Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Himo ja ihastus - onko niillä tekemistä keskenään?

Vierailija
11.10.2012 |

Voiko tuntea himoa tuntematta ihastumisen tunteita? Voiko himoita, vaikka ei tykkäisi toisesta yhtään? Kai se nyt kuitenkin jotain vaatii, että tuntee seksuaalista halua? Että pitää toisen ulkonäöstä, olemuksesta, luonteesta..? Voiko himo muuttua aidoksi ihastukseksi ja suhteeksi, vai onko se ihan irrallaan tunteista - kun se on tyydytetty, kaikki on ohi?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
11.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosin yleisemmin ne ovat kulkeneet käsi kädessä.



Tämä yksi tapaus oli oikeasti ihan perseestä oleva pelimies, jota en missään tapauksessa olisi ikinä halunnut parisuhteeseen tai yhtään mihinkään sen kummempaan. Silti tunsin (lyhyen aikaa) himoa häneen.

Vierailija
2/4 |
11.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Himo syntyy evoluution kannalta kaikkein vanhimmissa aivojen osissa, n.s. matelijanaivoissa. Himon kohteen valikoituminen ei ole tietoista toimintaa. Uskoisin, että ihastuminen on pääasiassa himoa juuri siksi, että ihastus syttyy usein ilman kovinkaan perusteellista tietoista valintaa. Sitä vaan tietää matelijanaivoillaan, että tuon kanssa kun pääsisi sänkyyn niin jälkeläisellä olisi hyvä immuniteetti. Joten voi varmasti himoita, vaikkei tiedostaisi tykkäävänsä ollenkaan.



Ihminen taitaa olla vähän monimutkaisempi laite kuin useimmat ajattelevat. Ajattelu ja tietoinen harkinta tuleva varmaan usein vasta jälkijunassa, mutta miten tiedostamattoman ja tietoisen välinen vuoropuhelu toimii ja mikä puoli kenelläkin jää päällimmäiseksi, on minua viisaampien asia selvittää.



Lienee fakta, että monikin (into)himoinen suhde on kasvanut elämän mittaiseksi rakkaustarinaksi, joten ei himo varmasti ainakaan kaikilla ole irrallaan tunteista eikä ajattelustakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
11.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Himo syntyy evoluution kannalta kaikkein vanhimmissa aivojen osissa, n.s. matelijanaivoissa. Himon kohteen valikoituminen ei ole tietoista toimintaa. Uskoisin, että ihastuminen on pääasiassa himoa juuri siksi, että ihastus syttyy usein ilman kovinkaan perusteellista tietoista valintaa. Sitä vaan tietää matelijanaivoillaan, että tuon kanssa kun pääsisi sänkyyn niin jälkeläisellä olisi hyvä immuniteetti. Joten voi varmasti himoita, vaikkei tiedostaisi tykkäävänsä ollenkaan.

Ihminen taitaa olla vähän monimutkaisempi laite kuin useimmat ajattelevat. Ajattelu ja tietoinen harkinta tuleva varmaan usein vasta jälkijunassa, mutta miten tiedostamattoman ja tietoisen välinen vuoropuhelu toimii ja mikä puoli kenelläkin jää päällimmäiseksi, on minua viisaampien asia selvittää.

Lienee fakta, että monikin (into)himoinen suhde on kasvanut elämän mittaiseksi rakkaustarinaksi, joten ei himo varmasti ainakaan kaikilla ole irrallaan tunteista eikä ajattelustakaan.

Oletko biologi vai psykologi vai mikä...?

Ap

Vierailija
4/4 |
11.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun oikeasti ihastun niin tietenkin myös himoitsen. Ja se taas muodostuu monesta osatekijästä, myös jostakin aika selittämättömästä osasesta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän yksi