Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua ymmärtämään köyhäilypuhetta.
14.10.2012 |
Minulla on useampikin kaveri, joka mielellään puhuu itsestään sellaisena vaatimattomana, järkevänä kuluttajana mielellään ja jopa pikkuriikkisen köyhänä. Puhutaan siitä kuinka lasten haalarit ostetaan alennuksesta kun ei muuten raskittaisi maksaa niistä mitään, ja kuinka tarpeeseen kaikki lisätulot tulevat. Jos joku pitää kirpparia, hän meuhkaa suureen ääneen kuinka kiva on saada vähän ylimääräistä.
Kaikilla näillä on isot talot ja perheessä kaksi autoa. Mä ärsyynnyn ihan hirveästi tuollaisesta tekoköyhäilystä, kun on niin paljon ihmisiä joilla ei oikeasti ole varaa mihinkään. Niin kauan kuin ihmisellä on varaa ajaa autolla kaikki alle sadan metrin matkat, hänellä on varaa ostaa haalarit normaalihinnoin. Jos ihmisellä olisi oikeasti niin tiukkaa, että sadan euron kirpparituotto tulee tarpeeseen, hän ei ostaisi kaupasta ohimennen kaikkea kivaa, kuten herkkujuustoja, kallista lihaa tai ruuan kanssa viiniä.
Joillakin tuo vaatimattomuus menee jo ihan valehtelun puolelle; sanotaan että on myyty jotain ja sitten niistä saaduilla tuloilla ostettu jotain uutta. Annetaan siis suoraan ymmärtää, että jostain vanhasta pyöränromusta tms. on saatu satoja euroja kun ollaan niin hyviä kauppamiehiä, vaikka jokainen käsittää ettei se ole mahdollista.
Mistä tuollainen köyhäilypuhe oikein lähtee? Onko se jotain itsensä korostamista ja huomionhakua? Koska siltähän se tuntuu.
Kommentit (28)
Eletään siis niin, että nainen pihistelee lasten vaatteista, mutta mies ostaa kotiteatterin koska haluaa rentoutua. Nainen ei käy kampaajalla mutta mies hankkii kännykän ja läppärin joiden hinnalla kävis kampaajalla monta vuotta.
On hirveä häpeä myöntää, että perheessä on kaksi elintasoa; miehen elintaso ja sitten naisen ja lasten. Siksi on helpompi antaa ymmärtää, että tykkää kirpparista ja pennosten laskemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärtäisin tuon puheen, jos he oikeasti säästäisivät edes jostain. Jos pyöräilisivät ja kävelisivät joskus, jos ostaisivat vain normaalia perusruokaa, jos jatkuvasti ei matkusteltaisi ulkomailla tms. Mutta sitä minä en ymmärrä, että ei yritetä säästää sieltä mistä se oikeasti ois helppoa (bensa, yleinen kulutus) eikä todennäköisesti ole tarvetta säästää, mutta puhutaan kuin oltaisiin taloudellisessa ahdingossa, josta selvitään vain äiskän neuvokkuuden avulla.
olen ymmärtänyt että tuo köyhäily ei välttämättä tarkoita sitä että olisi köyhä, vaan nimeonmaan sitä että pystyy/haluaa tinkiä joistakin asioista niin että pärjää vähemmälläkin, eli siksi juurikin "köyhäillään". Nimenomaan että ostetaan asioita käytettynä, vältetään turhaa kulutusta, tullaan toimeen vähemmällä.
Periaatteessa tuo ei liity tuloihin tai asumismuotoon. Voi olla että panostetaan asuntoon ja ruokaan mutta tingitään sitten muualta.
Meillä köyhäillään. Ei olla varsinaisesti köyhiä mutta hyvin pienituloisia. Köyhäily on ollut meillä tietoinen päätös nimittäin muutama vuosi sitten aloimme miettimään olisiko meillä vara ostaa omaa asuntoa näillä tuloilla. Laskimme ja katselimme asuntojen hintoja. Meillä kipuraja oli 130 000€ eikä mikään pankki olisi meidän tuloilla suurempaa lainaa myöntänytkään. Ostimme ISON omakotitalon maalta, tosin vanhan sellaisen. Tuossa teimme sen valinnan että tuollaisen lainan kanssa meillä ei ole vara enää matkustella, shoppailla, käydä kampaajilla tai ravintoloissa. Tässä se oli siia tietoinen valinta että alamme köyhäilemään. :)
Meillä köyhäily näkyy siinä että sisustukseen on käytetty rahan sijasta luovuutta. Huonekalut ovat sellaisia mitä ystävillä ja sukulaisilla on ylimääräisinä nurkissa lojunut. Ei osteta huonekaluja edes halvalla vaan lähes kaikki on ollut ilmaisia. "Tuunattuja hauskoja juttuja ja yksityiskohtia", parhaillaan 4 polven takaa perittyjä kalusteita ja astiastoja. Meillä ei ole rumaa vaan kodikasta ja viihtyisää (-Niin siis kuka viihtyy missäkin-)
Kierrätämme, vältämme kulutusta, hyödynnämme vanhaa niin pitkälle kuin mahdollista ja pyrimme pienentämään asumiskustannuksia sieltä mistä pihistämisen varaa on. Silti syömme hyvin, kokkaamme ja teemme salaatteja. Hyödynnämme kotimaisia kausituotteita, omaa kasvimaata ja marjoja, silti ostamme silloin tällöin punaviiniä kun halutaan fiilistellä miehen kanssa kynttiläillallista :) Ruoka ei ole ensimmäisten joukossa missä köyhäiltäisi.
En tiedä valoittaako tämä yhtään asiaa, yritän vain sanoa että jokaisella on kuitenkin omat juttunsa mistä ei halua tinkiä.
Me köyhäillään todella pitkälle mutta itsekään en luopuisi hyvästä terveellisestä ruuasta, lämpimästä vedestä ja sisä vessasta. :) Me myös asumme todella tilavasti, lämmityskustannukset ovat suuret mutta minulle tila, iso tontti ja omakotitalo on ollut haave ja nykyään jopa elämäntyyli. Edullisempaa olisi todellakin asua pienesti vuokralla vailla huolta asuntolainasta ja koroista, silloin olisi vara matkustella ja käydä kampaajalla, mutta ei se olisi elämää josta nauttisin niin paljon kuin tässä.
Itse saan ilon todellakin noista kirpparivoitoista tai siitä että olen löytänyt lapselle Reiman haalarin 10e lla sen sijaan että olisin kaupassa maksanut siitä lähes 100€. Voin siis hyvällä omallatunnolla hakea kaupasta 6 € juuston ja 8 € punaviinin, kentien vielä pussillisen tuikkujakin.
Täällä mies on vain työssä ja minä kotona (pienten lasten kanssa). Ei meillä ole silti kahta elintasoa tai taloutta vaan yksi. Kaikki rahat ovat yhteisiä. Itse TYKKÄÄN kierrellä kirpputoreilla niin kummalta kuin se kuulostaakin. Mitään lumppuja sieltä en osta vaan laadukkaita kivoja vaatteita. Mies tosin ostaa vaattensa kaupasta, ei se löydä mitään itselleen kirpputoreilta (ehkä siksi että siellä ei juurikaan ole miesten siistejä vaatteita)
Ruokakaupaan mennään lähes aina autolla, ei sellaista määrää ruokaa saisi pyörällä tuotua.
Mielestäni on todellakin järkevää köyhäillä sieltä mistä itsestä tuntuu hyvältä ja laittaa se raha sellaisiin asioihin joista nauttii. Olkoon se nyt vaikka ulkomaanmatka tai asunto.
olisiko pröystäily siten parempi asia?
näyttää menevän reilusti pröystäilyn puolelle.
Ihan kivaa tämä on, ei siinä mitään.
Nytkin pakkailen laukkuja, huomenna lennän etelän lämpöön -neljäs kerta tänä vuonna.
Eletään siis niin, että nainen pihistelee lasten vaatteista, mutta mies ostaa kotiteatterin koska haluaa rentoutua. Nainen ei käy kampaajalla mutta mies hankkii kännykän ja läppärin joiden hinnalla kävis kampaajalla monta vuotta.
On hirveä häpeä myöntää, että perheessä on kaksi elintasoa; miehen elintaso ja sitten naisen ja lasten. Siksi on helpompi antaa ymmärtää, että tykkää kirpparista ja pennosten laskemisesta.
ja mun on paljon helpompi selittää puolitutuille, että olen luonnostani pennien laskija ja olen ekologinen kuluttaja (osaksi toki tämäkin on totta) koska meillä on ulkoiset puitteet melko hulppeat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärtäisin tuon puheen, jos he oikeasti säästäisivät edes jostain. Jos pyöräilisivät ja kävelisivät joskus, jos ostaisivat vain normaalia perusruokaa, jos jatkuvasti ei matkusteltaisi ulkomailla tms. Mutta sitä minä en ymmärrä, että ei yritetä säästää sieltä mistä se oikeasti ois helppoa (bensa, yleinen kulutus) eikä todennäköisesti ole tarvetta säästää, mutta puhutaan kuin oltaisiin taloudellisessa ahdingossa, josta selvitään vain äiskän neuvokkuuden avulla.
No eikö käytettyä saa ostaa muista syistä kuin siitä, että on PAKKO SÄÄSTÄÄ jostain? Minulla ei ole mitään taloudellista pakkoa ostaa käytettyä (tienaan yli 3tonnia nettona/kk), mutta teen sen EKOLOGISISTA syistä. Minusta vain on järkevää ostaa halvalla hyväkuntoisia lastenvaatteita kirppikseltä ja kirppiksillä on myös kiva käydä :)
Toisaalta yksi motiivi on myös PRIORISOINTI. Me esim. emme halua tinkiä ruuan laadusta, vaan ostamme luomua ym. laadukasta. Ruoka on meillä panostus terveyteen. Sen sijaan joitakin perusvaatteita voin hyvin ostaa kirppikseltäkin, vaikka välillä ostan myös kallista ja laadukasta merkkivaatettakin. Miten milloinkin.
Minusta se on vain ja ainoastaan positiivista, että vaatteita laitetaan kiertoon.
mihin haluaa rahansa laittaa.
Onko alnnusmyynnit tarkoitettu vain köyhille?
Asumme kerrostalossa ja neliöitä on sopivasti eikä yhtään liikaa. Meillä on yksi auto.
Olen päätellyt, että osa naisista, jotka asuvat hintavissa omakotitaloissa, on laittanut oikeasti liian paljon rahaa asumiseen ja sitten ei olekaan varaa ostaa hyviä vaatteita lapsille ym. Peheen tulonjako voi olla epätasa-arvoinen eli vaikka mies olisi hyvätuloinen ja naisella matalammat tulot, johtuen mm kotivuosista, niin nainen maksaa yhtä paljon kuin mieskin näistä hulppeammista puitteista! Naisen tehtävänä on huolehtia täysin vielä näiden kulujen päälle lasten pukemisesta.Osa naisista pukee tällöin lapsensa rääsyihin ja osa ostaa vaatteita velaksi.