Onko parisuhteeni hyvä vai huono, neuvokaa tyhmää

Mikä on näkemyksenne lasten hankkimisesta ja niiden hoitamisesta jos niitä saatte? Työnarkomaanit, joilla on pelkästään omia, ei perheen yhteisiä, harrastuksia, eivät yleensä välitä lapsiaankaan hoitaa.

Erilaisuutenne voisivat olla jopa rikkaus jos oppisitte asennoitumaan niihin niin.



Mutta siinä mielessä ulkopuolelta vaikea sanoa, että ei lopulta sitä kukaan muu voi arvottaa kuin te itse, mitä elämältänne haluatte, ja mitä haluatte hyväksyä toisessa ja mitä ette. Esim. minulle yksinolo olisi ihan hyväksyttävä asia, jopa positiivinen kun tarvin paljon omaa tilaa, mutta jos se on sinulle kärsimys johon et voi tai halua sopeutua, niin asiahan on ihan eri.

Mikä on näkemyksenne lasten hankkimisesta ja niiden hoitamisesta jos niitä saatte? Työnarkomaanit, joilla on pelkästään omia, ei perheen yhteisiä, harrastuksia, eivät yleensä välitä lapsiaankaan hoitaa.

halutaan molemmat lapsia, onneksi! Olen ottanut puheeksi miehen omistautumisen työlle, ja kuulemma aikoo muuttua sitten kun lapsia hankitaan... Epäilykset ovat vaan vahvat, sillä hänen "piti muuttua" myös silloin kun me alettiin seurustella :(

ap

Erilaisuutenne voisivat olla jopa rikkaus jos oppisitte asennoitumaan niihin niin.

Mutta siinä mielessä ulkopuolelta vaikea sanoa, että ei lopulta sitä kukaan muu voi arvottaa kuin te itse, mitä elämältänne haluatte, ja mitä haluatte hyväksyä toisessa ja mitä ette. Esim. minulle yksinolo olisi ihan hyväksyttävä asia, jopa positiivinen kun tarvin paljon omaa tilaa, mutta jos se on sinulle kärsimys johon et voi tai halua sopeutua, niin asiahan on ihan eri.

on hyvä neuvo, ja olenkin yrittänyt asennoitua juuri noin. Olen ajatellut, että kun itse olen sellainen pilvilinnoissa hilluja, niin ehkä on hyvä että miehelläni on jalat tiukasti maassa.

Ongelmaksi muodostuu kylläkin se, että miehellä ne jalat on LIIAN tiukasti maassa. Olen yrittänyt ehdottaa esimerkiksi matkalle lähtöä, kun muuten meillä on niin vähän yhteistä aikaa. Mies jopa suostui - tosin sillä ehdolla, että kohde on Tallinan tasoa hinnaltaan :( Sama ongelma kohdataan lapsien kanssa. Minä haluan näyttää lapsilleni maailmaa niin paljon kuin mahdollista, mies ei. Ja sitten kun sanon että eikö meidän sitten pitäisi elää ja matkustella nyt, ennen lapsia, niin vastaus on ei! Pelottaa, etten miehen kanssa tule saamaan sellaista elämää kuin haluan, vaikka olenkin valmis kompromisseihin.

ap

se että vain toinen joustaa, ei johda mihinkään hyvään.

Ei parisuhteissa olla sen takia, että on löydetty se jonka kanssa kaikki on yhteistä ja samat asiat kiinnostaa. Tottakai se on plussaa ja extraa jos on löytäny kumppanin, jonka kanssa on JOITAKIN samoja kiinnostuksenkohteita ja tykätään puuhata samoja juttuja. Mutta se että miehesi on AUTOIHMISIÄ ja TYKKÄÄ KALASTAA - niinhän melkeinpä jokaikinen mies on ja tykkää. :DDD nauroin tälle kohdalle. Mielestäni kannattaisi pyrkiä juttelemaan tuosta työnarkomaniasta. Kysyä että oletko sinä hänelle työtä tärkeämpi.. Koittakaa yhdessä keksiä ajanvietettä, josta kummatkin tykkäisitte :) Se lujittaa suhdetta.

Ei parisuhteissa olla sen takia, että on löydetty se jonka kanssa kaikki on yhteistä ja samat asiat kiinnostaa. Tottakai se on plussaa ja extraa jos on löytäny kumppanin, jonka kanssa on JOITAKIN samoja kiinnostuksenkohteita ja tykätään puuhata samoja juttuja. Mutta se että miehesi on AUTOIHMISIÄ ja TYKKÄÄ KALASTAA - niinhän melkeinpä jokaikinen mies on ja tykkää. :DDD nauroin tälle kohdalle. Mielestäni kannattaisi pyrkiä juttelemaan tuosta työnarkomaniasta. Kysyä että oletko sinä hänelle työtä tärkeämpi.. Koittakaa yhdessä keksiä ajanvietettä, josta kummatkin tykkäisitte :) Se lujittaa suhdetta.

ehkä tuo kohta oli vähän hassusti sanottu :) Yritin vain siis kertoa, että meillä ei ole kauheasti yhteistä. Tietenkin mies saa kalastaa ja touhuta mitä haluaa, mutta olisi mukavaa jos erillään vietetyn ajan jälkeen voitaisiin vaikka istua yhdessä sohvalla lukemassa, pelailemassa tai tekemässä jotain muuta mistä molemmat tosissaan nauttii. Nykyisellään melkein aina jompikumpi joutuu sen kompromissin tekemään.

Ja edellisen vastaajan viestiin viitaten, minä olen se joka niissä isoissa asioissa taipuu :( Mies ei esimerkiksi matkalle mun kanssa lähde, vaikka miten anelisin.

ap

että mies on ahkera työntekijä mutta liika om liikaa siinä vaiheessa kun niitä lapsia tulee.

Meillä mies teki töitä ma-pe 8-18/19 ja meni myös la+su töihin. Kun 1.lapsi syntyi niin "vaadin", että viikonloput ovat vapaat koska pakko ei ollut mennä töihin ja ylitöistä ei maksettu.

Kunnon riita siitä sitten tuli! Mies uskoi, että olen tosissani vasta kun soitin lauantaina pomolle; että kun se ukko tulee sinne työpaikalle niin laittavat ukon heti kotiin kun se sinne tulee.

Pomo lähetti miehen kotiin ja mies oli ihan ihmeissään mutta heräsi ajattelemaan asioita.

Siitä lähtien oli viikonloput vapaat paitsi jos oli jotain todella kiireellistä ja nekin hoiti yl. etänä kotoa.

ja jos arki sujuu hyvin, rakkaudella ja intohimolla, niin en lähtisi eroamaan.



Ulkomaillehan voi lähteä yksin,kavereiden tai vanhempien kanssa,yms. tai lapsien kanssa.



Jos miehesi tykkää kalastelusta niin voittehan harrastaa yhdessä vaikka mökkeilyä?

Saunotte,kalastatte,menette metsään mönkimään..

Siinä sitä laatuaikaa :D

että mies on ahkera työntekijä mutta liika om liikaa siinä vaiheessa kun niitä lapsia tulee.

Meillä mies teki töitä ma-pe 8-18/19 ja meni myös la+su töihin. Kun 1.lapsi syntyi niin "vaadin", että viikonloput ovat vapaat koska pakko ei ollut mennä töihin ja ylitöistä ei maksettu.

Kunnon riita siitä sitten tuli! Mies uskoi, että olen tosissani vasta kun soitin lauantaina pomolle; että kun se ukko tulee sinne työpaikalle niin laittavat ukon heti kotiin kun se sinne tulee.

Pomo lähetti miehen kotiin ja mies oli ihan ihmeissään mutta heräsi ajattelemaan asioita.

Siitä lähtien oli viikonloput vapaat paitsi jos oli jotain todella kiireellistä ja nekin hoiti yl. etänä kotoa.

mies tekee myös töitä jokaisena viikonpäivänä :( En edes muista koska hänellä olisi viimeksi ollut vapaapäivä! Hänellä vapaapäivä tarkoittaa alle kuuden tunnin työpäivää.

Tästäkin johtuu meidän yhteisen tekemisen puute. Miehellä on niin vähän vapaa-aikaa, että haluaa käyttää sen "hyvin", eli lukittautua autotalliin tai karata kavereiden kanssa vesille...

Voi mitä antaisinkaan päivästä, jolloin heräisimme yhdessä, kävisimme kävelyllä tai kaupungilla, tekisimme ruokaa (mä laitan ruokaa aina itselleni, mies ei syö kotona kun ei ehdi), kävisimme saunassa ja istuisimme iltaa kynttilän valossa... Pelottaa asioiden käänne pahempaan sitten, kun niitä lapsia tulee :( Tiedän että miehen perimmäinen tarkoitus on hyvä, hänhän yrittää vain varmistaa meille hyvän tulotason. Hän ei tee kovin korkeapalkkaista työtä, eikä halua laskea elintasoamme vähentämällä työtunteja.

ap

Ei parisuhteissa olla sen takia, että on löydetty se jonka kanssa kaikki on yhteistä ja samat asiat kiinnostaa. Mutta se että miehesi on AUTOIHMISIÄ ja TYKKÄÄ KALASTAA - niinhän melkeinpä jokaikinen mies on ja tykkää. :DDD nauroin tälle kohdalle.

Oma mies ei ole yhtään kiinnostunut autoista eikä kalastuksesta, eikä ole myöskään kukaan lähikaveripiirini mies.

Ja kyllä, olen valinnut puolisoni sen takia, että meillä on paljon yhteistä ja samat asiat kiinnostaa. En tajua miten olisin edes kiinnostunut sellaisesta ihmisestä jota ei kiinnosta? Mistä me oltain juteltu edes? Tai mitä tehty, jos toinen haluaa taidenäyttelyyn ja toinen lätkämatsiin?

Sitä on helppo lupailla mutta todellisuudessa tilanne varmaan olisi se, että sinä kasvattaisit lapset käytännössä yksin ja lapset näkisivat miestä vilaukselta.



Oma isäni on aina ollut työnarkomaani ja muistan hänet lapsuudestani tosi hämärästi. Äiti meidät kasvatti ja on meille nyt aikuisille lapsilleen uskaltanut myöntää että isä lupasi aina uuden lapsen myötä osallistua enemmän perheen arkeen mutta niin ei koskaan käynyt... Itse en koskaan työnarkomaanin kanssa perheen perustamisesta haaveilisi, se on riippuvuus sekin ja toisinaan jopa pahempi kuin esim. alkoholismi koska työnteko on meidän kulttuurissamme hyvän ihmisen merkki.

Ja saman päätöksen tekee kumppanisi.



Toiselle voi aina sanoa että tykkää tälläsestä ja tollasesta ja voi koittaa ymmärtää että toisen työhön kuuluu vaikkapa matkustelu. Ei se ole aina realistista alkaa kiukkuamaan toisen työmatkoista, sama jos sinut työssäsi osoitettaisiin lähtemään jonnekin niin se vaan on niin. Sitten täytyy hakea uutta työpaikkaa jos ei kelpaa. Mutta sinäkö sen päätät missä mies on töissä?



Voitte sopia että illalla ette katsele telkkaria vaan nyhjäätte olkkarissa muuta tehden. Tuo on meinaan niin yleinen ongelma että toinen istuu tietokoneella ja toinen katsoo telkkaria että se pitää vaan yhdessä päättää ettei illalla tehdä niin, eikä se voi mitenkään olla sitten SINUN päätös ja kiellät vaan sovitte tämän yhdessä. Tai lähdette jonnekin, kävellessä voi jutella keskenään eikä siinä pääse pakenemaan nettiin ja tulee puhuttua. Ja aina voi mennä terapiaan jossa opetellaan puhumaan ja riitelemään. Miehen puhumattomuuden takana voi olla vaikka kurja lapsuus. Ja hän saattaa hiljetä koska hänellä ei ole tapaa jolla keskustella. Saati että kokisi että arvostat hänen mielipidettään. Vaikka et sano mitään niin saatat katseellasikin hiljentää hänet.



Minusta tämä on sama ongelma kuin olisi yhdessä vain lapsien takia ja odotellaan tulevaisuutta. Mitä silloin on enää yhteistä kun se joku muutos tulee jos eletään vaan yhteisessä asunnossa sitä ennen?



Kyllä te jotain keksitte! Se voi olla mitä vaan: liikunnassa on kaikkea vesielementistä aina geokätkeilyyn ja kiipeilyyn.



Sinun mies ei lue kirjoja niin hyväksy se! Ei kaikkea voi toisessa muuttaa ja olettaa että toinen on täydellinen kaikessa mitä toivot, hän saattaa olla roska sinulle ja aarre toiselle. Parhaimmillaan te täydennätte toisianne erillaisilla puolillanne. Ehkä sinussakin on asioita joita mies ei jaksaisi ja toivoisi muuta muttei sinun tarvitse muuttaa itseäsi.

Ainoastaan antaa tilaa toiselle.



Se että sinä sanot miten mies ei ole koulutettu ja möläyttelee asioita joista ei tiedä on vaarallista. Tuo rikkoo helposti suhteen. Oletko jotenkin miestäsi parempi? Eikö asioista juuri pidä puhua kuin että niistä voi puhua vasta kun tietää faktat varmasti oikeiksi: ja mikä nyt on edes oikeaa tietoa?

Te ette lähinnä osaa puhua ja se siinä on se juttu, ei se mitä mieltä toinen on. Hänestähän sinun mielipide on myös väärä!

Tuo sinun asenne on asia joka helpoiten rikkoo suhteen. Kyllä saa olla mielipiteeltään väärääkin mieltä ja jos pidät häntä kouluttamattomana junttina niin ei teillä suhde kestä kuolemaan saakka, osoitat vahvasti että olet häntä ylempi mutta mikään koulutus ei varmaan sinun omaa asennettasi muuta.



Jos et hyväksy miehen harrastusta kalastaa niin sekin on melko paha. Jos miehellä on kalastus, metsästys tai autot/moottoripyörät veressä niin se on sama kuin nainen joka nauttii pukeutua ja meikata tai sisustaa yms. Ei sitä vaan muuta. Silloin aletaan olemaan jo niin erilaisia että jos toinen ei ymmärrä joustaa niin suhde loppuu mahdottomana. Silloin pitää osallistua toisen harrastukseen ja heittäytyä mukaan keskusteluun millainen lamppu sopii tyylillisesti ja kertoa omakin mielipide vaikkei niinkään kiinnosta. Mutta tärkeää on ymmärtää että se kiinnostaa toista.



Riitely ei vie teitä mihinkään. Teidän pitää vaan hyväksyä toisenne ja ihan yhtälailla sinulla olisi sama edessä vaikka olisit minkälaisen miehen kanssa tahansa, vaikka miten olisi kouluja käynyt niin ukko voi olla eri tyylinen, teidän riidat ei johdu siitä että mies ei ole lukenut kuten sinä.



Et ole maailmassa ensimmäinen nainen joka olisi kouluttautunut virkamies ja ukko on rekkakuski joka kalastaa mutta silti onnellisempia suhteita on ne joissa ymmärretään kuka kumppani on ja eletään yhteistäkin elämää. Jos lapset on se liima joka teitä yhdistää ja riitelette muusta niin ette tule kestämään. Ette ole onnellisia ja millaisen kuvan parisuhteesta lapsi teiltä saa?



Ei kaikki koskaan voikaan olla hyvin. Ja jos mahdollista niin teille voi sattua jotain elämässä jolloin tämä aika onkin sitä "hyvää" aikaa.

Ei parisuhteissa olla sen takia, että on löydetty se jonka kanssa kaikki on yhteistä ja samat asiat kiinnostaa. Mutta se että miehesi on AUTOIHMISIÄ ja TYKKÄÄ KALASTAA - niinhän melkeinpä jokaikinen mies on ja tykkää. :DDD nauroin tälle kohdalle.

Oma mies ei ole yhtään kiinnostunut autoista eikä kalastuksesta, eikä ole myöskään kukaan lähikaveripiirini mies.

Ja kyllä, olen valinnut puolisoni sen takia, että meillä on paljon yhteistä ja samat asiat kiinnostaa. En tajua miten olisin edes kiinnostunut sellaisesta ihmisestä jota ei kiinnosta? Mistä me oltain juteltu edes? Tai mitä tehty, jos toinen haluaa taidenäyttelyyn ja toinen lätkämatsiin?

mä juuri mietin, että olisiko jossain mies joka tykkäisi samoista asioista kuin mä. Älkää siis käsittäkö väärin, olen täysin sitä mieltä että omiakin juttuja saa ja pitää olla. Meillä se vaan taitaa mennä liiaksi ääripäähän, eli miestä ei kiinnosta mun jutut ollenkaan. Mä kyllä voin olla mukana kun hän korjailee autojaan, ja kalastamaankin menen mielelläni. Vastavuoroisuutta vain ei ole.

Mietin että mitä tekemistä meillä on yhdessä sitten kun ollaan eläkkeellä... Itse unelmoin esimerkiksi matkustamisesta, mies ei.

ap

Ei kaikki koskaan voikaan olla hyvin. Ja jos mahdollista niin teille voi sattua jotain elämässä jolloin tämä aika onkin sitä "hyvää" aikaa.

Ehkä silloin, kun menee kohtalaisen hyvin, on aikaa miettiä ja murehtia tällaisia. Oma "vääränlainen" mieheni joutui sairaalaan ja tilanne oli vakava. Nykyään olen kiitollinen, että hän on hengissä ja vaikka sitten siellä kalastamassa.

Ei kaikki koskaan voikaan olla hyvin. Ja jos mahdollista niin teille voi sattua jotain elämässä jolloin tämä aika onkin sitä "hyvää" aikaa.

Ehkä silloin, kun menee kohtalaisen hyvin, on aikaa miettiä ja murehtia tällaisia. Oma "vääränlainen" mieheni joutui sairaalaan ja tilanne oli vakava. Nykyään olen kiitollinen, että hän on hengissä ja vaikka sitten siellä kalastamassa.

on hyvä huomio. Olenkin ajatellut, että miehen työnteon vuoksi olen liikaa yksin miettimässä tällaisia. Ja sitten kun mies tulee väsyneenä ja kärttyisenä kotiin, olen minäkin kärttyinen mietittyäni koko päivän näitä asioita, ja siitä se riita sitten lähtee.

ap

on hyvä huomio. Olenkin ajatellut, että miehen työnteon vuoksi olen liikaa yksin miettimässä tällaisia. Ja sitten kun mies tulee väsyneenä ja kärttyisenä kotiin, olen minäkin kärttyinen mietittyäni koko päivän näitä asioita, ja siitä se riita sitten lähtee.

ap

Ehkä kaipaat sitä kuuluisaa "omaa elämää"? Tällöin mieheen ei kohdistuisi niin suuria odotuksia.

on hyvä huomio. Olenkin ajatellut, että miehen työnteon vuoksi olen liikaa yksin miettimässä tällaisia. Ja sitten kun mies tulee väsyneenä ja kärttyisenä kotiin, olen minäkin kärttyinen mietittyäni koko päivän näitä asioita, ja siitä se riita sitten lähtee.

ap

Ehkä kaipaat sitä kuuluisaa "omaa elämää"? Tällöin mieheen ei kohdistuisi niin suuria odotuksia.

multa oma elämä löytyy :) Käyn töissä ja opiskelen siinä ohella, ja kavereita näen huomattavasti useammin kuin mieheni. Mies on vaan niin paljon töissä, että tästä kaikesta huolimatta ehdin erityisesti viikonloppuisin istua yksin kotona pitkiä aikoja. Olen iloinen kaikista aktiviteeteista mitä mulla on, mutta jotain olisi joskus kiva tehdä miehenkin kanssa. Joskus tuntuu että elän sinkkuelämää vaikka parisuhteessa olenkin.

ap

mun mielestä tärkeimmät asiat on ne saatko suhteessa tyytydyksen:

- emotionaalisesti (läheisyyttä, arvostusta jne)

- henkisesti (kumppanuutta ja rakkautta)

- fyysisesti (upeaa seksia aina kun haluatte)

- taloudellisesti

- lisäksi mun mielestä tärkeää on se yhdessä unelmoiminen, tekeminen ja toisen huomioiminen sekä aito kiinnostus toisesta ja toiselle tärkeistä asioista.



Tuskin kenelläkään on 100% yhteiset kiinnostuksen kohteet tai unelmat mutta niitäkin voi yhdistää tai tehdä kompromisseja jotka tyydyttää molempia.



Kyllä meilläkin riidellään mutta aina asiasta, ei koskaan mistään henkilökohtaisesta. Ja sovitaan ja sen jälkeen unohdetaan eikä koskaan kaivella vanhoja.



t ihanan miehen onnellinen vaimo

Olenkin ajatellut, että miehen työnteon vuoksi olen liikaa yksin miettimässä tällaisia. Ja sitten kun mies tulee väsyneenä ja kärttyisenä kotiin, olen minäkin kärttyinen mietittyäni koko päivän näitä asioita, ja siitä se riita sitten lähtee.

ap

Ja mulle on päivänselvää, etten tämän miehen kanssa lapsia hanki.

olla oikeassa, ihan lapsien kannalta :( Musta tuntuu että nyt jo, kun lapsia ei ole, on multa hävinnyt elämästä iso osa sitä iloa minkä pitäisi kuulua parisuhteeseen. Oon aina niin yksin. Toivoisin että edes joskus olisi jotain piristävää, kuten vaikka pidennetty viikonloppu Pariisissa tai jotain, mutta kun mies EI HALUA sellaista. Hän on tyytyväinen näin. Tuntuu että en kohta edes kunnioita koko tyyppiä, ei noin rahaan keskittynyt voi olla.

ap