Mistä tietää milloin oikea aika toiselle lapselle?

järkisyillä ja ihan niin väärään aikaan kuin vain mahdollista. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt odotella vähän sitä tunnetta, että halutaanko toinen ylipäänsä. Koska nyt, kun lapsia on kaksi, minulle on selvinnyt kirkkaana, että olen niitä äitejä jotka on parhaimmillaan kun lapsia on vaan yksi. Ekan vuoden tuntui suorastaan, että se meidän ihana, onnellinen elämä yhden lapsen vanhempina on iäksi mennyt.



Me siis tehtiin toinen lapsi koska jotenkin ajattelin että lapsia kuuluu olla kaksi, ja vielä tietyllä ikäerolla. Se on kuitenkin väärä tapa ajatella. Kyllä sitä toistakin lasta pitää haluta, ihan aidosti.

oli kyllä hieman vauvakuumetta, mutta 2v myöhemmin syntyneen toisen lapsen kohdalla ei todellakaan. Lasten hankkiminen vaan sopi parhaiten juuri tuohon uran- ja elämänvaiheeseen, joten silloin ne tehtiin, muuten olisi jäänyt ehkä vain yhteen lapseen. Mitä sillä on väliä, onko vauvakuumetta vai ei. Ihminen voi myös ajatella rationaalisesti ja tehdä itsenäisiä päätöksiä. Jos jää vain odottelemaan sitä oikeaa tunnetta ja oikeaa hetkeä, huomaa pian, että biologian suhteen juna meni jo.

järkisyillä ja ihan niin väärään aikaan kuin vain mahdollista. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt odotella vähän sitä tunnetta, että halutaanko toinen ylipäänsä. Koska nyt, kun lapsia on kaksi, minulle on selvinnyt kirkkaana, että olen niitä äitejä jotka on parhaimmillaan kun lapsia on vaan yksi. Ekan vuoden tuntui suorastaan, että se meidän ihana, onnellinen elämä yhden lapsen vanhempina on iäksi mennyt.

Me siis tehtiin toinen lapsi koska jotenkin ajattelin että lapsia kuuluu olla kaksi, ja vielä tietyllä ikäerolla. Se on kuitenkin väärä tapa ajatella. Kyllä sitä toistakin lasta pitää haluta, ihan aidosti.

Mä taas olen aina ajatellut, että sisarukset ovat rikkaus (sitten tietyn iän jälkeen) ja että kaksi riittää. Mutta... Tämä on vain mun ajatuksseni.

Millainen ikäero teidän lapsilla on? Itse ajattelin sopivaksi ikäeroksi 2,5-3v, mutta senhän tietää sitten vasta jälkeenpäin.....

Mutta haluan välttää tilannetta, että kadun toista lasta lopun elämäni. Aika raakaa tekstiä...

Ps. Jos anopilta kysyy niin hänen mielestään lapsia saisi olla jo tähän ikään mennessä enemmänkin... Että ei ratkaise tätä "ongelmaa" :)

oli kyllä hieman vauvakuumetta, mutta 2v myöhemmin syntyneen toisen lapsen kohdalla ei todellakaan. Lasten hankkiminen vaan sopi parhaiten juuri tuohon uran- ja elämänvaiheeseen, joten silloin ne tehtiin, muuten olisi jäänyt ehkä vain yhteen lapseen. Mitä sillä on väliä, onko vauvakuumetta vai ei. Ihminen voi myös ajatella rationaalisesti ja tehdä itsenäisiä päätöksiä. Jos jää vain odottelemaan sitä oikeaa tunnetta ja oikeaa hetkeä, huomaa pian, että biologian suhteen juna meni jo.

Aamen. Mutta niin paljon sitä saa kuulla, että on väärin tehdä järkisyistä lapsia. Ehkä nämä ihmiset ovat sitten niitä joilla tunne tulee todella vahvana. Ajattelen juuri ura/elämäntilannetta.

että meillä on lapsilla kolme vuotta ikäeroa. Ikäerona oikein hyvä, siihen olen tyytyväinen.



Mun tekstin pointti oli siis se, että en kuunnellut sisäistä ääntäni, joka sanoi että en oikeasti halua lisää lapsia. Jotenkin ajattelin, juurikin niin, että lapsi tarvitsee sisaruksen. Se sisarus tehtiin siis suhteessa siihen esikoiseen, sitä esikoista varten, ei sitä varten että me miehen kanssa olisimme oikeasti halunneet lisää lapsia.



On siis väärin tehdä toinen lapsi vastoin sitä omaa halua. Ei ole väärin tehdä lasta järkisyistä jos kuitenkin tahtoo, ihan aidosti toisen lapsen.

että minulla taas on täysin vastakkainen kokemus kakkosen kanssa. Mekin teimme toisen lapsen pelkästään sisarukseksi esikoiselle, koska ajattelimme, että ainoana lapsena ei ole yhtä kiva kasvaa kuin sisaruksen kanssa. Meillä ei tullut mitään ongelmia asian kanssa, vaan molemmat lapset ovat minulle yhtä rakkaita ja tärkeitä. Miehelle tietääkseni myös. Ehkä tämä on suureksi osaksi sitten ihmisen luonteesta kiinni, koita ap kuunnella itseäsi tässä asiassa, eikä niinkään muiden mielipiteitä :) Minä olen aina ollut mielestäni järkevä ihminen, en ole mikään suurien tunteiden kokija, vaan puksutan elämässä eteenpäin järkeviksi ajattelemieni kaavailujen mukaan. Ja jos suunnitelma A menee puihin, yritän soveltaa suunnitelmaa B jne. Minun tyyppiselleni ihmiselle tämä lasten hankkiminen järkisyistä on sopinut oikein hyvin, enkä omasta puolestani voi kuin suositella tätä :)

että meillä on lapsilla kolme vuotta ikäeroa. Ikäerona oikein hyvä, siihen olen tyytyväinen.

Mun tekstin pointti oli siis se, että en kuunnellut sisäistä ääntäni, joka sanoi että en oikeasti halua lisää lapsia. Jotenkin ajattelin, juurikin niin, että lapsi tarvitsee sisaruksen. Se sisarus tehtiin siis suhteessa siihen esikoiseen, sitä esikoista varten, ei sitä varten että me miehen kanssa olisimme oikeasti halunneet lisää lapsia.

On siis väärin tehdä toinen lapsi vastoin sitä omaa halua. Ei ole väärin tehdä lasta järkisyistä jos kuitenkin tahtoo, ihan aidosti toisen lapsen.

Mä haluan kyllä toisen lapsen, mutta mietityttää tosiaan se, että koska ja että kuinka mä jaksan sen ekan vuoden... Haluan, mutta mietin omia hermojani. Ensimmäinen lapsemme ei ole ollut mikään helppo ja matkassa on ollut vaikka mitä mutkaa. Mietin vain, että jos toisesta tulee samanlainen niin...

Mut nää on taas asioita joihin ei voi vaikuttaa.

sellaista sisäistä ääntä, joka olisi sanonut, etten missään nimessä halua toista lasta. Jos sellaiselta tuntuisi, niin sitten ei varmaan kannattaisikaan hankkia lisää lapsia juuri silloin. Mutta pelkillä järkisyillä, vauvakuumetta odottelematta, kyllä kannattaa!



4

että minulla taas on täysin vastakkainen kokemus kakkosen kanssa. Mekin teimme toisen lapsen pelkästään sisarukseksi esikoiselle, koska ajattelimme, että ainoana lapsena ei ole yhtä kiva kasvaa kuin sisaruksen kanssa. Meillä ei tullut mitään ongelmia asian kanssa, vaan molemmat lapset ovat minulle yhtä rakkaita ja tärkeitä. Miehelle tietääkseni myös. Ehkä tämä on suureksi osaksi sitten ihmisen luonteesta kiinni, koita ap kuunnella itseäsi tässä asiassa, eikä niinkään muiden mielipiteitä :) Minä olen aina ollut mielestäni järkevä ihminen, en ole mikään suurien tunteiden kokija, vaan puksutan elämässä eteenpäin järkeviksi ajattelemieni kaavailujen mukaan. Ja jos suunnitelma A menee puihin, yritän soveltaa suunnitelmaa B jne. Minun tyyppiselleni ihmiselle tämä lasten hankkiminen järkisyistä on sopinut oikein hyvin, enkä omasta puolestani voi kuin suositella tätä :)

Kiitos kannustuksesta. Yritän jättää kavereiden paheksuvat eleet huomioimatta. Itse kanssa teen suunnitelma ja jos menee pieleen niin sitten niitä muutetaan.

Onneksi on olemassa muitakin, joiden elämä ei sumennu tunteista vaan asioita pystyy miettimään järjellä!

En edes hirveästi pidä lapsista, hyvä kun omista. Toinen laitettiin alkuun kun muistot synnytyksestä olivat unohtuneet, eli 2v myöhemmin.

En heti perään, mutta haaveissa ikäero oli 2,5-3 vuotta. Mies oli jo 40 täyttänyt, joten ikuisesti ei voinut lykätä, mutta toisaalta halusin antaa esikoiselle aikaa olla vauva hetken. En oikein ymmärrä näitä, joiden pitää "tehdä lapset putkeen, että on sitten tehty". Haluan nauttia lapsesta omana itsenään ilman kiirettä. No, elämä ei aina mene haaveiden mukaan. Ikäeroa tuli 5,5 vuotta. Lopulta kakkonen sai alkunsa kolmannesta pakastealkiosiirrosta.



Olen onnellinen tuosta uhmiksesta. Ja yllättävän paljon kaveriakin on isommalle. Nukkuvatkin vierekkäin. Vierashuoneeseen hommattiin 120cm sänky heille nukkumapaikaksi, kun kumpikin halusi nukkua yhdessä. Siellä nuo on päät vierekkäin nytkin.:)

En heti perään, mutta haaveissa ikäero oli 2,5-3 vuotta. Mies oli jo 40 täyttänyt, joten ikuisesti ei voinut lykätä, mutta toisaalta halusin antaa esikoiselle aikaa olla vauva hetken. En oikein ymmärrä näitä, joiden pitää "tehdä lapset putkeen, että on sitten tehty". Haluan nauttia lapsesta omana itsenään ilman kiirettä. No, elämä ei aina mene haaveiden mukaan. Ikäeroa tuli 5,5 vuotta. Lopulta kakkonen sai alkunsa kolmannesta pakastealkiosiirrosta.

Olen onnellinen tuosta uhmiksesta. Ja yllättävän paljon kaveriakin on isommalle. Nukkuvatkin vierekkäin. Vierashuoneeseen hommattiin 120cm sänky heille nukkumapaikaksi, kun kumpikin halusi nukkua yhdessä. Siellä nuo on päät vierekkäin nytkin.:)

Mä ajattelin, että teen lapset yhteen ptukeen ja vasta sitten palaan työelämään. Lapsemme on nyt 1,5v ja en ole raskaana, joten ikäeroa tulee vähintään se 2,5v ja todennäiköisesti ylikin. Meillä on taloudellisesti mahdollista minun olla pidempään kotona, joten on sitten ehkä vähän liikaakin aikaa miettiä tätä toinen lapsi -asiaa.

Muta kiva kuulla, että isompikaan ikäero ei ole ollut huono juttu. Monesti kun ajatellaan, että mitä pienempi ikäero, sitä läheisempiä.

Itse olen odotellut kuutisen vuotta tätä tunnetta, että nyt saa toinen lapsi tulla. Itse en halunnut tehdä sitä toista lasta vaan sen takia, että pitää saada sisarus. En haluaisi olla se lapsi, joka on tehty kaveriksi toiselle lapselle. Haluaisin olla haluttu. Nyt saa molemmat lapset olla sitten tavallaan ainokaisia. Molemmille on aikaa aika paljon.

Pitkähkö ikäero on hellempi sekä lapsille että vanhemmille. Jos vihaa pikkulapsiaikaa ja haluaa sen mahdollisimman nopeasti pois, on paras tehdä vain yksi lapsi tai ei lapsia ollenkaan. 

Lapsillamme on ikäeroa 4 - 6 vuotta. Toimii loistavasti, ja elämä perheenä on kivaa. Sisarussuhteet ovat hyvät, todella lheiset. Tämähän osittain riippuu myös vanhempien ohjauksesta ja jaksamisesta. Ei kaikki itsestään tule, olipa ikäero mikä tahansa. Mutta jokaisen perheen pitää itse tehdä ratkaisunsa.

Siis ikäeroa lähinnä syntyneeseen, lapsia on monta. 17

Itselläni tuli kova vauvakuume ensimmäisen jälkeen, himmailtiin kun elämäntilanne oli vähän hankala. Nyt raskaana (esikoinen1,5), ja aivan kamalan jäätävä tunne, ettei minusta ole tähän. Ensimmäisen kanssa oli paljon "hankaluuksia", mutta ajattelin että kyllä se tästä, nyt jotenkin hakkaa takaraivossa ettei enää voi selvitä mistään

Kamalalta tuntuu :(

Ensimmäinen lapsi "tehtiin" kun iski kova vauvakuume ja melkein kaksi vuotta kesti se tekeminen.

Toisen kerran iski vauvakuume kun esikoinen oli 3v. ja synnyttämisen kauheus-muisto oli vähän unohtunut. Ikäeroksi tuli kuitenkin 4,5v. kun ei tietenkään tärpännyt heti.

Hyvä ikäero ja päästiin helpolla ja lapset tulee mainiosti toimeen keskenään.

Meillä on tyttö ja poika ja 3.lasta ei ikinä tehty osaksi sen takia että en enää ikinä halua synnyttää ja näin on hyvä muutenkin kun lapset ovat terveitä ja rauhallisia tapauksia niin kaikki ok. Koti sopiva 2+2 perheelle ja talous ok.

Yksi hyvä vaihe saada toinen lapsi on silloin, kun esikoinen menee eskariin/kouluun. Jos voit olla kolme vuotta kotona nuoremman kanssa, niin esikoiselle on kiva tulla koulun jälkeen kotiin, kun äiti on siellä. Ja pääset niistä koulukesien ongelmista, kun lapsella ei ole hoitopaikkaa. Kolmasluokkalainen pärjää kesälläkin yksin jo ihan eri tavalla kuin ekaluokkalainen.

Plus että tuossa vaiheessa esikoinen ei tarvitse enää niin paljon hoitoa kuin pienemmät. Osaa syödä itse ja pyyhkiä takapuolensa jne.

Todella monet haksahtavat siihen, että tekevät sisaruksista jotkut leikkikaverit. Se on hirveän lyhyt aika lapsuudessa, kun niitä yhteisiä leikkejä on. Eikä kaikki sisarukset silti leiki yhdessä, saattavat pikemminkin tapella, koska kokevat kilpailevansa äidin huomiosta. 

Läheskään kaikki eivät ole sisarustensa kanssa mitenkään läheisiä aikuisena. Joten aivan turha miettiä asiaa siltä kannalta, että se esikoinen mitään seuraa kaipaisi, jos kavereita kuitenkin on. 

Ei kannata tehdä ainakaan ihan putkeen, jos ei ole sitä kuumetta. Järkisyytkään ei ehkä puolla pientä, 1-2 vuoden ikäeroa. Odottelisin hetken, ja jos sitä tunnetta ei tule, niin tähtäisin noin 3-5 vuoden ikäeroon.  Kahden pienen kanssa on aika rankkaa, ja jos takana ei ole edes sitä palavaa paloa ja halua siihen kahden pienen lapsen perhearkeen, niin en kyllä suosittele. Joko jäätte yksilapsiseksi perheeksi tai sitten tähtäätte vähän pitempään ikäeroon.