Lue keskustelun säännöt.
Olen 37 vuotias ja ihastunut laulajaan ;)
12.10.2012 |
Alkaa naurattaa kun ajatteleekin että miten hullua tämä on... Että tämän ikäinen nainen voi olla ihan hullaantunut johonkin tuntemattomaan ihmiseen jota ei tunne, jota ei ole tavannut edes lähietäisyydeltä?! Ei mulla ole ollut tämmöisiä tuntemuksia vuosikausiin, teininä oli jotain joihinkin idoleihin mutta ei enää aikuisena. Nyt sitten olen vanhoilla päivillä "pimahtanut". Tämän miehen ääni vaan jotenkin saa pääni sekaisin. Ja se olemus, silmät... En tajua kun ei tuo mies ole ennen, vuosia sitten aiheuttanut mussa mitään tunteita.
Löytyykö täältä ketään kohtalotovereita? Ja kerrotaan nyt nolona että kuka saa pääni sekaisin. Samulihan se... siis Edelmann!
Kommentit (21)
Mä oon 34 ja ollut jo vuosikaudet rakastunut Freddie Mercuryyn. Voiko mahdottomammaksi käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 34 ja ollut jo vuosikaudet rakastunut Freddie Mercuryyn. Voiko mahdottomammaksi käydä?
Mulla alkaa kanssa sukat pyöriä jaloissa kun tietyn artistin biisit lähtee soimaan. Taitaa meidän parisuhde kaivata vähän piristystä ja mies saa sitten nauttia kun vaimoa hymyilyttää ja hormonit hyrrää taas pitkästä aikaa.
Ja kyllä muuten haittaa. Oma mies ei sytytä enää yhtään, kun unelmoin vain tästä laulajasta. Mielummin olisin ilman tällaista "piristystä".
joka rakastui Jared Letoon ja nyt Brendon Urie... ahh... ihan hullua ja niin ihanaa. Kuuntelen P!atD taukoomatta ja jatkuvasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä muuten haittaa. Oma mies ei sytytä enää yhtään, kun unelmoin vain tästä laulajasta. Mielummin olisin ilman tällaista "piristystä".
Mun rakastuminen on niin syvää ettei kukaan muu saa aikaan vastaavia tunteita! Mieluummin olisin rakastunut ihan vaan omaan mieheen.
T: Se Freddie Mercuryyn rakastunut
Ja tämä vasta lapsellista on, mutta - olen 41v ja ihastunut erääseen amerikkalaiseen näyttelijään ( joka on myös ex-mannekiini ), joka tottakai itseäni hyvin paljon nuorempi, mutta EI HAITTAA YHTÄÄN!!! Mitä välii???
Aika paljon tämä naurattaa, mutta olenpahan vaan silti ihastunut.
Miestäni tää huvittaa myös, hän on mm. ehdotellut, että tykkäisinkö, jos hän alkais pukeutumaan ja puhumaan samalla tavalla, kuin tää mun ihastus...leikkauttais hiuksensa samanlaisiksi jne. Ja kun työkaverit ihmettelis tätä muutosta, niin hän vaan hymyilisi mystisesti ja tekis muutaman karateliikkeen...ooooooohhhh.....
Teininä en minäkään ikinä ollut kaukoihastunut, tää on nyt jotain ihan uutta. J
Ei helvetti muuten, tuli mieleen, että jospa tää on joku menopaussin ensioire, apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis, joo, kyllä mäkin voin sanoa olevani ihastunut useampaankin laulajaan. Tavallaan onkin ihan paras ihailun kohde, irl kannattaa mun pysyä kaikista miehistä erossa.
Ja hiukan vanhempi olen.
Ihan piristäväähän tuollainen ihastuminen on. Ei siitä haittaakaan ole, kunhan muistat pitää fanituksen edes joten kuten järkevällä tasolla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi laulajaan ihastuminen on sikäli jees, että tietää kohteen ns. mahdottomuuden ja voi nauttia siitä ihastumisesta niin kauan kun sitä vaan kestää.
Mulla on vähän pahempi ongelma, kun oon ihastunut yhteen mieheen samalla työpaikalla ja ikä on sitä luokkaa hänellä, että puuma olisin jos koskisin. En millään käsitä miten tällainen aikuinen järkevä nainen voi tuntea tällä tavalla nuorempaan kaveriin. On äärimmäisen fiksu, järkevä, huumorintajuinen, komea, seksikäs ja perheellinen. Minä myös naimisissa ja lapsia, siksi ei mitään koskaan tule tapahtumaan, mutta haaveilen päivät pitkät ja normi työsähköposti saa sydämen hypähtämään. Aiemmin työskenneltiin enemmän kimpassa ja jännitin tuhottomasti tapaamisia, että pystynkö pitämään itseni kasassa ja onnistuin välillä paremmin ja välillä huonommin.
Mies on nyt n. 4v ollut samassa työpaikassa ja muistan vieläkin nimityksen tehtäväänsä ja odotin yli 50 v tyyppiä ja kun kävi esittäytymässä, niin multa meinas mennä jalat samantien. Paljon myöhemmin selvisi että on vasta 30v (ikää vähän vaikea arvioida ulkonäöstä kun on jo charmantisti harmaatakin ;)) ja olin että eikä. Eroon en ole ajatuksistani päässyt vaikka olen yrittänyt. Toivon vain että aika tekee tehtävänsä, on ärsyttävää kun ei pysty kontrolloimaan käytöstä kun toinen on lähellä. Pitää keskittyä satasella, ettei tekisi itsestään ihan hoopoa.
Vaihtaisin siis tilannetta sinun kanssasi vaikka heti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oon 50, ja rakastunut laulajaan. Totaalisesti. Elämästä ei meinaa tulla enää yhtään mitään, niin sekaisin olen. Ei ole kiva olotila tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen teitä hieman vanhempi ylittänyt jo hyvä aika sitten 60 ikävuoden pyykin, olen korviani myöten pihkassa Cheekiin. En ole aiemmin tuntenut vetoa nuorempiin miehiin saati siten lastenlasteni ikäisiin, mutta tuossa pojassa on sitä jotain.
sun täytyy mummu mennä Jaren keikalle.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 01:12"]
Minä olen teitä hieman vanhempi ylittänyt jo hyvä aika sitten 60 ikävuoden pyykin, olen korviani myöten pihkassa Cheekiin. En ole aiemmin tuntenut vetoa nuorempiin miehiin saati siten lastenlasteni ikäisiin, mutta tuossa pojassa on sitä jotain.
[/quote]Apua!!!
eikö tähän siis ole hetkeen apua tulossa?? Kun olen "vasta" 50, ja niin rakastunut Kaikurantaan, ettei elämästä tule mitään. En pysty syömään, en edes kunnolla hengittämään. Voi kun tahtoisin, että tää tunne menis pois, ei näin VOI enää elää..!
Oletteko liittyneet kyseisten artistien fanisivuihin esim.Facebookissa? Niistä saa ainakin vertaistukea toisilta faneilta.
Itsekin fanitan yhtä ulkomaalaista laulajaa ja olen käynyt myös hänen konserteissaan ja tavannut muutaman kerran henkilökohtaisesti. Nyt vain koronan jatkuessa ja pahentuessa matkustamisesta ei ole tullut mitään. Onneksi tunnen noita faneja ympäri maailmaa myös Suomesta ja saan jutella netissä heidän kanssa melkein päivittäin yhteisestä idolistamme.
Itse olen parisuhteessa ja kyseinen artisti naimisissa ja lapsia, joten mitään muuta en kaipaa.
Olen "fanittanut" ruotsalaista bändiä jonkin aikaa ja olin toisella keikallaan hiljattain.
Keikan jälkeen he jäivät jakelemaan nimmareita ja myymään fanituotteita. En todellakaan mennyt sinne valokuvauttamaan itseäni sen kanssa... vaan jostain päähänpistosta hiljaisena hetkenä kun siinä ei ollut muita, kipaisin paikalle, totesin Helou ja halasin sitä oikein lämpimästi. Sit vain tokaisin että "I'm sorry..." ja häivyin. Koskapa vähän hävetti! Se oli hiukan ihmeissään ja sanattomana.
No aamulla selvisi että asuimme samassa hotellissa, tyyppi oli aamupalalla viereisessä pöydässä ja lopuksi vastaanotossa kun lähdimme pois. Se katsoi pitkään mun perään ja mä katsoin takaisin kunnes hissi lähti. Voi että se tunne!
Mä olen niin myyty... ja katkera ettei sitä näe enää pitkiin aikoihin. Sen vaan tietää joskus ulkonäöltä että kenen kanssa synkkaa, me ollaan saman näköisiä ja yhtä melankolisia ja rauhallisia. Kyse siis ei ole rokkibändistä.
Voi luoja tosiaan, niin hullua :D