Oletko jättänyt miehen siksi, että hänellä on lapsia?

Ja se oli viisas päätös.

Rakas ystäväni. Ikuisesti sinun,ikuisesti minun,ikuisesti meidän!

Olen. Ei vaan onnistu, jos mä en tykkää miehen lapsesta eikä lapsi musta. Ja lapsi oli liian paljon isällään.

Mun hakuehtona uudelle suhteelle oli nimenomaan se, että miehellä pitää olla lapsia.



En halua itse enää enempää lapsia, ja niinpä miehenkin piti olla lapsensa tehnyt. Toisaalta on paljon enemmän yhteistä ja myös ymmärrystä toista kohtaan, kun molemmilla on lapsia. Olen seurustellut lapsettoman miehen kanssa, ja se ei toiminut yhtään (toki syitä oli muitakin).

Kasvatti lapsiaan huonosti.

myös miehen lapsia.

En sen takia että hänellä on lapsi vaan sen takia että tää mies on hellytelly lapsen piloille ja sitä mä en kestänyt. Pieni lapsi, ei päivärytmiä, ei ruokailuaikoja, mies aina neuvotteli joistain asioista 1,5-2h, syömisestä, yövaatteiden vaihdosta ja jos jonnekin piti lähtee, sekin kesti hurjan paljon aikaa. Ymmärrän toki että lapsilla menee aikaa siirtymiseen mutta että lapsi pompottaa isää ni ei hyvä. Voisi sanoa esimerkkejä loputtomiin... Lapset tarvii jonkilaisen rutiinin, rajat, rakkautta, ruokaa.

mutta joskus tuntuu näin jälkeenpäin,että olisi ehkä pitänyt pitää omat asunnot.....No kohtahan nuo lentävät jo pesästä viimeisetkin.

Olin 17 ja mies kolmekymppinen. En ole koskaan halunnut lapsia enkä halua niitä vieläkään.

että jätin miehen. Lapsi ei edes ollut hänen omansa, vaan eksänsä...

Ja syy ei ole lapsessa vaan kasvattajassa ja miten lapsi on kasvatettu. 8-vuotias menee nukkumaan yhentoista aikaan illalla, hiljaa ei tarvitse olla koskaan, ei vaikka muut jo nukkuisi. Ruoka tarjoillaan dvd:n kera olkkariin ja just silloin kun lapsi haluaa, ja sitä mitä lapsi haluaa. Mies perustelee tätä sillä ettei viitsi tehdä sellaista ruokaa josta lapsi ei pidä, kun se ei sitten syö mitään. Lapsi saa tulla ja mennä niin kuin haluaa, kouluunkaan ei tarvitse mennä jos "väsyttää". Ja väsyttäähän sitä, kun on puolille öin valvonu.

isä hän on lapselleen. :) Samasta syystä myös lämpenin ajatukselle omasta lapsesta, kun ennen en ikinä olisi lasta halunnut. Onneksi löysin mieheni ja teimme myös yhteisen lapsen, lapsemme on parasta elämässäni. :)