Mun lapsia kehutaan kilteiksi ja hyvätapaiksi, eikä meillä ole koskaan ollut jäähyjä tms.kurinpitoa

sama täällä, lapsi jo melkein kyllä aikuinen. Peruskoulukin meni ilman rangaistuksia. Poika on.

Itse asiassa olen vapaan kasvatuksen kannattaja, ja meillä toinen lapsista, esikoistytär, on vieläpä vaikea luonne: impulsiivinen, vaativa, aktiivinen, nopeasti kiihtyvä.



Itse asiassa olen huomannut että erityisesti tämän vaativamman lapsen kanssa on ollut erityisen hyvä tekniikka se etten lähde ollenkaan taisteluun lapsen tahtoa vastaan vaan taustalta ohjaan hillitysti esim. palkkioiden avulla käytöstä oikeaan.



Pääosa siitä että lapsiamme kehutaan johtuu kuitenkin siitä että olemme opettaneet heille jo pienenä tiettyjä perustapoja joita Suomessa kovin moni ei opeta, esim. kiittämiset, tervehtimiset, anteeksipyynnöt. Näitähän ei tarvitse pakolla opettaa vaan lapset on pienenä innokkaita kun oppivat miten kuuluu käyttäytyä aikuisten maailmassa. Joskus oikein huvittaa kun ihmiset niin ihmettelee että on niin hyvätapaisia lapsia kun he vaikka ruoan jälkeen sanovat vakavina että kiitos ruoasta, vaikka ihan varmasti asia on sellainen jonka joka ainoa lapsi oppisi eikä sen opettaminen ole vaikeaa.

yleensä niskaan saa pelkkiähaukkuja Perfect Mama:na olosta, jonka on turha osallistua keskusteluun kasvatuksesta missään keskustelupalstoilla ainakaan, kun et tiedä mitään todellisista ongelmista lintukodossasi ;)?



Terveisiä toiselta samanlaiselta.

Luuletko, että kiltit ja hyvätapaiset lapset ovat aina vanhempien kasvatuksen tuloksia?

Miten selität erilaiset lapset samassa perheessä?

Mitkä ovat ne kasvatuksen pääpiirteet, joilla 'kilttejä' lapsia kasvatetaan?

Miten lapsesi reagoivat kohdatessaan pettymyksiä?

Miten he reagoivat muutoksiin ja odottamattomiin tapahtumiin?

Luuletko, että kiltit ja hyvätapaiset lapset ovat aina vanhempien kasvatuksen tuloksia?

Miten selität erilaiset lapset samassa perheessä?

Mitkä ovat ne kasvatuksen pääpiirteet, joilla 'kilttejä' lapsia kasvatetaan?

Miten lapsesi reagoivat kohdatessaan pettymyksiä?

Miten he reagoivat muutoksiin ja odottamattomiin tapahtumiin?

-Kyllä luulen, että kasvatus on suurin avainsana. Ei pelkästään me omat vanhemmat, mutta onnistuneet oheiskasvattajat koulusta sukulaisiin. Arvomaailma ja sosiaalisuus opitaan koko ympäristössä.

- Perhe on täynnä eriaisia lapsia, siksi heihin ei käykään sama jäyhä kaava. Jollekin annetaan enemmän aikaa ja sallimista tai kannustusta, että päästään samaan lopputulokseen.

- Pääpiirteet kiltiksi kasvattamisessa on johdonmukainen ja kärsivällinen auktoriteetti, joka ei jyrää lapsen persoonaa. Täytyy jaksaa räyhäämättä. Siihen kuuluu kyky pyytää anteeksi, vaihtaa suuntaa, kunnioittaa lapsen itsemäärämisoikeutta. Ja itse mallina olo etenkin parisuhteessa lasten isän/ äidin/ tuttavien kanssa. Lapset imevät kaiken näkemänsä.

- Meillä lasten pettymykset ovat se vaikea asia. Olemme siloitelleet hiukan liikaa, tunnustan. Opetamme silti tapoja kuinka suoriutua yli karikoista ja sitä, että täydellinen ei voi olla aina. Ihmisyyteen kuuluu yritys, epäonnistuminen, yritys ja onnistuminen. Tai toteaminen, että en kykene tähän, kykenen johonkin muuhun.

- Odottamattomiin asioihin (lähinnä katastrofaalisiin asioihin) reagoiminen menee lapsilla jokseenkin: ällistys- hätäännys- nopea korjausliike ja kysymyksiä "mitä nyt, mitä teen, selviämmekö" ja sitten nopea toimintakyky ja urheus. Viiveellä voi tulla pitempi murehtimisen aika.

Luuletko, että kiltit ja hyvätapaiset lapset ovat aina vanhempien kasvatuksen tuloksia?

Miten selität erilaiset lapset samassa perheessä?

Mitkä ovat ne kasvatuksen pääpiirteet, joilla 'kilttejä' lapsia kasvatetaan?

Miten lapsesi reagoivat kohdatessaan pettymyksiä?

Miten he reagoivat muutoksiin ja odottamattomiin tapahtumiin?

-Kyllä luulen, että kasvatus on suurin avainsana. Ei pelkästään me omat vanhemmat, mutta onnistuneet oheiskasvattajat koulusta sukulaisiin. Arvomaailma ja sosiaalisuus opitaan koko ympäristössä.

- Perhe on täynnä eriaisia lapsia, siksi heihin ei käykään sama jäyhä kaava. Jollekin annetaan enemmän aikaa ja sallimista tai kannustusta, että päästään samaan lopputulokseen.

- Pääpiirteet kiltiksi kasvattamisessa on johdonmukainen ja kärsivällinen auktoriteetti, joka ei jyrää lapsen persoonaa. Täytyy jaksaa räyhäämättä. Siihen kuuluu kyky pyytää anteeksi, vaihtaa suuntaa, kunnioittaa lapsen itsemäärämisoikeutta. Ja itse mallina olo etenkin parisuhteessa lasten isän/ äidin/ tuttavien kanssa. Lapset imevät kaiken näkemänsä.

- Meillä lasten pettymykset ovat se vaikea asia. Olemme siloitelleet hiukan liikaa, tunnustan. Opetamme silti tapoja kuinka suoriutua yli karikoista ja sitä, että täydellinen ei voi olla aina. Ihmisyyteen kuuluu yritys, epäonnistuminen, yritys ja onnistuminen. Tai toteaminen, että en kykene tähän, kykenen johonkin muuhun.

- Odottamattomiin asioihin (lähinnä katastrofaalisiin asioihin) reagoiminen menee lapsilla jokseenkin: ällistys- hätäännys- nopea korjausliike ja kysymyksiä "mitä nyt, mitä teen, selviämmekö" ja sitten nopea toimintakyky ja urheus. Viiveellä voi tulla pitempi murehtimisen aika.

lapsista on vaikea, mutta peruskäytöstvt vie todella pitkälle ja helpottavat lapsen elämää. Kavereita on ja koulusta tulee kiitosta.

sama tilanne kuin ap:lla.

Meillä toinen on ns. hankala tapaus, ja toista ei tarvitse koskaan edes kieltää mistään. Ja ikääkin heillä jo on, joten pysyviä piirteitä taitavat olla.

Todella helppoja kasvatettavia. Niiden äitinä jaksan aina hymyillä, sillä jos lapset tekee tyhmyyksiä, niin riittää, että niille sanoo "soo, soo - ei noin pidä tehdä, koska ...". Ja nää lapset pysähtyy kuuntelemaan tuota soosottelua, kuuntelevat loppuun perusteluni, sanovat miksi tulivat tehneeksi tyhmästi ja kuuntelevat kun minä sanon, että huomaathan nyt miksi se ei ollut fiksua. Pyytävät anteeksi ja lupaavat ottaa opikseen.



Miten ihana äiti olenkaan, osaan kasvattaa hillitysti, en tarvi lainkaan jäähyjä, ääntäni en joudu ikinä korottamaan. Lasten opettajat ym. kehuvat vuolaasti, kuinka kohteliaita ja sosiaalisia nämä lapseni ovat, kuinka kaikki luokalla pitävät heistä, kuinka he ovat aina niin positiivisia. Sädekehää, sädekehää :-)



Sitten minulla on myös yksi lapsi, joka ei ole lainkaan tällainen. Vauhtia on enemmän kuin järkeä. Silti vieraille aikuisille vaivoin uskaltaa puhua. Vauhti humisee korvissa niin kovaa, että äidin puhetta ei kuule, ellen äitinä korota ääntäni. Ja sittenkään puhe ei mene perille ja jäähyn kautta on moni asia opeteltu. Lapsi ei myöskään ikinä myönnä toimineensa tyhmästi, vaan huutaa, jos huomaan jotain tyhmää tehdyn. Huolta saa lapsesta kantaa koko ajan, kavereita ei ole ja vallitseva mieliala tuntuu usein olevan pahantuulisuus.



Ja minne se sädekehä ropsahtikaan? Ei sitä näy enää missään!

T. 13

töitä hyvän käytöksen eteen pitää tehdä kasvatustyötä, ja joidenkin lasten kohdalla ei koskaan päästä mallikkaaseen olemiseen, vaikka tehtävisiin mitä, vaikka lapset olisivat lääkitykselläkin.



Toki tavat on hyvä oppia ja lapset tarvitsevat kasvatusta, mutta jotkut lapset ovat vaan niin paljon helpompia saada "kuosiin" kuin toiset, joiden on vaikea hallita impulsiivisuuttaan ja joiden oman toiminnan ohjaus ei vaan toimi. Siitä miten lapsi käyttäytyy ei voi määritellä aikuisten kasvattajan taitoja tai kasvatukseen käytettyjä voimavaroja.



Näin ajattelee mukautuvan ja "helpon" tytön äiti.

Minunin lapsiani kehutaan kilteiksi ja hyvätapaisiksi, hoidossa ja koulussa. Yhtä ei ole tarvinnut koskaan pitää kurissa puhetta kummemmilla keinoilla. Kahta on pitänyt pidellä kiinni, kun on yrittänyt purra tai lyödä, on pitänyt rangaistukseksi peliajan menetystä, kovaa saarnaamista yms. Yksi on tyttö, ja ne kaksi ovat poikia. Varsinaisia jurrikoita nämä pojat, mutta kilttejä ja hyvätapaisia kuitenkin omalla tavallaan.

en tiedä yhtään ihmistä joka ei opettaisi lapsilleen näitä peruskäytöstapoja eli kiitos, anteeksi jne. Siltikin kaikki lapset ovat kovin erilaisia käytökseltään. Minä kyllä väitän että jos vanhempi ei koskaan ikinä yhtään hermostu lapseen tai tarvita ikinä rangaistuksia tai jäähyjä (joka ei ole varsinainen rangaistus) ja lapsi osaa aina käyttäytyä niin lapsi ei ole erityisen vaikea kasvatettava ja haastava lapsi.



Kasvatuksella voi tehdä huikean paljon mutta aina vain totteleva lapsi on joko huikean ankaran kasvatuksen tulos tai yksinkertaisesti helppo luonne. Haastava lapsikin oppii käyttäytymään mutta ei helposti.

Luuletko, että kiltit ja hyvätapaiset lapset ovat aina vanhempien kasvatuksen tuloksia?

Miten selität erilaiset lapset samassa perheessä?

Mitkä ovat ne kasvatuksen pääpiirteet, joilla 'kilttejä' lapsia kasvatetaan?

Miten lapsesi reagoivat kohdatessaan pettymyksiä?

Miten he reagoivat muutoksiin ja odottamattomiin tapahtumiin?

-Kyllä luulen, että kasvatus on suurin avainsana. Ei pelkästään me omat vanhemmat, mutta onnistuneet oheiskasvattajat koulusta sukulaisiin. Arvomaailma ja sosiaalisuus opitaan koko ympäristössä.

- Perhe on täynnä eriaisia lapsia, siksi heihin ei käykään sama jäyhä kaava. Jollekin annetaan enemmän aikaa ja sallimista tai kannustusta, että päästään samaan lopputulokseen.

- Pääpiirteet kiltiksi kasvattamisessa on johdonmukainen ja kärsivällinen auktoriteetti, joka ei jyrää lapsen persoonaa. Täytyy jaksaa räyhäämättä. Siihen kuuluu kyky pyytää anteeksi, vaihtaa suuntaa, kunnioittaa lapsen itsemäärämisoikeutta. Ja itse mallina olo etenkin parisuhteessa lasten isän/ äidin/ tuttavien kanssa. Lapset imevät kaiken näkemänsä.

- Meillä lasten pettymykset ovat se vaikea asia. Olemme siloitelleet hiukan liikaa, tunnustan. Opetamme silti tapoja kuinka suoriutua yli karikoista ja sitä, että täydellinen ei voi olla aina. Ihmisyyteen kuuluu yritys, epäonnistuminen, yritys ja onnistuminen. Tai toteaminen, että en kykene tähän, kykenen johonkin muuhun.

- Odottamattomiin asioihin (lähinnä katastrofaalisiin asioihin) reagoiminen menee lapsilla jokseenkin: ällistys- hätäännys- nopea korjausliike ja kysymyksiä "mitä nyt, mitä teen, selviämmekö" ja sitten nopea toimintakyky ja urheus. Viiveellä voi tulla pitempi murehtimisen aika.

Olen hoitanut lapsia työkseni vuosikausia ja omista lapsistani 3kpl on niin sanottuja erityislapsia. Sama lopputulos kauniin käytöksen ja mielestäni tsapainoiseksi kasvaneen nuoren kanssa on tullut tällä reseptillä. Aika vaikeata tiivistää koko elämää, mutta kaikki "saavat sosiaalisen hyväksynnän" huolimatta ADHD:sta, kehitysvammaisuudesta tai poikkeuksellisen terävästä älystä huolimatta.

Toivoakseni ja uskoakseni se on lopputulosta samasta kasvatuskaavasta, hyvistä isovanhemmista, kouluista, lähiystävistä ja vanhempien jousto- ja mukautumiskyvystä.

Kiitos sädekehästä ja kiillotusaineesta.

Tai korkeintaan on yksi poika joukossa.



Meillä on kolme poikaa, joista esikoinen on järkevä ja joustava ja hänen kanssaan on aina voinut puhumalla selvittää asioita. Kaksi nuorempaa taas on todellista itsepäistä ja tulistuvaa "Härmän häjyä". (Kyllä, pohjalaista sukujuurtakin löytyy...)



Nämä kaksi ovat parhaimmat kaverukset, mutta ottavat myös yhteen, niin että nyrkit viuhuu ja tavarat lentelevät. Lisäksi kiukkukohtauksen yllättäessä mikään tai kukaan ei ole turvassa.



Nuorin lapsista on tyttö, ja hän uskoo hyvin, mitä sanotaan. Hän on tyypillinen "kiltti tyttö".



Väitän, että jos meillä olisi neljä tyttöä, tai esikoispoika ja kolme tyttöä, meilläkään ei olisi tarvinnut sen suurempaa kurinpitoa kuin lahjonta ja uhkaus.

Ei siis esim. levottomuuden takia käyttäydy välillä epäsopivasti (eli ts.huonosti)? Jotenkin ei oikein natsaa tuo erinomaisen hyvä käytös diagnoosiin...

"huolimatta ADHD:sta, kehitysvammaisuudesta tai poikkeuksellisen terävästä älystä huolimatta"



Erityisopettaja

tuo ADHD-nuori ei ole "erityisen hyväkäytöksinen", mutta hänen vahvuutensa on sosiaalisiin taitoihin. Hän osaa käyttäytymissäännöt ja viehättää ulkonäöllään ja hymyilevällä olemuksellaan. Hän on oppinut sen, että tässä maailmassa täytyy tehdä tuplsati töitä.



Hänen täytyy ymmärtää omat erityispiirteensä ja hänen täytyy ymmärtää se, että muu maailma ei ymmärrä häntä.



Hän oppii jatkuvasti keinoja, joilla kompensoida erityisyytensä. Hän tekee työtä selvitäkseen siitä kaikesta masenumatta (nyt 17-vuotiaana)ja tietää varoa kompatuskiviään helpottaa omaa oloa esim. alkoholilla. Tiedä sitten, vaikka aikanaan mentäisiin ojasta allikkoon, mutta annan hänelle työkaluja suoriutua ja olla itselleen armollinen. Keskustelemme paljon. 7

Onko ollut normaali uhmaikä ja muuta kiukuttelua kuitenkin?

kilteistä lapsista. Lapset ovat vaan erilaisia, eikä kaikki asiat johdu kasvatuksesta.