Onko Sinun miehesi joka perjantai-iltakin klo 23 asti harrastamassa?
Niin. Kysymys otsikossa.
Onko teistä kivaa, että miehenne harrastaa paljon? Meneekö häneltäkin miltei puolet viikonlopusta harrastamiseen?
Mä en tiedä mikä mua vaivaa, mutta on tullut vähän yksinäinen olo viime aikoina, kun itse en ole intohimoinen harrastaja, en ainakaan viikonloppuisin.
Kommentit (24)
Ehkä olen sitten sairas kontrollifriikki, mutta kyllä miehenikin aloittaa kauheat ininät, jos olen esim. koko illan tyttökaverin luona. Saattaa soittaa monesti minulle, että missä olen, jos aikaa on kulunut esim. kolme tuntia.
Pari päivää sitten hän päätti jättää treenit väliin ja olin itselleni suunnitellut illaksi kunnnon treenit joten hän ns. pilasi suunnitelmani kotosalla joten lähdin sitten ulos treenaamaan. Ja hän sanoi minulle lähtiessä: "jos et ole puolen tunnin päästä kotona niin lähden kyllä perään hehheh". No silläpä oli jo kauhea huoli, kun tulinkin vasta tunnin päästä kotiin juoksulenkiltä.
Oikeesti vituttais varmaan sitten itteäskin elää tällasen kanssa, jonka menoille pitää aina sanoa OK, mutta joka inisee kaikesta mitä minä satun vapaa-ajallani tekemään.
No ei ole lapsia VIELÄ. Olemme kyllä puhuneet niistä, harkinneet yrittämistä jne. Mutta tekeekö mun mieli tehdä lasta miehen kanssa, jolle harrastus on niin tärkeä, ettei sitä voi jättää edes yhtenä perjantaina väliin? Minä kun niin pyysin, että oltaisiin tänä perjantaina yhdessä kotona ja hän vain totesi "no onkos sulla sitten jotain spesiaalimpaa suunniteltuna?". En tietenkään osannut sanoa tähän mitään, koska mulla ei tosiaan ollut mitään mahtavia suunnitelmia sillä hetkellä, enkä viittiny sanoa, että voitais ehkä spontaanisti tehdä jotain tai vaikka vain olla yhdessä kotona ja kokkailla hyvää ruokaa, käydä saunassa jne. Sitten hän vaan lähti menee. Ja jos joskus vaikka oikeesti anelen, että ei menis tänään treeneihin, että tekis mieli sitä ja tätä tehdä kullan kanssa, menee hän kumminkin, enkä voi sitä estää.
Siis ihan mitä sanot, niin ei voi jättää treenejä väliin, eikä voi jättää pelejä väliin. Kyseessä ei ole MM-tason pelaaja, eikä muutenkaan mikään kunnon liiga, vaan lähinnä harrastus, joka vie helvetisti aikaa.
Lasten yrittäminen huolettaa tässä ehkä kaikkein eniten, koska en ole varma miten yksin jaksan kaikki illat kotona. Koska jonkunhan sen lapsen kanssa on oltava, jos mies on aina treeneissä?
Keskusteltiin koko yö suhteestamme ja möläytin sitten, että jätän hänet, jos ei voi yhtään harrastuksissaan joustaa. Olen ihan kauhea! :(
Mutta hän siis valehteli minulle ennen harrastuskauden alkua, että ei osallistu vieraspeleihin tällä kaudella. Miks piti valehdella, jos ei ollut aikomuskaan pitää tätä ns. lupausta? Jotenkin ärsyttää eniten, että se yrittää miellyttää minua kertomalla pikku valheita. :( Mulle ois riitäny rehellinen totuus, että osallistuu kaikkiin peleihin ja ei ole ikinä enää perjantai-iltasin kotona, eikä sellasta "joo rakas en mä osallistu vieraspeleihin sitte ja pidän sitte perjantain aina vapaana niin usein kuin mahdollista"-lässytystä. Oonkohan sitten niin pelottava, että mulle pitää valehdella moisesta?
En mä sitä kuitenkaan varmaan ole jättämässä, ennen kuin löytyy sellanen mies, joka on kaikin puolin parempi kuin hän.
No tänäänpä voisin jopa mennä katsomaan peliä, jos haluan. Sain jopa vapaalipun sinne. Ehkä menen hymyillen sinne heiluttelemaan kuvitteellisia pompomeja...
On se kiva kun hän nauttii elämästään tuollaisena, kuin se on eli viikonloput jossain muualla kuin kotona. Aika monta miestä täällä kävelisi yksin runkkaamassa, kun ei ihan joka nainen jaksa tuollaista katsella. Ja onko jotenkin kontrollifriikkiyttä haluta vähän läheisyyttä rankan viikon jälkeen ja ehkäpä joku ilta jopa seksiä eikä aina vain treenistä väsyneenä kaatuis sänkyyn?
Mä en tajua näitä, jotka tulee tänne nimettömänä haukkumaan tuntemattomia ihmisiä ihan lyttyyn.