Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Terapeuttina ystäville - missä on vastavuoroisuus?
19.10.2012 |
Mikähän minussa on vikana, kun olen kaikki nämä vuodet päätynyt olemaan kahdelle ystävälleni ns. kuuntelija ja neuvonantaja? Molempien elämänvaikeuksia olen kuunnellut, myötäelänyt ja pohtinut vastauksia heidän ongelmiinsa. Jaksanut tavatessa vatvoa samoja asioita moninkertaisesti ja tsempata.
Nyt, kun näillä ihmisillä menee tahoillaan hyvin ja elämäntilanne on huipussaan, ei kumpikaan enää ole kutsumassa minua kahvin äärelle tai soittelemassa. Ei sen puoleen, että kokisin jotenkin itseni tarpeellisemmaksi muiden terapeuttina, vaan siksi, että osaan minä muustakin jutella. Tuntuu siltä, että ystävyys perustui hyväksikäyttämiseen. Mitä teen, miten saan lisää ystäviä?
Kommentit (2)
toiset ottaa aina enemmän kuin antaa! Hyvällä omalla tunnolla ottavat tarvitsemansa eivätkä katso jäävänsä kiitollisuuden velkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Itsekin olen sellainen, että minua ei pidetä kovin hauskana ja jännittävänä seurana, kun menee hyvin, mutta kun tulee murheita ja ehkä "vauhdikkaammat" kaverit hylkää, muistetaan se hiljainen ujo nainen, joka on empaattinen ja rauhallinen kuuntelija. Joka on ollut kiusattu ja masentunut ja joka siksi ymmärtää vaikeuksia, eikä pelkää inhimillistä hätää.
Nuorempana joskus murehdin samaa kuin sinä, siis sitä että en ikinä päässyt niiden luokseni tulleiden ihmisten elämän hauskoihin vaiheisiin mukaan vaan minut dumpattiin ulos niistä. Koin kuten sinä, että se oli jotenkin väärinkin, itse olisin juurikin kaivannut välillä turhankin syvälliseen elämääni myös kepeää seuraelämää ja hauskanpitoa ystävien kanssa.
Mutta nykyisin olen hyväksynyt sen, että tämä on minun lahjakuuteni ja roolini, olla elämän kolhimien ja syrjittyjen jaloilleen auttaja. Koen siitä aika paljon ylpeyttä, että voin tehdä ihmisille hyvää pelkästään kuuntelemalla ja ymmärtämällä. Nykyisin saan tuosta tunteesta, että teen toisille hyvää, niin paljon itselleni, että en muuta vastalahjaa "terapoinnistani" kaipaa. Ja ymmärrän nykyisin itsekin, että olen kyllä tylsää seuraa niissä huippuvaiheissa, tämmöinen tavallinen hiljainen harmaavarpunen.