Sellaisen ihmisen älykkyys on tuskin kovin korkea, joka nimittelee toisen

Mutta joissakin murteissa ihan normaalia eikä mielletä haukkumisena.

Vetäsetkö herneen nenään myös muksusta, mukelosta, tai kakrusta?

Meillä ei puhuta kersoista, mutta mukuloista kyllä. Niin omista kuin muidenkin.



Minusta sellaisen ihmisen älykkyys on epäilyttävän alhainen, joka ei ymmärrä kielen monimuotoisuutta ja asiayhteyksiä.

Se on murresana, tosiaankin.

Kuinka joku voi nimitellä vaik lapsenlasta, kersaksi ? Tänään viimeksi yks tuttu kysyi multa, et "joko sun kersat on jo koulus?" Katoin suu auki, ja olis tehny mieli huitaista.

Meillä ei puhuta kersoista, mutta mukuloista kyllä. Niin omista kuin muidenkin.

Minusta sellaisen ihmisen älykkyys on epäilyttävän alhainen, joka ei ymmärrä kielen monimuotoisuutta ja asiayhteyksiä.

Kuinka joku voi nimitellä vaik lapsenlasta, kersaksi ? Tänään viimeksi yks tuttu kysyi multa, et "joko sun kersat on jo koulus?" Katoin suu auki, ja olis tehny mieli huitaista.

Jos ei lasta?

käytän minäkin rakkaasta tyttärestäni päivittäin ilmaisua "ei vitsi mikä pentu", mutta en lähtisi tämän perusteella älykkyyttäni luokittelemaan suuntaan enkä toiseen.

En mäkään olis kiukus jos olis kysyny, et onko sun pennut, mukulat ym. Mut Kersa, Kersa? Sama kun sanois et Vit..un kersa, äpärä, räkänokka ym.

Joku etymologinen syy?



Minusta penska, kakara ja pentu ovat rumempia nimityksiä kuin kersa, mutta ymmärrän jos joku käyttää niitäkin neutraalina ilmaisuina.

Negatiivisuus tulee sitten kyllä varmasti muuta kautta ilmi (asiayhteys, äänenpainot...).

Äpärä on minusta sen sijaan selvästi haukkumasana. Äitini muistaakseni on käyttänyt pentu- ja mukula-sanoja lapsista. Jotkut sukulaiset ovat puhuneet myös kakaroista, mikä minun korvaani kuulostaa vähän pahalta.



Kersa sen sijaan on minusta ihan neutraali sana, kuten piltti tai tenava.

mielleyhtymiä.





http://igs.kirjastot.fi/fi-FI/iGS/kysymykset/kysymys.aspx?ID=1a7fa441-1…







Kysymys

iGS Web (10.12.2007) Mikä on lasta halventavan "kersa"-sanan alkuperä? Entäpä sanan "kakara"? Kuinka vanhoja sanat ovat ja ovatko merkitykset olleet aina halventavia?

Kysyttyjen sanojen historiasta ei valitettavasti löydy kovin tarkkaa tietoa, mutta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta kerrottiin seuraavaa.



Sanan kersa alkuperä on aika epäselvä. Se mainitaan kuitenkin jo v. 1786 ilmestyneessä Gananderin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa. Murteissa (etupäässä Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa) se on ollut tavallinen lapsen nimitys, ei siis välttämättä aina halventava.



Kakaran levikki on yleissuomalaisempi, ja sen vanhin kirjallinen maininta näyttäisi olevan vuodelta 1648. Lasta tarkoittava kakara lienee samaa lähtöä kuin erilaisia kokkareita ja palleroita tarkoittava kakara (myös kakkara). Vastaavastihan esimerkiksi sanalla mukula voidaan tarkoittaa niin perunan tms. mukulaa kuin lastakin. Ne eivät ole aina halventavia nimityksiä, vaan niitä on voitu käyttää myös hellittelyniminä (kuten esimerkiksi

pallero).

Täällä pohanmaalla se on ihan murresana, ja normaalikäytössä. Kyllä on tyhmyyttä haukkua toisen urretta, nyt loukkaannuin.

Nolis jo ihan päässilimääsiä tähän aikaan ehtoota, jos ne viä kukkuus. Eiväkkä eres rutaja nukkumahanmenua ku lauantaasin on syärähän tänään hajetut mällit.

Nii ja mun äö o niiren testien mukahan, jokka mulle yliopistoolla tehtihin 152. Että tierätte!

Mulla mielleyhtymä on kyllä sellainen, kun puhutaan lapsista negatiivisesti. "Saake...in kersat kävi sotkemas käytävän", "Painukaa kersat helv...ttiin täältä" ym.

ja olen älykäs (+ huumorintajuinen). =)

niin eipä sitä jaksa niitä minään aarteina pitää?

Eipä tuo haittaa, oli ne sit kersoja tai kakaroita. Taisi äitini juuri tänään illalla "nimitellä" lapsiamme sekä kersoiksi, kakaroiksi että mukuloiksi, kun oikein alan ajattelemaan.



Minusta pätee vanha sanonta

"Rakkaalla lapsella on monta nimeä" :)