Suhteissaan onnelliset: mikä pitää teidät yhdessä?

mutta mun ei ehkä pitäisi vastata, koska mä en ole oikein onnellinen. Toinen kuitenkin haluaa olla kanssani.

ehkä pitäisi kysyä niiltä, jotka ovat olleet 30 vuotta yhdessä. Erot alkaa sen jälkeen olla harvinaisia.



Itse olemme olleet 14 vuotta yhdessä. Ei ole pakettivastausta sinulle. Muuutta...kyky joustaa, kyky ymmärtää ettei me olla aivan samanlaisia, kyky myöntää omat virheensä, kyky pyytää aidosti anteeksi, kyky unohtaa, nauru. Kunnioitus.

niin tuntuu, ettei ihan vähällä eroaisi.

Eli nämä. Ja jos on työmatkaa tms. toisella, niin ei osaa oikein nukkua ja sukat pyörii jaloissa, kun suudellaan paluun jälkeen. Kai se siis rakkautta on (21 v. yhdessä).

Emme osaa vihoitella toisillemme. Hymy on herkässä, hassutellaan, nauretaan paljon ja riidatkin (kun niitä harvoin on) päätyvät usein nauruun.



Siinä se.

Meillä on ollut suuriakin ongelmia, iso kriisi 1,5v sitten. Yhteinen halu yrittää yhdessä, tiedostaen, että kunhan saamme asiat kuntoon on meillä todella hyvä olla.



Ja niin onkin. Toisen kunnioitus, huumori, rakkaus, yhteiset lapset, päämäärät, näistä on meidän parisuhde tehty.

Samanlainen huumorintaju, ja se, että joka päivä saa nauraa.



Samanlaiset elämänarvot.



Samanlaiset unelmat tulevaisuudesta.



Molemminpuolinen luottamus, rehellisyys ja avoimuus.



Yhteiset harrastukset.



Oma aika.

Samanlainen huumorintaju, ja se, että joka päivä saa nauraa.

Samanlaiset elämänarvot.

Samanlaiset unelmat tulevaisuudesta.

Molemminpuolinen luottamus, rehellisyys ja avoimuus.

Yhteiset harrastukset.

Oma aika.

Ai niin ja molempia tyydyttävä, monipuolinen seksielämä myös.

Ja se, että molemmat ovat ja ovat aina olleet halukkaita ja valmiita tekemään töitä (ja myös kompromisseja) parisuhteen eteen.

Väitän, että pitkässä suhteessa on aina huonoja ja hyviä ajanjaksoja.



Jos suhde on hyvä, ja molemmat sitoutuneita sen jatkamiseen, huonoista ajanjaksoista päästään ajallaan ylitse.



Mutta se edellyttää sitä, että tosiaan ei heitetä hanskoja tiskiin heti, kun romantiikka vähän vähenee. Pitää tunnistaa se, että joskus on väsynyt, stressaantunut, työasiat vievät enemmän aikaa, lapset uuvuttavat jne., ja se kumppani pysyy lojaalisti tukena siitä huolimatta.



- yhdessä jo 26. vuotta -

Hyvin on edellä jo avattukin, mitä se arjessa ihan oikeasti tarkoittaa. Tärkeää on myös se, että on Päätetty pysyä yhdessä. Aina ei ole hehkeää, mutta silti luottamus valoisaan yhteiseen tulevaisuuteen kantaa niiden vaikeampien aikojen yli.



Tärkeitä ovat muun muassa:

-riittävästi aikaa toiselle kodin ulkopuolella

-nautinnollinen seksielämä

-jaetut elämänarvot.

Samanlainen huumorintaju, tilannekomiikka, paljon naurua päivittäin. Monissa asioissa sama maku, paljon samoja arvoja tärkeissä asioissa. Samoja kiinnostuksen kohteita.

Keskinäinen kunnioitus. Jaksaa panostaa siihen että kuuntelee toisen asioita ja juttuja vaikkei aina noin periaatteessa jaksaisi kiinnostaa.



Luottamus, kummallekaan ei tulisi mieleenkään sikailla suhteessa millään tavoin.



Ja sitten toisaalta taas myös kummankin omat kiinnostuksen kohteet ja omat ajatukset. Toisen ja itsensä pitää antaa olla oma persoonansa.

vai että annatte toisillenne huomiota kodin ulkopuolella?

Hyvin on edellä jo avattukin, mitä se arjessa ihan oikeasti tarkoittaa. Tärkeää on myös se, että on Päätetty pysyä yhdessä. Aina ei ole hehkeää, mutta silti luottamus valoisaan yhteiseen tulevaisuuteen kantaa niiden vaikeampien aikojen yli. Tärkeitä ovat muun muassa: -riittävästi aikaa toiselle kodin ulkopuolella -nautinnollinen seksielämä -jaetut elämänarvot.

Sekä toisen kunnioittaminen. Myös vaikeudet saada lapsia, vaikeat raskaudet ja vaikeat synnytykset ovat sitoneet meidät yhteen.

Tarkoitatko, että annatte toisen mennä vai että annatte toisillenne huomiota kodin ulkopuolella?

Hyvin on edellä jo avattukin, mitä se arjessa ihan oikeasti tarkoittaa. Tärkeää on myös se, että on Päätetty pysyä yhdessä. Aina ei ole hehkeää, mutta silti luottamus valoisaan yhteiseen tulevaisuuteen kantaa niiden vaikeampien aikojen yli. Tärkeitä ovat muun muassa: -riittävästi aikaa toiselle kodin ulkopuolella -nautinnollinen seksielämä -jaetut elämänarvot.

ja ymmärrän sen niin, että puolisolle pitää antaa mahdollisuus toteuttaa itseään myös itsenäisenä toimijana, esim. harrastusten, yhdistystoiminnan, urah kautta. Eli että aina ei tarvitse kulkea symbioottisesti käsi kädessä, toiseen luotetaan ja hänelle annetaan tilaa luoda omia ystävyyssuhteitaan ja esiintyä itsenäisesti.

Parisuhteessa kuitenkin ollaan vapaaehtoisesti, siksi liiallinen kahlitseminen tuntuu turhalta ja tukahduttavalta.

-se kommentoija, joka on ollut miehensä kanssa yhdessä jo kohta 26 vuotta -

uusi ihmissuhde on niin suuri riski ja vaivalloista perustaa, rakentaa luottamus ja tottua toisen tapoihin.



Olemme kasvaneet niin yhteen, että on nautinto osata toisen ajatukset, eleet ja toiveet melkein kylkiviiva-aistilla.



Tahdomme myös pitää yhdessä huolta lapsistamme, jotka tarvitsevat aina enemmän hoivaa kuin terveet. Tämä on loppuelämämme side.



Me olemme riittävän erilaisia, opetamme toisillemme jotakin koko ajan. Riittävän samanlaisia, että toisen ajatusmaailmasta ja lahjakkuuksista nauttii. Täydennäme toisiamme.





Kunnioitamme toisiamme, vaikeinakaan aikoina ei sorruta hillittömyyksiin. Emme solvaa toisiamme. Ei tule sanottua mitään peruuttamatonta, joka haavoittaa liian syvältä. Osaamme myös hakea apua ulkopuolisislta, jos omat keinot alkavat olla umpikujassa. Jonkinlainen nöyryys siis elämää ja omia voimia kohtaan.

Toisen arvostaminen

ketään osapuolta ole ikinä alkanut kyllästyttää ja mitä silloin teette? Siis nyt vaikka se että jo 10 vuotta on vain saman kanssa harrastanut seksiä?

ketään osapuolta ole ikinä alkanut kyllästyttää ja mitä silloin teette? Siis nyt vaikka se että jo 10 vuotta on vain saman kanssa harrastanut seksiä?

Mutta kas kun toisaalta siinä tuttudessakin on tosi paljon etuja.

Tietää hyvin, mistä toinen tykkää. Uskaltaa ehdottaa ties mitä uutta. Voi välillä olla vähän ilmankin, kun on muussa elämässä stressiä tai on sairas/väsynyt - eikä tarvitse pelätä, että toinen etsii uuden.

Vastoinkäymisiä ja "hurja elämä" kaikkine uskomattomine käänteineen. Kukaan muu ei ymmärtäisi minua tämän kaiken jälkeen kuin oma mies joka itse on kokenut saman.

yhdistää pelkkä läheisriippuvuus :( ei olla onnellisia, mutta ei super-onnettomiakaan, eikä osata olla erossa vaikka mitään yhteistä meillä ei olekaan.



ei olla naimisissa eikä ole lapsia. silti en lähde. en tiedä miten ajauduin tähän...