Onko 3 1/2 v poikani normaali? Olen väsynyt häneen

hän ei ilmeiseti ole päiväkodissa, kerhossa tai hänellä ei ole paljon kavereitakaan? Tuon ikäinen kaipaa jo ikäseuraa ja energiaakin riittää, aloittaakaa joku liikuntaharrastus missä pääsee kuluttamaaan energiaansa.

Olisin huolestunut jos minun lapseni eivät nauraisi....ja lapsethan tykkäävät leikkiä vedellä, miksi ette käy uimahallissa? Ei lapsi ole mikään toteemipaalu joka jököttää vaan paikallaan.

Kuulostaa siltä että hän on vähän turhautunut ja kaipaa reippaampaa menoa.

Onko tällaisia lapsia muilla? Poika riehuu usein. Puhuu kovaan ääneen ja nauraa. Välillä puhuu kimeällä äänellä.Haluaa kokoajan että leikin hänen kanssaan. Suihkussa heittelee vettä ja menee makaamaan lattialle. Haluaa kokoajan jotain tekemistä, joudun kokoajan miettimään hänelle tehtäviä. miten te jaksatte lastanne ?? Entä jaksaisitteko tällaista lasta? Onko lapseni tavallista vilkkaampi?

Mitä oikein odotit? Että lapsi istuu sohvannurkassa hiljaa ja liikkumatta?

hui kauhia!

aika vilkas mutta niinhän ne useimmat on. Meillä toinen on ollut hyvin vilkas ja olen jaksanut. Aina ei toki tarvi äidinkään jaksaa mukaan mennä touhuun tai järjestää tekemistä, kyllä lapsen on ihan hyvä oppia itsekin turhautumista ja tylsyyttä käsittelemään mielessään, ja keksimään itse itselleen tekemistä. Mutta kyllä sitä kuunnella jaksaa kun tietää että se on kasvava lapsi jolla on paljon energiaa.

Ihan normaalia

Tietysti jokainen varmaan kokee nuo asiat eri tavalla. Miksi kolmevuotias ei nauraisi, heitteilisi vettä, tai vaikka makoilisi kylppärin lattialla? Haluaa, että leikit, koska ei ilmeisesti ole sisaruksia leikkikaverina.



On toki lapsia, jotka ovat rauhallisia, ja hiljaisia ihan luonnostaankin, ja sitten vilkkaampia ja äänekkäämpiä yksilöitä.



Olisiko jotain muuta esimerkkiä, miksi ajattelet, että poikasi on "tavallista" vilkkaampi?

sä voit käskeä lasta rauhottumaan! Siis sanoa lapselle, että "NICO, RAUhotu!". Ja jos ei rauhotu, niin viet sen rauhottumaan johonkin. Eli nyt on viimeinen aika opettaa lapselle rauhottumista, isompana se on vaikeampaa.

Sun täytyis yrittää panostaa siihen että lapsi oppis leikkimään itsekseen, siihen vaaditaan se että sallit lapsen tylsistyä, nitistä ja vinkua, ei tylsistyminen oo vaarallista, kyllä se jotain tekemistä sitten keksii. Selitä lapselle että se ei voi aina olla huomion keskipisteenä, sulla on omat jutut ja tekemiset jolloin lapsi voi tehdä omia juttujaan ja häiritsee vaan jos on joku hätä. Osoita tämä niin että istahdat kahvikupin ja lehden kanssa sohvalle, annat lapselle ensin vaikka jotain harvemmin käytettyjäleluja, etkä sitten kiinnitä lapseen huomiota.



Tietty jos lapsi on pitkät päivät päikyssä niin sun täytyy hyväksyä se että se on huomionkipeä iltaisin ja kans antaa sitä huomiota. Mutta se huomio voi olla syliä ja silittelyä, ei sen tarvi olla autoilla huristelua

sä voit käskeä lasta rauhottumaan! Siis sanoa lapselle, että "NICO, RAUhotu!". Ja jos ei rauhotu, niin viet sen rauhottumaan johonkin. Eli nyt on viimeinen aika opettaa lapselle rauhottumista, isompana se on vaikeampaa.

Ei meillä ole ikinä käsketty lapsia rauhoittumaan ja iän myötä ovat rauhoittuneet ihan itsestään. Kouluikään mennessä olleet hyvinkin rauhallisia jo, myös pikkulapsena erittäin vaativa ja aktiivinen tytär.

Meillä on poika ihan samanlainen (puoli vuotta vanhempi vain) enkä koe ongelmaksi. Runsaasti ulkoilua, liikuntaa, pallon potkimista ja sählyä tms. luvallista "riehumista" niin sisällä pysyy homma hanskassa. Ja suihkussa räiskiminen on täysin normaalia. Meillä on joka ilta iltakylvyssä räiskintäleikki teemalla "laiva on lastattu". Heitellään siis pesusientä jonka kanssa saa räiskiä - ei toista silmille tietenkään mutta muuten saa mellastaa.



Ja tuon ikäiset on ihan parhaassa leikki-iässä muutenkin. Meilläkin on tänään ollut vierailulla joukko näkymättömiä mielikuvitusystäviä joille on esitelty talo, kunnes muuttivat yläkerran makuuhuoneen avaruusaluksen ohjaustiloiksi ja lennättivät koko meidän konkkaronkan ulkoavaruuteen. :)



Tuollaista se vaan on pienten poikien kanssa. On ne pikkasen erilaisia, nämä mun pojat, mitä itse olin lapsena, mutta kivahan se on tähänkin maailmaan kurkistaa.

että on myös ihan normaalia olla väsynyt joskus siihen lapseensa. Se tekee sustakin vaan ihan tavallisen äidin. :)

että on myös ihan normaalia olla väsynyt joskus siihen lapseensa. Se tekee sustakin vaan ihan tavallisen äidin. :)

tuossa iässä lapsi on kovaääninen, mie en tiiä mistä se johtuu, mutta tuntuu olevan ihan yleistä et ton ikänen rakastaa omaa ääntään.. se kuitenkin on ennenko puhumaan on oppinu niin ollu tuskastunu siitä että ei osaa kommunikoija, nytko puhhuu, puhhuu puhumistaa ja lujjaa (: kyllä se ohi mennee! voithan jos hän on tarhassa niin kysyä kuinka siellä menee.. mitä tarkotat riehumisella, mun samanikänen tyttö on välillä ihan mahoton jääräpää, mutta se nyt kuuluu lapsen elämään.. (: .. ja tyttäreni on ainut lapsi, ja olen opettanu että yksinki pittää osata leikkiä, aina ei voi olla siinä vieressä nukeilla säheltämässä, aina ei kerkeiä (: ja sekään ei haittaa.. jos oikein alakaa ahistamaan, kannattaa neuvolaan vaikka jutella (:

onko normaali. Pystyykö itse tekemään mitään leikin tapaista vai vaatiiko kaikkeen aikuisen mukaan? Tuntuuko, että hakee keinolla millä hyvänsä voimakkaita aistiärsykkeitä? Haen tässä toiminna ohjauksen ja sensorisen integraation ongelmia...

Pystyy itsekseen vähän aikaa leikkimään. Mutta pyytää mua kokoajan mukaan leikkiin. On loukkaantunut jossen leiki. Ärsyttää pojan kimittävä ääni ja kovaan ääneen puhuminen. Ja se että juoksee kotona edes takaisin ja huutaa samalla.