Olen 20v äiti ja tuntuu että välillä vanhemmat äidit

katsovat vinoon. Minulla on nuoria 19-22v kavereita, jotka ovat joka raskaana tai jo synnyttäneitä ja he ovat huomanneet saman.

Sitten taas puistoissa monet isovanhemmat, jotka ovat lastensa kanssa tulevat mielellään juttelemaan. Mutta osa, arvioisin, että noin 35-40v äidit taas tuntuvat välttelevän. Esim. olin muskarissa viime keväänä nuorin äiti ja siellä oli kaksi äitiä, jotka tuntuivat katsovan minua nenänvartta pitkin. Ensimmäisenä muskaripäivänä tuntui pahalta, mutta myöhemmin koitin olla välittämättä. Pääasia on, että tiedän olevani hyvä äiti lapselleni. Ystävystyin siellä muutaman äidin kanssa ja kävimme usein muskarin jälkeen yhdessä vielä vaunukävelyllä. Kun oli tokavika muskari kerta, niin toinen näistä naisista tuli pyytämään anteeksi, kun oli ennakkoluulonen ikäni takia ja sen takia niin viileä minua kohtaan. Ollaan tänäkin vuonna samassa muskari ryhmässä ja tulemme todella hyvin toimeen.

Mutta eilen taas tuli vastaavanlainen tilanne vastaan, kun olin lapseni kanssa puistossa leikkimässä. Siellä oli kaksi vanhempaa äitiä lapsiensa kanssa ja moikkasin heitä hymyillen kun tulimme sinne. He eivät kumpikaan vastanneet, katsoivat vain ja jatkoivat sen jälkeen juttujansa. Tämmöiset hetket tuntuvat pahalta, onneksi näitä ei ole usein..

Onko täällä äitejä, jotka eivät pidä nuoremmista äideistä? Mistä se johtuu? Olisi kiva jos tulisi vastauksia, olen nimittäin näitä mieheni kanssa välillä pohtinut, mutta eihän me voida kun vain arvailla mistä tuo "syrjiminen" johtuu.

Av-mammat ovat elähtäneitä valaita, jotka kadehtivat kaikkia nuoria, olipa nämä äitejä tai eivät.

on kkyllä tullut vielä kolmekymppisenäkin eräs vanhempi täti ojentamaan kassajonossa kun lapsi itki "kun te nuoret äidit ette osaa hoitaa lapsianne".



Itse en kyllä karsasta nuoria äitejä vaan minusta se on ihan ok saada lapset nuorena. Tulee liikuttavasti omat esikoisen kanssa vietetyt ajat mieleen kun näkee heitä. Jospa olet niin nuoren näköinen että luulevat teiniäidiksi? Paheksuvat kenties siltä pohjalta?

Itse sain esikoisen 32-vuotiaana ja kuopuksen 35-vuotiaana. Kuopuksen muskarissa lähes kaikki äidit kahta lukuunottamatta oli juuri näitä nuoria äitejä. Yhden nuoren äidin kanssa tulin oikein hyvin juttuun, mutta kaksi muuta juttelivat vain keskenään, eivät tervehtineet, kun tulin paikalle ja ihan suoraan tuijottivat - en tiedä sitten mitä kauhistelivat minussa. Olen siinä mielessä sosiaalinen, että hymyilen ja juttelen helposti, otan kontaktia lapsiin jne. Ehkä se sitten ärsytti.



Kertomuksesi perusteella väittäisin, että kyse on ihan ihmisluonteesta ja ilmeisesti molemminpuoleisesta epäluulosta. Osa äideistä ei voi sietää erilaisuutta niin kuin ei ylipäätään osa ihmisistäkään.

yrität pe illaksi yllyttää ihmisiä nuori-vanha tappeluu



Totuushan on se, että 20v vielä luulee maailman pyörivän ympärillään ja yhden katseen kertovan jotain.

ja kyllä muakin aika tavalla katsottiin kieroon. Nimenomaan juurikin nämä vanhemmat äidit (yli 30-vuotiaat). Joka asiassa tuntui, että tarkkailtiin oikein urakalla. Nyt oedotan toista ja olen 24-vuotias. La on pian ja olen todennut, että nyt on iha sama kuka katsoo ja miten kieroon katsoo. Olen hyvä äiti lapsilleni ja sillä siisti. Ikä, kun ei aina kerro kaikkea. :) Joten älä turhaan murehdi, jos nämä muut äidit eivät tule sulle juttelemaan oma-aloitteisesti tai halua edes tehdä tuttavuutta, tuskinpa heissä sillon paljoa menetät. :)



Itse olen kyllä erittäin nuoren näköinen, menisin varmaan vielä 18-vuotiaasta, voi olla että senki takia äidit katsovat minua kieroon. Samapa tuo. :)

Kertomuksesi perusteella väittäisin, että kyse on ihan ihmisluonteesta ja ilmeisesti molemminpuoleisesta epäluulosta. Osa äideistä ei voi sietää erilaisuutta niin kuin ei ylipäätään osa ihmisistäkään.

Omasta mielestäni näytän ihan ikäiseltäni, en ainakaan alle 18v. Mutta voihan se olla, että jotkut saattavat luulla teiniäidiksikin..

yrität pe illaksi yllyttää ihmisiä nuori-vanha tappeluu

Totuushan on se, että 20v vielä luulee maailman pyörivän ympärillään ja yhden katseen kertovan jotain.

Kateudesta siinä on kyse. Sä olet nuori ja freesi ja miehet tuijottaa sua.

Av-mammat ovat elähtäneitä valaita, jotka kadehtivat kaikkia nuoria, olipa nämä äitejä tai eivät.

...kuten käy ilmi tuosta yllä olevastakin viestistä. No joo, tuollaisilla idioottimaisilla jutuilla ihminen vain tekee itsestään narrin - oli ikää sitten minkä verran vaan.

Äidit - tai no ihmiset ihan ylipäätänsä - jotka arvottavat äitejä parempiin tai huonompiin pelkän iän perusteella (oli sitä sitten "liian vähän" tai "liian paljon") ovat lähinnä säälittäviä.

Olen naisvaltaisella alalla ja kyllä se on sukupolvien välinen kuilu.

Olen itse 48v ja töihin tulee nuoria naisia iältään n. 18-20v. He katsovat jo ovella meikäläisiä, että tommosia vanhoja akkoja tälläkin osastolla töissä.

Kamalan kivaa kuunnella kun säksättävät, että kyllä tämäkin on paska paikka kun on täynnä vanhoja ämmiä ja ne ei ymmärrä mistään mitään ja blaa blaa.

Kovin pitää itseään aina kasata, että jaksaa olla ystävällinen ja opastaa ja neuvoa kun nuoret naiset pitävät meitä jo ikäloppuina ja katsovat nokan vartta alaspäin.

Toisin päin asia menee niin, että minullakin on muutama työkaveri, jotka suhtautuu oletusarvoisesti niin, että taas tulee nuoria tyttöjä töihin. Eihän ne osaa mitään. Vituttaa tällaiset työkaverit. Mutta vituttaa nekin nuoret, jotka ei edes yritä tutustua meihin "vanhoihin ämmiin" kun ei me kuitenkaan mistään ymmärretä mitään ja ollaan vain kateellisia heille.

Onneksi kaikenikäisissä on jokunen ennakkoluutoloton ihminen ja yhteistyö sujuu eri ikäisten naisten keskuudessa.

Joten ei sua kaikki vanhat ämmät katso pitkään ja blaa blaa. Joku voi katsoa, joku ei. Sinun ikäisistä joku voi katsoa vanhempaa äitiä, että tuokin vitun mummoäiti joutais romukoppaan.

katsovat vinoon. Minulla on nuoria 19-22v kavereita, jotka ovat joka raskaana tai jo synnyttäneitä ja he ovat huomanneet saman.

Sitten taas puistoissa monet isovanhemmat, jotka ovat lastensa kanssa tulevat mielellään juttelemaan. Mutta osa, arvioisin, että noin 35-40v äidit taas tuntuvat välttelevän. Esim. olin muskarissa viime keväänä nuorin äiti ja siellä oli kaksi äitiä, jotka tuntuivat katsovan minua nenänvartta pitkin. Ensimmäisenä muskaripäivänä tuntui pahalta, mutta myöhemmin koitin olla välittämättä. Pääasia on, että tiedän olevani hyvä äiti lapselleni. Ystävystyin siellä muutaman äidin kanssa ja kävimme usein muskarin jälkeen yhdessä vielä vaunukävelyllä. Kun oli tokavika muskari kerta, niin toinen näistä naisista tuli pyytämään anteeksi, kun oli ennakkoluulonen ikäni takia ja sen takia niin viileä minua kohtaan. Ollaan tänäkin vuonna samassa muskari ryhmässä ja tulemme todella hyvin toimeen.

Mutta eilen taas tuli vastaavanlainen tilanne vastaan, kun olin lapseni kanssa puistossa leikkimässä. Siellä oli kaksi vanhempaa äitiä lapsiensa kanssa ja moikkasin heitä hymyillen kun tulimme sinne. He eivät kumpikaan vastanneet, katsoivat vain ja jatkoivat sen jälkeen juttujansa. Tämmöiset hetket tuntuvat pahalta, onneksi näitä ei ole usein..

Onko täällä äitejä, jotka eivät pidä nuoremmista äideistä? Mistä se johtuu? Olisi kiva jos tulisi vastauksia, olen nimittäin näitä mieheni kanssa välillä pohtinut, mutta eihän me voida kun vain arvailla mistä tuo "syrjiminen" johtuu.

Kun olin äitiyslomalla, en ajatellut kaikkia vastaantulevia muita äitejä potentiaalisina uusina ystävinä siksi että meillä oli kaikilla pieniä lapsia. Joidenkin kanssa tuntui helpommalta keskustella, koska tuntui että oli jotain yhteistä.



En katsonut nuoria äitejä pahasti - omakin äitini sai minut 21-vuotiaana ja oli erittäin hyvä äiti - mutta nähdessäni parikymppisiä en lähtökohtaisesti tule ajatelleeksi että heistä varmaan tulisi minulle kavereita, oli heillä lapsia tai ei. Omat lapseni sain 32- ja 35-vuotiaana.

tosin mun vauva on vielä niin pieni, ettei olla ehditty edes ulkoilla. Mutta voi niitä katseita, jotka kohdistuivat vauvamahaan! Olen 21v, joskin ehkä ikäistäni hieman nuoremman näköinen. Asun pienellä paikkakunnalla, jossa lapset tunnutaan tekevän siellä kolmenkympin tuolla puolen, eli minä lapsineni olen kummajainen.



En tosin jaksa välittää tästä lainkaan, koska en miellä itseäni nuoreksi äidiksi, vaikka sitä tietysti olenkin. Siinähän möllöttävät. Vähän kyllä ehkä mietityttää mennä täällä esim. mihinkään perhekerhoon, siellä tuskin ketään näin nuorta on..

En todellakaan sano, että kaikki nuoret äidit ovat, mutta muutaman kun on tavannut, niin mieluimmin juttelee ikäistensä kanssa.

ja esikoiseni on ihana, reipas 18 v lukiolaispoika.

Vielä edelleenkin törmään noihin katseisiin ja ikäkyselyihin kun olen vaikkapa jonkun lapsen vanhempainillassa.

koko ajan kuvittelee, että kaikki johtuu juuri hänestä ja kaikki katsoo häntä ja kaikki on vaikka kateellisia hänelle.



Luulisi tosiaan olevan raskasta elää kun kaikki johtuu vain sinusta ja kaikki katsoo sinua ja kaikki pohtii vain sinua ja kaikkien eleet ja ilmeet ja sanomiset ja sanomatta jättämiset johtuu sinusta.



Jos ne katsoo sinua kun sinulla on lapsi, se johtuu siitä kun olet nuori äiti. Jos ne katsoo sinua kun sinulla ei ole lasta, se varmaan johtuu siitä kun olet niin upea ja naisilla käy kateeksi kun sulla ei oo lasta. Kaikki katsoo sinua....



Luulis tommosen elämän olevan vaikeaa.

Jotkut vaan on semmoisia, etteivät niin tuntemattomia moikkaa, eivät välillä aina tuttujakaan. Ei siis välttämättä ole iästä kiinni vaan siitä, ettei tunneta.



Itse olen 44. Arvelen, ettei näin vanha seura edes kiinnostaisi nuorempia, joten en tuppautuisi seuraan. Täälläpäin ei tosin kovin nuoria äitejä ole tullut vastaan.

ole mitään nuoreja äitejä vastaan tietenkään, miksipä olisi, mutta jos nyt ajatellaan tutustumista, niin helpomminhan sitä tutustuu ihmisiin, jotka ovat lähempänä omaa ikää. Tällainen asia tulee mieleen.

Menen puistoon omien lasteni kanssa, minulla on ihan tarpeeksi tekemistä heidän kanssaan olemisessa enkä todellakaan halua mitään lisälasta siihen vaivoikseni. En edes silloin, kun lisälapsella on ikää 20v.



Sinusta tuntuu, että vanhemmat äidit sitä ja tätä. Tiesitkö, että se kaikki on vain omassa päässäsi? Kukaan ei tule pyytämään keneltäkään anteeksi mitään sellaista, mitä ei ole tapahtunut eli tuo muskarikertomus on pienessä päässäsi kehitelty toive.

Olen 43v ja puistossa 5v ja 3v lasteni kanssa. Sinä kohtelet minua kuin isoäitiä ja kehut, miten kivaa on, kun isovanhemmat välittävät ja käyttävät lapsenlapsia puistossa. Tiedän, että teet sen vittuillaksesi, sillä en näytä mummolta ja lapseni kutsuvat minua äidiksi.



Katson sinua ja mietin, että jos elämäni olisi mennyt pahasti pieleen, olisi minulla nyt ikäisesi ja kaltaisesi omaan napaan tuijottava tytär. Ajatuskin oksettaa. Onneksi minulla oli järkeä jo silloin ylioppilaskesänä enkä ryhtynyt tekemään avustuksilla elätettäviä tähän maailmaan.

olin 22 ja muut mammat tekivät jo toista, tarkoitan siellä avoimeaasa päiväkodissa, olivat 30 ja päälle, yritin tutustua, mutta kun olen alusssa ujo, niin ainoa mamma joka tuli juttelemaan, kertoi minulle(hänellä tyttö) että olenko tietoinen, että tyttölapset kehittyvät poikalapsia nopeammin :DDD en silloin edes ottanut itseeni vaan olin iloinen, että joku tuli juttelemaan, tajusin vasta kotona, että tais vittuilla :)



Nyt odotan toista ja saas nähdä miten nyt suhtaudutaan, olen nyt 26 v joten jospa saisin juttukavereita.. :)

ja sen pohjalta olen sitten "säälinyt" heitä, en arvostanut. Ymmärrän kyllä hyvin, että moni nuori äiti on tatusti hyvä äiti, silti sen ensiajatus on nega.



Olen pahoillani, toivottavasti en tuo sitä eleilläni julki, enää ainakaan.