Esikoinen yksityisessä hoidossa/toinen lapsi
Nyt jatkan tätä hoitokeskustelua, vaikka saatan saada ison ryöpyn niskaani. Mutta juuri tällä hetkellä kaipaankin mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan (asia ei ole vielä ajankohtainen, mutta mietityttää kovasti).
Meidän tilanteemme on seuraavanlainen. Minulla on 2 v 10 kk ikäinen poika, joka on ollut yksityisellä perhepäivähoitajalla 2-vuotiaasta. Alkuperäinen tarkoituksemme oli, että siirtäisimme hänet ensi vuoden elokuussa (poika olisi silloin 3,5-vuotias) päiväkotiin. Asuinalueellamme on niin huono päivähoitotilanne, että käytännössä kunnallisen päiväkotipaikan (lähialueelta) voi saada vain syksyisin.
Nyt olenkin raskaana ja laskettuaika on elokuun alussa eli samaan aikaan, kun milloin olimme suunnitelleet vaihtavamme pojan hoitopaikaa. Minä haluaisin, että lapsi voisi jatkaa päivähoidossa osa-aikaisena ainakin ensimmäiset 3-4 kuukautta, ehkä jopa pidempään. Mutta tilanne näyttää aika hankalata. Vaihtoehtoni ovat:
a) pitää poika yksityisellä ja maksaa hänestä täyttä hoitomaksua (tukien jälkeen jäävä osuus noin 250 euroa), vaikka hän olisikin vain parina päivänä per viikko hoidossa. Hoitotäti tuskin suostuu pitämään poikaa puolikkaana, sillä sehän vähentäisi hänen tulojaan. Tämä vaihtoehto ei pitkällä tähtäimellä ole kovin taloudellinen. Ja mahdoton varsinkin siinä vaiheessa, kun jäisin hoitovapaalle (silloinhan en saisi yksityisenhoidontukea lainkaan).
b) vaihtaa pojan hoitopaikkaa elokuussa, joka sattuisi samaan ajankohtaan lasketunajan kanssa. Tämä vaihtoehto tuntuu täysin mahdottomalta ja pojan kannalta raa' alta ajatukselta.
c) ottaa poika kokonaan hoidosta ennen vauvan syntymistä. Tämä vaihtoehto pelottaa, sillä koskaanhan ei voi tietää, millainen synnytys on jne.
Tautatietona vielä se, että alueellamme on myös erittäin huono kerhotilanne. Kerhoja on, mutta jonot ovat pitkät, eikä sellaiseen pääsy ole mitenkään itsestään selvää. Poikani on rauhallinen ja ujo kaveri, jolle tarjoaisin mielelläni mahdollisuuksia sosiaalisiin kanssakäymisiin.
Ajatuksianne tällaisesta tilanteesta?
Kommentit (10)
Asia ei tosiaan ole lainkaan ajankohtainen, mutta luonnollisesti sitä tätäkin asiaa pähkäilee. Esikoisella kun haluaisi vain sitä parasta.
Tarkoitukseni on kyllä jutella hoitajamme kanssa, kunhan tämä raskaus tästä etenee ja asia tulee ajankohtaisemmaksi. Voihan olla, että hän ottaakin poikani mielelläni osa-aikaiseksi. Laskeskelin tässä kyllä sitäkin, että kyllä meidän talous ehkä senkin kestäisi, että maksaisimme hoitajalle täyttä maksua, vaikka pojan hoitopäivät olisivatkin vaikkapa vain 5 tuntia pari kertaa viikossa (vähän hölmöä olisi tietenkin maksaa turhasta). Poika tykkää hoitajasta ja hoitokavereistaan ja rakastaa kerran viikossa olevaa kerhoa, jossa he käyvät. En tietenkään haluaisi tätä pojaltani riistää.
Päiväkoti ei tunnu tässä tilenteessa lainkaan oikealta ratkaisulta (tai hoitopaikan vaihtaminen yleensäkään). Olen itse sitä mieltä, että omalle pojalleni parasta olisi jatkuvuus eli ettei tarvitsisi ensin ottaa häntä pois perhepäivähoitajalta ja sitten laittaa tuntemattomien lasten kanssa kerhoon. Ja myöhemmin taas päiväkotiin ja jälleen uuden ryhmän pariin.
Lisää kommentteja kaipailen!
Eli vauva syntyi kun poikamme oli 2 v 9kk vanha, ollut vuoden yksityisessä päiväkodissa. Hän jatkoi ns. virikepaikalla noin nelisen kuukautta vauvan syntymän jälkeen, jonka jälkeen jäi kotiin omasta tahdostaan. Alkoi kiinnostaa, mitä äiti ja vauva tekevät kotona ja minusta se aika oli ihan sopiva siihen, että vauva oli saanut jonkinlaisen unirytmin itselleen ja minä en ollut täysin puolikuollut. Poika oli silloin hoidossa 1-2 kokopäivää viikossa ja tykkäsi ihan hirveästi, suorastaan juosten ja tanssien meni päiväkotiin niinä aamuina. Sitten vähitellen hän alkoi empiä aamuisin menoa, alkoi tulla ilta- ja yöitkuja ja juttelin päiväkodin hoitajien kanssa. Siellä poikamme oli yhtä aurinkoinen ja iloinen kuin ennenkin, mutta ongelma ei ollutkaan siinä päässä vaan kotona. Hän kertakaikkisesti tajusi sen, että hän oli poissa sen ajan kun minä olin pikkusiskon kanssa kotona. Niinpä teimme päätöksen, että poika jäi kotiin ja hyvin on mennyt. Nyt yritämme saada hänet kerhoon (täälläkin pitkät jonot) keväällä, silloin poika on 4,5-vuotias. Nyt neljä vuotta täytettyään viihtyy vieläkin siskon kanssa kotona aivan mainiosti, virikkeitä yritämme järjestää. Hänellä on serkkuja ja kavereita joiden luona käymme leikkimässä, lisäksi käy kerran viikossa temppukerhossa isin kanssa. Ulkoilemme päivittäin, luemme, askartelemme jne. eikä poika yhtään haikaile mihinkään hoitoon vaan huokaisee usein, että " onpa äiti ihana olla kotona" . :-)
Joten sinulle suosittelisin hyvän kokemukseni jälkeen samaa: mitä jos pidät pojan vanhassa tutussa yksityisessä hoidossa virikepäiviä silloin tällöin ja sitten viimeistään kun alkaa hoitovapaa, otat pojan kotiin. Sitten olet jo suht tolkuissasi että jaksat järjestää tekemistä kaikille, perhekerhoja tms.
Mun mielestäni yksityisen hoidon tukea voi saada, vaikka olisikin toisen lapsen kanssa kotona. Ainakin Kelan sivuilta ymmärtäisin niin, että yksityisen hoidon tukea saa jos perheessä on alle kouluikäinen lapsi, joka ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Kotihoidon tukea saa jos perheessä on alle 3-vuotias, joka ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Eivätkä nämä siis sulje toisiaan pois. Eli mielestäni saat esikoisesta yksityisen hoidon tukea ja kakkoslapsesta kotihoidon tukea kun jäät hoitovapaalle.
Toinen juttu on sitten kuntalisä, jota ainakaan omassa kunnassani ei makseta nuoremmasta kotihoidossa olevasta lapsesta mikäli lapsen sisarus on kodin ulkopuolella hoidossa.
jos saisin lisää kommentteja.
Tuoksuvadelma, tuo virikelapsena oleminen olisikin ideaalitilanne meidän kannaltamme ja näin varmaan aluksi toimimmekin. Ongelmana tosin saattaa olla se, ettei hoitaja halua pitää osa-aikalasta (jolloin hänen tulonsakin olisivat pienemmät). Alkuun varmasti pidämme pojalla kokopäiväpaikan ihan varmuuden vuoksi. Mutta kovin taloudellista se ei ole, jos poika ei sitten hoidossa kovin usein olekaan.
Käsittääkseni yksityisenhoidon tuki vähenee puolella, jos lapsi on osa-aikahoidossa? Ja Helsinki-lisä poistuu ainakin kokonaan. Osa-aikahoidossa pitäminen tullee näinollen aika hinnaakkaaksi vaihtoehdoksi. Toisaalta pojan hyvinvointiin olen toki valmis satsaamaan.
Voihan olla, ettei meidänkään poika halua enää hoitoon mennä, kun huomaa äidin olevan kotona. Sitä ainkain toivoisin, että vaikkei poika enää pph:lla hoidossa olisikaan, pääsisi hän kuitenkin hoitajansa ja tuttujen lasten kanssa kerran viikossa siihen kerhoon, jossa hän nykyisin käy ja jota hän rakastaa. Ehkä pph:mme suostuisi ottamaan pojan yhdeksi extra-lapseksi, jos hoitoaika olisi vain kerran viikossa aamupäivän.
Tuoksuvadelma:
Joten sinulle suosittelisin hyvän kokemukseni jälkeen samaa: mitä jos pidät pojan vanhassa tutussa yksityisessä hoidossa virikepäiviä silloin tällöin ja sitten viimeistään kun alkaa hoitovapaa, otat pojan kotiin. Sitten olet jo suht tolkuissasi että jaksat järjestää tekemistä kaikille, perhekerhoja tms.
Eikö se ole poikanne kerhopaikka, joten miksi ei pääsisi sinne kerhoon? Kyseessä varmaan kunnan tai seurakunnan kerho ja sinnehän haetaan lapsikohtaisesti, ei hoitajakiintiöllä. Vai onko sinulla vaikeuksia kuljettaa poikaa kerhoon ja siksi mietit tuota hoitajan osuutta tuossa kerhopaikassa?
kerho, jossa poika käy, on alueen perhepäivähoitajille suunnattu kerho. Siellä siis käy vain perhepäivähoitajat lapsineen. Kyseessä ei siis ole seurakunnan eikä kaupungin yleinen kerho, jonne voisin pojalle hakea paikkaa.
Insinööriäiti:
Eikö se ole poikanne kerhopaikka, joten miksi ei pääsisi sinne kerhoon? Kyseessä varmaan kunnan tai seurakunnan kerho ja sinnehän haetaan lapsikohtaisesti, ei hoitajakiintiöllä. Vai onko sinulla vaikeuksia kuljettaa poikaa kerhoon ja siksi mietit tuota hoitajan osuutta tuossa kerhopaikassa?
Kyllä kaikki minun tuntemani yksityiset hoitajat hoitavat myös puolikkaita lapsia. Itsellänikin on yksi lapsi puolipäiväinen. Pitäisi mun mielestä tarjota sellaista hoitoa, mitä vanhemmat tarvitsevat. Kannattaa siis kysyä ainakin osa-aikahoitoa.
mutta vasta vähän keväämmällä, kun alkaa tämä " tilani" olla vähän näkyvämpää ja kun asia alkaa olla ajankohtaisempi. Mieheni mulle juuri eilen sanoi, että miksi sinun täytyy aina miettiä (ja murehtia) kaikkia asioita niin pitkälle etukäteen. Mutta tällainen vain olen, pitkän tähtäimen suunnittelija, jolla pitäisi olla kaikki mahdolliset suunnitelmat olemassa vuosiksi eteenpäin.... :)
pipatsu:
Kyllä kaikki minun tuntemani yksityiset hoitajat hoitavat myös puolikkaita lapsia. Itsellänikin on yksi lapsi puolipäiväinen. Pitäisi mun mielestä tarjota sellaista hoitoa, mitä vanhemmat tarvitsevat. Kannattaa siis kysyä ainakin osa-aikahoitoa.
Tässä on ollut aika kummallista keskustelua aivan normaalin asian tiimoilta noissa muutamissa muissa pinoissa. Tätä oli aivan ilo lukea kun itsekin pohtii samoja asioita. Mä myös ehkä mietin liikaa/turhaa etukäteen - pitänee vaan asennoitua siihen että eletään tilanteen, oman jaksamisen, esikoisen tilanteen (nyt 2v9kk) ja tulevan vauvan (LA 17.12) rytmittymisen mukaan.
En oo mitenkään ehdoton, että lapsen pitäisi olla päivähoidossa ja saada virikkeitä, mutta en kyllä usko sitäkään, että uupuneen äidin ja mahdollisesti vaativan vauvan kanssa olo kotona olisi mikään onni ja autuus. Puhuttiin miehen kanssa, että yritetään tehdä mahdollisimman vähän muutoksia esikoisen elämään. Eniten mua jännittää miten " viriketarhailu" muutamana päivänä viikossa onnistuu isin isyysloman ja kotona vietettyjen viikkojen jälkeen. No moni asia varmaan talven aikana ratkeaa ihan itsestään - tulevaisuuden ennustaminen on aika hankalaa kun ei sitä kristallipalloakaan ole ; ) Ja ainahan esikoinen voi jäädä kotiin jos siltä tuntuu - hyvän hoitopaikan löytäminen on paljon vaikeampaa, joten jo siitä syystä en tässä vaiheessa uskalla paikasta luopua.
Hei!
Olen lastenhoitaja ja kokemusta löytyy vastaavanlaisesta(ei kuitenkaan aivan) tilanteesta. Olen työkseni hoitanut lapsia heidän omissa kodeissaan,eli ollut työsuhteinen lastenhoitaja. Ja valmistumisen jälkeen ensimäisessä työpaikassa oli seuraavanlainen tilanne. Oli kaksi lasta, Laura 2,5v ja Matias 2v2kk. Maitias oli erityisen herkkä ja hitaasti lämpiävä poika.Samalla viikolla kun aloitin työssä Matias sai pikkuveljen,Riston. Matias oli joka päivä hoidossa 8-17,kuten Laurakin,jonka vanhemmat olivat työssä. Matiaksen isä piti kolme viikkoa isyyslomaa,mutta Matias ei :(. Ja Matias tiesi tämän. Matias tuli hoitoon itkien, kieltäytyi syömästä ruokaa,suostui joskus syömään vauvojen soseita ja halusi jatjuvasti juoda tuttipullosta. Puistoon kun mentiin jouduin kantamaan häntä koska en kestänyt kuulla hänet järkyttävää itkua.Puistossa selitti itsekseen ' ei mitään hätää,ei mitään hätää' . Ja kotiin lähti aina kamalan raivokohtauksen saattelemana.
Nämä minun hoitolapset olivat molemmat ' hyvin haasteellisia' mutta se hoitajalle ihana asia kuitenkin tilanteessa oli että monen kuukauden hankaluuksien jälkeen lapset todella tykkäsivät minusta.Ja juuri näihin ' hankaliin' lapsukaisiin minulla on ollut läheisimmät välit kuin niihin joita myöhemmin hoidin.
Matiaksesta vielä.Hän sanoi monta kuukautta että äiti rakastaa vauvaa ja että isä rakastaa häntä. Ja vähän ennenkuin äidin äitiysloma loppui ja meni takaisin töihin ja rupesin hoitamaan myös Ristoa (oli yhtä haasteellinen kuin veljensäkin:) Matias kysyi minulta että miksi hänen TÄYTYY olla hoidossa kun äiti on kotona Riston kanssa?
Täällä on on ollut nyt monta keskustelua tästä hoito-aiheesta, ja ilokseni olen huomannut että tälläisiä tapauksia kuin Matias,ei ole ollut. Itselläni on hieman samanlainen tilanne kuin sinulla Pepper,paitsi että poikani on pienempi,nyt1v6kk ja pikku kakkosen syntyessä 2v2kk. Itse olen nyt kotona ja me varmaankin jatketaan samoin kun tähänkin asti, Poikanen meinaan ei suostu jäämään edes punttisalin lapsiparkkiin vaikka olisi tuttuja kavereita. Tosin meillä siis päiväkoti ei ole vaihtoehto.
Oletko jutellut sen nykyisen hoitopaikan kanssa onnistuuko osapäivä hoito?Ja voihan olla että että lapsesi muuttuu kun kasvaa isommaksi.Tosin sen varaanhan ei ehkä kannata asiaa jättää. Mutta vaikealta vaikuttaa teidän tilanne, ainakin kun mietin omaa edellä kerottua kokemusta :(. Mutta toisaalta jos poikasi on hoidossa osa-aikaisesti niin voihan olla että on siellä iloisemmalla mielellä kuin mitä ehkä olisi jos kyseessä olisi kokopäiväinen hoito??
Kyllä minuakin jännittää miten raskaus menee ja miten Poikasen hoito järjestetään jos joutuisin sairaalaan.Mummi kyllä on, mutta meidän mummia ei sellaiset kiinnosta...:(
Tsemppiä tulevaan!