Downin syndrooma. Mä en ainakaan tiedä tekisinkö aborttia sen vuoksi.

Siis onhan niitä muitakin vammoja mitä vauvalla on, mutta nyt täällä keskustellaan kovasti tuosta Downista.



Mä en oikeasti tiedä mitä tekisin siinä tilanteessa, siihen pystyisin vastaamaan vasta sitten jos odottaisin vammaista lasta.



Nyt kun ajattelen, niin en ehkä jaksaisi hoitaa vammaista lasta. Olen itse sairastanut syövän kaksi kertaa ja se on kuluttanut mua henkisesti niin paljon, että en tiedä jaksaisinko enää lisämurhetta elämääni.



Toisaalta kuitenkin...Mulla on munasarjat saattaneet vaurioitua syöpähoitojen vuoksi ja jos tulisin nyt raskaaksi, niin olisin onneni kukkuloilla! Olisi sydäntä raastavaa jos pitäisi tehdä abortti, kun on toivonut yli kaiken toista lasta. Vielä ei ole tietoa onko mulla mahdollisuuksia toiseen lapseen, sen tietää vasta sitten jos ei yrityksestä huolimatta mitään ala kuulua. Nyt ei siis olla raskautta yrittämässä, vaikka olen kyllä yrittänyt " hienovaraisesti" sellaista vihjailla...Meidän taapero, kun aivan selvästi tarvitsee siskon tai veljen. ;)



Downiahan on eriasteisia. Itse teiniä hoidin naapurin kolmea lasta välillä ja keskimmäinen heistä (poika) oli Down-lapsi. Hän oli tuolloin 7-vuotias ja aivan uskomattoman suloinen tapaus. Hän iloitsi pienistäkin asioista ja hänet sai nauramaan todella helposti. Olihan hän melkoinen jääräpää ja aivan periaatteesta hän tuntui vastustavan kaikkea mitä ehdotin, silloin vain sanoin että nyt tehdään näin enkä antanut vaihtoehtoja. Pojan isosisko ja pikkuveli komensivat myös, koska tiesivät että veli ei aina välttämättä itse tajua mikä on oikein ja väärin.



Mutta kyllä tuo naapurin poika oli kuitenkin suhteellisen helppo hoidettava, olen nähnyt terveitä lapsia jotka ovat olleet paljon pahempia käytökseltään. Silloinhan on kyse kasvatuksesta.