Lähestyin yhtä miestä, taisin saada pakit. Nyt nolottaa oma innokkuus
Ymmärsin ilmeisesti yhden miehen ystävällisyyden väärin, ihastuin häneen paljon.
Rohkeana tyttönä päätin toimia ja läjetin miehelle tekstiviestin. Sain vastauksen ja viestittelimme vhän aikaa, sitten viestien sävy muuttui torjuvaksi, miehellä oli kiire ja oli menossa ulos jonkun kanssa.
nyt nolottaa että olin niin innolla toimimassa. patasta kailessa on tietenkin että mies on samassa rakennuksessa töissä ja näämme toisiamme pari kertaa viikossa
miten toivun tästä..
Kommentit (30)
että viesteilin miehen kanssa, ja mies kertoi että on hirveän väsynyt töissään eikä ehdi vastailla. Mä nyt ymmärsin että ei kiinnosta. Oikeasti mies oli hirveän väsynyt töissään, teki ympäripyöreitä päiviä, eikä ehtinyt vastailla mulle. Halusi vaan kertoa miten asiat ovat. Ei vaan tajunnut, että otin ne pakkeina, ja oli sitten ihan ihmeissään kun minusta ei enää kuulunut mitään.
miten olette tuon aloitteen tehneet?
kertoi huolistaan ja mitä puuhailee, itse kirjoitin aika kevyitä juttuja.
odotin että olisi ehdottanut jotain mutta tuli vaan niitä mitä on tekemässä -viestejä.
luulen, että mun jutut oli sille liian hölmöjä, vaikka piti ehkä ian nättinä naisena.
oli menossa ulos joniun kanssa ja ajattelin että naisen, siltä ainakin kuulosti. se olimulle viimeinen varmistus siitä että pakit tuli kohteliaasti.
Onko totta, etta kun kaksi ihmista kohtaa, niin tarkeinta on antaa tilaa miehen metsastysvietille?
machoon metsästys-ajatteluun ettei voi antaa naisen tehdä aloitetta ilman kiinnostuksen häviämistä niin saa minun puolesta jatkaakin matkaansa.
Kyllähän tollanen kolhii itsetuntoa,mutta tosi hienoa että uskallat itse lähestyä kiinnostavaa miestä,aina ei vaan natsaa.
Suurin osa flirttailee ja viestittelee ihmisten kanssa tarkoittaen et se jää sille tasolle.Mies kaiketi yllättyi et halusitkin enemmän kuin hän ja mun mielestä aika kivuttomasti antoi sulle pakit niin et säilytit kasvosi.Fiksulta mieheltä vaikuttaa.
Menet töihin ja käyttäydyt normaalisti,ei siinä mitään.
Tiedän tunteen. Mulla oli myös tosi korkea kynnys lähetyä ylipäätään ketään (miestä). Sitten kerran tuli eteen niin vastustamaton tapaus, että päätin parin viikon vatuloinnin jälkeen ryhdistäytyä ja lähettää treffipyynnön. Mies ei ollutkaan innostunut. Jollekkin ihan normaali tilanne, mulle maailmanloppu.
Vieläköhän neljän vuoden jälkeenkin nolottaa :=)
Onko totta, etta kun kaksi ihmista kohtaa, niin tarkeinta on antaa tilaa miehen metsastysvietille?