Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oletko pystynyt antamaan itsellesi syrjähyppysi anteeksi?

Vierailija
14.10.2012 |

Oliko se vaikeaa ja veikö se kauan?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
14.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siitä tuli syrjähyppy. Sattuuhan niitä välillä kokeneemmillekin hyppääjille. En käynyt läpi kenenkään kanssa. Yksinään selvittelin varjon naruja syrjemmällä ja analysoin mielessäni.

Vierailija
2/6 |
14.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkä varmaan koskaan pystykään. Vaikka mies on minulle antanjut anteeksi. Kyse ei edes ollut "pahasta" syrjähypystä. Vähän halailua ja syvällisiä keskusteluja tuhannen tuiterissa. Edes suutelua ei tapahtunut. Minun omalletunnolleni se oli kuitenkin liikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
14.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikkei menty edes loppuun saakka (en pystynyt), mutta liian pitkälle kuitenkin.

Vierailija
4/6 |
14.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettei ole tarvinnut mennä muita paneskelmaan, vaikka mieli olis ehkä tehnytkin.



Tee niin kuin toivot sinulle tehtävän.

Vierailija
5/6 |
15.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettei ole tarvinnut mennä muita paneskelmaan, vaikka mieli olis ehkä tehnytkin.

Tee niin kuin toivot sinulle tehtävän.

tulla moralisoimaan???

Itse olen ja en ole antanut anteeksi. Kadun syrjähyppyäni toisaalta, mutta toisaalta olen saanut siitä jotain sellaista elämänkokemusta mitä en olisi muuten saanut. En silti tekisi asiaa uudelleen, jos siihen olisi mahdollisuus. Ja jos voisin palata ajassa taaksepäin ja elää ajan uudestaan, niin en pettäisi, vaan hoitaisin tilanteen paremmin.

Mieheni on antanut anteeksi. Mutta syrjähyppykumppania minun on sääli. Hän menetti sekä vaimonsa että minut, eikä ole sen jälkeen ollut entisensä. Olen siitä todella pahoillani ja kannan siitä loppuelämäni syyllisyyttä :(

Vierailija
6/6 |
15.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettei ole tarvinnut mennä muita paneskelmaan, vaikka mieli olis ehkä tehnytkin.

Tee niin kuin toivot sinulle tehtävän.

tulla moralisoimaan???

Itse olen ja en ole antanut anteeksi. Kadun syrjähyppyäni toisaalta, mutta toisaalta olen saanut siitä jotain sellaista elämänkokemusta mitä en olisi muuten saanut. En silti tekisi asiaa uudelleen, jos siihen olisi mahdollisuus. Ja jos voisin palata ajassa taaksepäin ja elää ajan uudestaan, niin en pettäisi, vaan hoitaisin tilanteen paremmin.

Mieheni on antanut anteeksi. Mutta syrjähyppykumppania minun on sääli. Hän menetti sekä vaimonsa että minut, eikä ole sen jälkeen ollut entisensä. Olen siitä todella pahoillani ja kannan siitä loppuelämäni syyllisyyttä :(

Hyvä, että podet syyllisyyttä, sillä huorat palavat helvetissä.