Onko täällä akateemisia joilla ei ole verkostoja ja kontakteja?
Kommentit (11)
En tunne ketään ihmisiä paitsi vanhempani ja veljeni. Ei mulla mitään sen kummempaa "uraa" ole enkä sellaista edes halua, teen koulutustani vastaavaa duunia tässä samassa suuryrityksessä jossa olen sitä tehnyt jo 11 vuotta. Eli ei ole minulla työelämään mitenkään vaikuttanut erakkoilu.
kuulostaa naurettavalta, mutta jälkikäteen harmittaa, että olin opiskeluaikoina absolutisti. En parin yrityksen jälkeen kestänyt ainoana selvin päin niitä viinanhuuruisia bileitä ja niinpä kaikki kontaktit jäivät sellaiset hyvänpäiväntutun tasolle.
Tietysti ura kärsii kun olen suht pienellä alalla ja esim. työnhaussa jos duunissa on jonkun hyvä vanha opiskelukaveri ja toisena hakijana minä, niin kyllähän kaverit toisiaan aina suosittelevat eteenpäin.
Pakostah niitä verkostoja tulee luotua konfferensseissa ja muissa tapaamisissa.
ainakaan nro 3:lla joka koodaa kopissaan yksikseen päivät pitkät... Töissä voi mennä viikkoja että tule livekontaktia elävään ihmiseen, yleensä asiat hoituu sähköpostitse.
mutta ei johdu varsinaisesti kontaktien puutteesta, vaan siitä että olen omiin taitoihin nähden väärässä ammatissa.
Pakostah niitä verkostoja tulee luotua konfferensseissa ja muissa tapaamisissa.
Miehelläni on tosi iso verkosto, johon kuuluu alamme huippuja. Olemme siis melko lailla samalla alalla. Monet haluaa jutella mieheni kanssa konfrenseissa. Mä taas olen ihan keskitasoa ja itse joudun mennä ja jutella, jos haluan verkostoitua. Tuskin kukaan niistä edes muistaa minua enää jälkikäteen.
Eikä ole töitäkään. Aikuisena opiskellessa ei enää jaksanut kaikissa pippaloissa pyöriä, ja muutenkin opiskelukavereillakin oli muutakin elämää kuin "verkostoituminen". Ei ole sitten niin kinferensseja eikä symposiumeja.
olen pienellä paikkakunnalla työssä, epätyydyttävä työ (siksi koska vaatii 24/7 panoksen ja palkka ei todellakaan vastaa työhön käytettävää aikaa) ja EN SAA VAIHDETTUA työtä vaikka miten yritän. Pätevyys ei ole ongelma, vaan se että pienessä kaupungissa kaikki duunit menee verkostojen kautta. Ihan kaikki. Olen etsinyt hommia jo useamman vuoden, paikkoja ei ole lehdissä auki julkisesti koskaan, vaan ne täytetään tutunkaupalla. Mulla ei tuttuja ole koska en ole täältä kotoisin ja en tunne ihmisiä, myöskään opiskeluajan kavereista ei hyötyä koska ne muutti muualla ja itse jäin tänne.
Muutto on mielessä mutta en ole varma auttaisiko sekään asiaa. En haluaisi pk-seudulle, ja kaikissa maakunissa meno on sama, tutunkaupalla täytetään paikat. Olen asunut siis useammassa pienehkössä kaupungissa, tyyliin JKL, tampere, kouvola, joensuu.
Joten ei ole verkostoja eikä kontakteja, ja kahdenvuoden perhevapaa vei ne vähätkin viimeiset kontaktin rippeet.
olen pienellä paikkakunnalla työssä, epätyydyttävä työ (siksi koska vaatii 24/7 panoksen ja palkka ei todellakaan vastaa työhön käytettävää aikaa) ja EN SAA VAIHDETTUA työtä vaikka miten yritän. Pätevyys ei ole ongelma, vaan se että pienessä kaupungissa kaikki duunit menee verkostojen kautta. Ihan kaikki. Olen etsinyt hommia jo useamman vuoden, paikkoja ei ole lehdissä auki julkisesti koskaan, vaan ne täytetään tutunkaupalla. Mulla ei tuttuja ole koska en ole täältä kotoisin ja en tunne ihmisiä, myöskään opiskeluajan kavereista ei hyötyä koska ne muutti muualla ja itse jäin tänne.
Muutto on mielessä mutta en ole varma auttaisiko sekään asiaa. En haluaisi pk-seudulle, ja kaikissa maakunissa meno on sama, tutunkaupalla täytetään paikat. Olen asunut siis useammassa pienehkössä kaupungissa, tyyliin JKL, tampere, kouvola, joensuu.
Joten ei ole verkostoja eikä kontakteja, ja kahdenvuoden perhevapaa vei ne vähätkin viimeiset kontaktin rippeet.
samoin Turusta. Riippuu tietysti ihan alasta mutta omalla alallani on ihan pelkkä tutkinto ja osaaminen riittänyt eikä ole kontakteja kaivattu mihinkään.
missään konferenseissa en käy.
Ei mulla tosin ole mitään kummoista uraa, ihan tavis 8-16 työssä olen.
No ehkä yksinäisyys on isompi ongelma liike-elämässä? Eli jos menee julkiselle puolelle niin saa ainakin jotain.
Eikä ole töitäkään. Aikuisena opiskellessa ei enää jaksanut kaikissa pippaloissa pyöriä, ja muutenkin opiskelukavereillakin oli muutakin elämää kuin "verkostoituminen". Ei ole sitten niin kinferensseja eikä symposiumeja.
luotua konfferensseissa ja muissa tapaamisissa.