Lue keskustelun säännöt.
Korkeastikoulutetut! Saako työpaikallasi sanoa suoraan, että rahan takia tätä tekee
06.10.2012 |
Vai pitääkö asia kiertää kuvailemalla kuinka rakastaa haasteita, mahtavaa tiimiä, kunnianhimoista ilmapiiriä?
Ymmärrän kyllä että ulospäin pitää puhua haasteista ja kunnianhimosta. Mutta miten työkavereiden kesken? Ottaako joku nuo puheet tosissaan vai onko pelin henki kaikille selvä?
Kommentit (27)
Korkeastikoulutettu olen, mutta palkka on vähemmän kuin perusduunareilla. No osa-aikaiset kaupankassat ja koulunkäyntiavustajat saattavat tienata vähemmän.
Eli jos alkaisin horista olevani palkan takia töissä, niin luulisivat minun seonneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylempien tahojen kanssa ei voi, muuten kyllä, muutamin poikkeuksin. Yksi juuri eläkkeellä jäävä sanoi lähtiäispuheessaan, että tätä työtä ei voi tehdä, jos ei sitä rakasta. Siinä sitten uloskäyntiä vilkuilemaan..
työni ei vastaa koulutustani ja haluaisin uusia haasteita. Koska olen ollut "talossa" ja samassa tehtävässä jo monta vuotta, voin mielestäni sanoa mielipiteeni ääneen. (etsin siis tälläkin hetkellä muita töitä)
vai tuleeko kaikille (meillekin myöhemmin) iän myötä tarve olla muutakin kuin rahantekijä?
Työtä tehdään kutsumuksesta, rakkaudesta teineihin ja intohimosta oman oppiaineen tieteenalaan. Olen opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos meidän työpaikalla sanoisi tekevänsä työtään rahan takia niin työkaverit varmaan soittaisivat psyk.päivystykseen.
-tutkija yo:lla, koulutus tohtori (joo OT, mut oli pakko)
Ei tietty pomolle kannata, mutta työkavereille kyllä. Ehkä kannattaa vähän katsoa kuitenkin kenelle sanoo.
Mutta mä voin myös tässä sulle sanoa, että kun meillä töissä joku joskus niin sanoo, niin kyllä mä pidän sitä ihmistä aika typeränä. Mietin, että miksi ihmeessä tuo ei tee työkseen jotain sellaista mistä tykkää. Onhan noita vaihtoehtoja.
Itse tietty sitten tykkään työstäni. En mäkään sitä ilmaiseksi niin paljon viitsisi tehdä, mutta eipä tarvi, kun ihan normaalia palkkaa tuosta maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa sanoa mutta ei kannata! Minä sanoin ja sen jälkeen on paskaa tullut niskaan niin paljon että ei ole tosikaan... Palkankorotusta ei tullut koska minulla ei kuulemma ole oikea asenne. Se ei merkitse mitään että teen työni hyvin!
Sinänsä naurettavaa. Työ on työtä palkan takia. Jos se olisi aidosti niin hauskaa, ette palkka motivoisi, niin silloin se olisi harrastus.
Tottakai työssä pitää olla muutakin kuin palkka, mutta onhan se se syy nousta aamulla töihin. Vai kuinka moni lähtisi aamulla liikenteeseen, jos siitä ei maksettaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai kuinka moni lähtisi aamulla liikenteeseen, jos siitä ei maksettaisi?
Luuletko, ettei kukaan voi oikeasti tykätä työstään.
Eli vähän niin ja näin. Rahaa ei tule paljon. Lisäksi kasvatus- ja koulutusalalla on kyllä todella rohkeaa sanoa, jos ei olekaan työssä kutsumuksesta! :) En minäkään sitä töissä mainosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työltä vaan lähinnä kouluttamattomien nuorten puhelinmyyntihommalta....
Myyntityötä toki osa heistä tekee
työltä vaan lähinnä kouluttamattomien nuorten puhelinmyyntihommalta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja palkka aika naurettava eli jos ei työ olisi mielekästä, en tosiaankaan jaksaisi tällä palkalla sitä tehdä! Naurettavaa olisi siis edes väittää, että teen työtäni vain rahan vuoksi.
ja teeskennellä että motiivina on muu kuin raha raha raha (josta vielä opiskeluaikana sai haaveilla ja puhua avoimesti)
Olisi kyllä aikaa noloa...
muu tyydytys työssä voi lähteä ihan siitä, että on valinnut oikean alan, joka kiinnostaa. Jotkut myös työstävät asennettaan, ja osaavat olla kiitollisia siitä, että saavat tehdä työtä. Josta saa sitten palkkaakin.
Itse en ymmärrä niitä, jotka käyvät töissä vain rahan takia. Mä olen tehnyt pienipalkkaista työtä (assarina), ja tein sitä oppiakseni ja päästäkseni uralla eteenpäin. Ja olin siitä kiitollinen, että sain oppia uusia asioita. Kun sitten sain parempipalkkaisen työn, olin siitäkin kiitollinen. En olisi lottovoiton tullen lopettanut työntekoa, sillä olin oikealla alalla ja halusin päästä uralla eteenpäin, niihin hommiin, joihin minulla oli sekä koulutusta kykyä että kiinnostusta. Ja joihin ei pääse ilman työkokemusta. Missään vaiheessa en ole tehnyt työtä vain rahasta...
Ehkä kannattaisi miettiä, mikä on se työ, joka antaisi muutakin kuin toimeentulon. Toki, jos kokee, että varsinainen elämä on muualla kuin töissä, on hienoa, että sentään vaivautuu käymään töissä eikä jää yhteiskunnan elätiksi.
Mulla on esim. joogaopettaja, joka käy Siwassa töissä, usein ilta/yövuoroissa, jotta voisi tehdä sitä, mitä rakastaa eli opettaa joogaa. Hän ei ikinä valita Siwan työstään, vaan on kiitollinen siitä, sillä se mahdollistaa hänelle joogan opettamisen.
Työtä tehdään kutsumuksesta, rakkaudesta teineihin ja intohimosta oman oppiaineen tieteenalaan. Olen opettaja.
Asiakaskuntaan ja yhteistyöryhmiin päin kun ollaan, työtä tehdään nimenomaan kutsumuksesta. Opettajainhuoneessa voi sitten sanoa ihan ääneen, että työtä tehdään rahasta ja pitkän kesäloman takia. Jos jostain maksettaisiin paremmin samalla kesälomaedulla, 99 % opettajista vaihtaisi alaa heti.
toinen opettaja
aivan idiootteja??? Ei kai nyt kukaan työssä raataisi, jos ovista ja ikkunoista tulvisi rahaa mielin määrin...
Kyllä se meillä on ainakin ihan kirkas tosiasia, että palkka on suurin motivaattori työssä. Oli kyse sitten isosta pomosta, pienemmästä pomosta, työnjohdosta tai duunarista.
- tv-uutisten toimittaja, YTM, alalla jo 23 vuotta, esimiestehtäviä, bruttopalkka n. 4300 e -
Mä oon IT-ammattilainen joka teen tätä vain leipätyönä, rahan takia, eikä itse asia kiinnosta pätkääkään. Mutta en kyllä kellekään tätä kertoisi. Meillä kuuluu olla nääs innnostuneita ja oppimishaluiia ja ties mitä paskaa...