G: Miten paljon te n. 1-vuotiaiden lasten äidit harrastatte?

ja musiikkia. Pari kertaa/ kk osallistun vapaaehtoistoimintaan. Olen oikein tyytyväinen näin.

ulkopuolella olevia harrastuksia, se jäikin pois tuosta aloituksesta! Kyllä mäkin kotona kaikenlaista harrastelen, luen, käyn lapsen ja koiran kanssa kävelyllä ja kotityötkin maistuu (joskaan ei aina :D).



Ap

Mulla on kaksi lasta, joista nuorempi 1-vuotias. En kyllä pysty harrastamaan mitään, kun mies tekee niin pitkiä päiviä töissä. Lapset on kotihoidossa, mutta teen lisäksi omia töitä freenä säännöllisesti, joskaan en kokopäivätyön verran.



En pysty urheilemaankaan, koska aikaa ei ole ja väsymys painaa muutenkin päälle.

Lapsi on vasta 4kk ja nyt onnistuu kaksi kertaa viikossa. Enempää ei kuitenkaan järjesty, koska miehellenikin haluan antaa yhtä paljon mahdollisuuksia ja aika monena iltana on myös koululaisten harrastuksia, jotka toki menee vanhempien harrastusten edelle

melkein joka päivälle on jotain: kuoroa, teatteria, liikuntaa

tasan mitään. Oman pikkulapsen kanssa oleminen on niin ainutlaatuista aikaa, että en vaihtaisi sitä mihinkään. Harrastan sitten taas kun lapsillakin on omia menoja. Nää vuodet kuluu niin älyttömän nopeesti! Sit jonku vuoden päästä katsellaan valokuvia tippa linssissä että olis kannattanu keskittyä lapsiin kun ne oli vielä pieniä.

tasan mitään. Oman pikkulapsen kanssa oleminen on niin ainutlaatuista aikaa, että en vaihtaisi sitä mihinkään. Harrastan sitten taas kun lapsillakin on omia menoja. Nää vuodet kuluu niin älyttömän nopeesti! Sit jonku vuoden päästä katsellaan valokuvia tippa linssissä että olis kannattanu keskittyä lapsiin kun ne oli vielä pieniä.

kyllähän tässä aika paljon ehtii lapseen keskittymään, vaikka muutamana päivänä käy jotain harrastamassakin. Mä asun syrjäkylällä pikkukaupungissa, mulla ei ole paljon mieltä esim. lähteä kaupungille eikä täällä ole leikkipuistojakaan, missä käydä. Kyllä hulluksi tulisin, jos en pääsisi välillä ihan yksikseni johonkin.

Tykkään kyllä olla tosi paljon lapseni kanssa, hän on mun suosikki-ihminen.

Ap

tasan mitään. Oman pikkulapsen kanssa oleminen on niin ainutlaatuista aikaa, että en vaihtaisi sitä mihinkään. Harrastan sitten taas kun lapsillakin on omia menoja. Nää vuodet kuluu niin älyttömän nopeesti! Sit jonku vuoden päästä katsellaan valokuvia tippa linssissä että olis kannattanu keskittyä lapsiin kun ne oli vielä pieniä.

Ja Vuoden äiti -palkinto, ei laitetaan saman tien Maailman paras ja omistautunein äiti -palkinto, numerolle 8. Onnittelut ja palvontaa päälle!

kävin 5krt viikossa salilla ja 2-3 kertaa ratsastamassa.

Nyt toisen jälkeen joka on jo 8kk ei ole tullut tehtyä oikein mitään :/

tasan mitään. Oman pikkulapsen kanssa oleminen on niin ainutlaatuista aikaa, että en vaihtaisi sitä mihinkään. Harrastan sitten taas kun lapsillakin on omia menoja. Nää vuodet kuluu niin älyttömän nopeesti! Sit jonku vuoden päästä katsellaan valokuvia tippa linssissä että olis kannattanu keskittyä lapsiin kun ne oli vielä pieniä.

kyllähän tässä aika paljon ehtii lapseen keskittymään, vaikka muutamana päivänä käy jotain harrastamassakin. Mä asun syrjäkylällä pikkukaupungissa, mulla ei ole paljon mieltä esim. lähteä kaupungille eikä täällä ole leikkipuistojakaan, missä käydä. Kyllä hulluksi tulisin, jos en pääsisi välillä ihan yksikseni johonkin.

Tykkään kyllä olla tosi paljon lapseni kanssa, hän on mun suosikki-ihminen.

Ap

No ei millään pahalla. Ymmärrän sun tilanteen, meillä ihan päinvastoin, on helppo liikkua ja olla aktiivinen ihan lapsenkin kanssa. Joskus vaan ihmetyttää se, että miksi pientenkin lasten vanhempien pitäis elää niin "omaa elämää" ja harrastaa hirveesti jotain. Musta tää elämä vaan on ihan parasta tässä ja nyt, oman perheen kanssa.

tasan mitään. Oman pikkulapsen kanssa oleminen on niin ainutlaatuista aikaa, että en vaihtaisi sitä mihinkään. Harrastan sitten taas kun lapsillakin on omia menoja. Nää vuodet kuluu niin älyttömän nopeesti! Sit jonku vuoden päästä katsellaan valokuvia tippa linssissä että olis kannattanu keskittyä lapsiin kun ne oli vielä pieniä.

kyllähän tässä aika paljon ehtii lapseen keskittymään, vaikka muutamana päivänä käy jotain harrastamassakin. Mä asun syrjäkylällä pikkukaupungissa, mulla ei ole paljon mieltä esim. lähteä kaupungille eikä täällä ole leikkipuistojakaan, missä käydä. Kyllä hulluksi tulisin, jos en pääsisi välillä ihan yksikseni johonkin.

Tykkään kyllä olla tosi paljon lapseni kanssa, hän on mun suosikki-ihminen.

Ap

No ei millään pahalla. Ymmärrän sun tilanteen, meillä ihan päinvastoin, on helppo liikkua ja olla aktiivinen ihan lapsenkin kanssa. Joskus vaan ihmetyttää se, että miksi pientenkin lasten vanhempien pitäis elää niin "omaa elämää" ja harrastaa hirveesti jotain. Musta tää elämä vaan on ihan parasta tässä ja nyt, oman perheen kanssa.

myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on elämää, tässä ja nyt. Mulla ei ole mikään palava into pois lapseni luota, mutta olen huomannut, että kyllä esim. ratsastamassa käyminen tekee musta paljon iloisemman ja mukavamman ihmisen. Voi hetkeksi irrottautua kotiympäristöstä ja ajatella jotain muuta.

Kyllä mä mielelläni otan lapsen mukaan kaikkiin juttuihin, mutta tuollainen vaipoissa oleva ihmisen taimi, joka ei vielä edes kävele, on välillä vähän haastava mukaanotettava.

Kyllä mun kohdalla asia olis ihan eri, jos kävisin töissä, mutta kun en käy (paitsi teen kotoa käsin joitain freetöitä).

Ap

kodin siistinä pitämiseen, pyykkäämiseen, ulkoiluun, lasten hoitoon (syöttämiseen, seurusteluun, vaipanvaihtoon, kylvettämiseen, hampaiden pesuun, nukuttamiseen jne), ruuanlaittoon, kaupassakäyntiin.



Välillä pääsen nettiin ja katson illalla telkkua kun lapset nukahtaneet klo 20. jälkeen.



Pitää myös koululaisen läskyn tekemisiä valvoa, ja olla myös sen esikoisen kanssa. Meillä kuopus nyt kohta 10 kk.



Ja tehdään kaikki ihan puoliksi miehen kanssa.



Harrastuksena jaksan vain lasten kanssa ulkoulua, netissä surffaamista (esim. Huutonet, metsästän hyväkuntoisia lastenvaatteita) telkun katsomista ja käsitöitä.



Minulla ainakin päivät aika täysiä! Toisaalta jos lipsuisin kodin siisteysstandardista, ja leipomisesta ja itse kaiken ruuanlaittamisesta, niin jäisi varmaan paljon enemnmän aikaa harrastaa muutakin.

Mulle vain riittää elämä nyt tälläaisena. Ja haluan olla paljon läsnä lapsille.