisällä muihin johtajanpesteihin.

Onko Suomessa iltapäivälehdet ottaneet moraalinvartijan roolin? Kirkko on ihan hiljaa pettämisistä ja toisaalta ei halua ottaa julkisesti kantaa lestojen jatkuvaan ihmisrääkkäykseenkään. Silloin harvoin kun joku sieltä uskaltaa vähän suunsa avata, niin lestojen pääpaikka SRK on heti kimpussa ja sekin hommaa kuivuu siihen.

Minua tosiaan ottaa päähän, jos ihmisillä ei ole avointa eettistä ja moraalista keskustelua enää muualla kuin SanomaWSOY:n ja AlmaMedian iltapäivälehdissä. Koko homma menee liian heppoiseksi kun ns. eettiset toimijat eivät käy enää selkeää vuoropuhelua toistensa ja tavallisten ihmisten kanssa.

Melkein toivoisi, että nyt olisi joku 70-luku ja taistolaiset ja kirkko napit vastakkain. Edes jotain tapahtuisi jossain.