Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu näin pahasti riippuvainen kynsien pureskelusta
03.10.2012 |
Olen yli 40v. ja pureskellut kynsiä koko elämäni ajan... pari kertaa olen pystynyt kasvattamaan ne yli sormenpäiden, mut kun eivät kestäneet lohkeilematta ja pehmenemättä paria viikkoa kauempaa, niin tuli pureskeltua ne pois. En tajua mistä johtuu, et kun laitan kynnen hampaille, niin sekin jo heti tuo rauhoittavan tunteen. Nyt taas olis vakaa aikomus alottaa pureskelulakko, koska mua niin inhottaa tällänen naurettava riippuvuus ja rumat kynnet :(
Kommentit (40)
on kans tosi kova pureen kynsiä. pikkuhiljaa parin vuoden yhteiselon jälkeen alan hyväksyyn, ettei se pysty lopettaan sitä. oon piruuttani kiusannut sitä ettei me voida mennä naimisiin kun mä häpeen sen puolesta hääpäivänä niitä pureksittuja kynsiä mitkä väistämättä näkyy sormusta esitellessä :) se on luvannu ottaa geelikynnet häihin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole ottanut stressiä mutta vanhempani kyllä sitäkin enemmän. Kun olin lapsi, laitettiin kynneliä kynsiin ja siitä huolimatta pureskelin kynnet.
Juu olen jotain pahanmakuista yökötystä kerran kokeillut, mut en kauaa viittiny laittaa, kun haisikin ällölle. Olen miettinyt et onko jokin puutostauti, vai vaan psyykkistä. Tahtoisin kovasti eroon, mut olen kuin paatunut tupakoitsija/alkoholisti, ja ei vaan rahkeet kertakaikkiaa yrityksestä huolimatta riitä :(
HÄPEÄN suuresti kynsiäni! Siis nehän on niiin ruman näköiset, tämä ihan ongelma, koska esim. ruokalassa töissä ajattelen, että oikeasi nämä ylirumat käteni voivat viedä jonkun ruokahalun!
En ole ikinä siistinnäköinen niin kauan kuin käteni ovat tällaiset! Eli todella pahasti pureksitun näköiset (puolet kynnestä pois pureksittu). Ja minulla on niin lyhyet ja paksut sormet, että niissä tekokynnet näyttävät karmeilta (kokeiltu on geelikynsiä), koska tekevät paksun näköiseksi kynnet jo valmiiksi pullukoihin nakkisormiini.
Mut en vaan voi lopettaa, jos tietäisinkin keinon lopettaa voisin maksaa siitä vaikka tuhat euroa.
on kans tosi kova pureen kynsiä. pikkuhiljaa parin vuoden yhteiselon jälkeen alan hyväksyyn, ettei se pysty lopettaan sitä. oon piruuttani kiusannut sitä ettei me voida mennä naimisiin kun mä häpeen sen puolesta hääpäivänä niitä pureksittuja kynsiä mitkä väistämättä näkyy sormusta esitellessä :) se on luvannu ottaa geelikynnet häihin :D
Mut eipä ole auttanut, et sen aikana en saa pureskella :) itseasiassa muakin varmaan inhottais jos söis kynsiään...voih...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin kertoa, että ei pelkästään ne rumat kynnet ole huono puoli. On myös ällöttävää katsella kun aikuinen ihminen istuu sormet suussa jatkuvasti. Se ääni mikä siitä pureskelusta tulee ja ne sylkiset sormet on oikeasti ällöttäviä. En tosiaan halunnut että mies koskettelee mua niillä imeskellyillä sormilla ja raadelluilla kynsillä.
Kyllä tiukalla tahdolla ja päättäväisyydellä pystyy pureskelun lopettamaan.
HÄPEÄN suuresti kynsiäni! Siis nehän on niiin ruman näköiset, tämä ihan ongelma, koska esim. ruokalassa töissä ajattelen, että oikeasi nämä ylirumat käteni voivat viedä jonkun ruokahalun! En ole ikinä siistinnäköinen niin kauan kuin käteni ovat tällaiset! Eli todella pahasti pureksitun näköiset (puolet kynnestä pois pureksittu). Ja minulla on niin lyhyet ja paksut sormet, että niissä tekokynnet näyttävät karmeilta (kokeiltu on geelikynsiä), koska tekevät paksun näköiseksi kynnet jo valmiiksi pullukoihin nakkisormiini. Mut en vaan voi lopettaa, jos tietäisinkin keinon lopettaa voisin maksaa siitä vaikka tuhat euroa.
Juu mäkin maksaisin :) Eikö kukaan tiedä keinoa tai ainetta, millä tästä pääsis eroon. Kun ikää tullut, niin ainavaan rumemmalta tämä näyttää ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tupakoinninkin pystyin lopettamaan 15 vuoden sauhuttelun jälkeen, mut tätä en pysty. Tupakoinnin lopettamisessakin motivaationa oli se et näytti niin kertakaikkisen kamalalta kun naisella tupakka suupieles.
olen onnistunut lopettamaan kynsien pureskelun sekä tupakoinnin. Tahdonvoimaa se vaatii, ei ole mitään taikavoimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh kun oiken ajattelen, niin kukaanhan ei edes lähipiiristä pureskele kynsiään ja revi kynsinauhoja, ja ties mitä. Eli tämä ei oo normaalia ollenkaan :(
lapsesta saakka, usein oli sormenpäät verillä, kun kynsi loppui ja järsiminen jatkui. Sitten 38-vuotiaana se loppui kuin seinään.
Elämässä oli silloin kriisejä, joista selvisin, ja elämänarvot menivät aika perusteellisesti uusiksi. Yks kaks huomasin tietokoneellä näpytellessäni, että kynnet haittaavat kirjoittamista.
Olin oikeasti kuvitellut, että siihen ei edes ollut enää mitään syytä, vaan että se oli jo tapa, mistä kymmenien vuosien jälkeen oli turha yrittää päästä eroon, mutta ei. Siihen se loppui, ja nyt olenkin viimeiset kuusi vuotta joutunut LEIKKAAMAAN kynsiäni. Se tuntui todella rasittavalta aluksi!
Niin että siitä vain miettimään, mikä elämässä mättää niin, että se purkautuu sormien järsimisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin mäkin olen pähkäillyt, et jokin saa kokoajan hermoilemaan ja sitä sit helpottaa pureskelulla.
olen se 38v pureskellut ja vastasin jo ylhäällä siis. En minäkään pureskele toisten nähden, se ei ole kaunista katsottavaa eikä kuultavaa.
Mutta: minä ainakin elin niin järkyttävän sterssilapsuuden väkivaltakodissa, jossa oli jokahetkinen väkivallan uhka, joka myös realisoitui useita kertoja viikossa lasten pahoinpitelyyn. Riippumatta siitä teinkö itse mitään vain en - isä on luonnehäiriöinen ja purki omaa stressiään hakkaamalla lapsiaan.
Kynsien pureskelu alkoi jo lapsena - epäilen että sain sillä jotenkin rauhoitettua/tyynnytettyä itseäni ja jatkuvaa pelkotilaani - ja sitten se tapa on vain jäänyt. Ja lapsuuden stressi/väkivalta muuttaa aivojen rakennetta ihan fysiologisesti, eli minulla on kyllä muutoksia aivoissa tuon hakkaamisen takia.
Minä siis näen kynnenpureskelun sellaisena välineenä millä olen selvinnyt jostain rankasta, ja siksi en tuomitse sitä tapaa itse itselläni. Aion pureskella jatkossakin, jos ja kun se on keino jolla mielenterveyttäni ja tasapainoani voin hallita. Se että se on yleisesti "pahksuttua" ei kiinnosta minua, koska ei sillä ole väliä mitä muut minusta ajatattelevat. Sillä sen sijaan on väliä miten itse tulen itseni kanssa toimeen.
Ja kynnet voi purra siististi, tasaisesti. Taidot kehittyy harrastuksen jatkuessa pitkään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 9-vuotias tekee niin. Pariin vuoteen ei ole tarvinnut kynsiä leikata. Himoitsee myös muiden kynsiä. Kerran leikkasin kynsiäni ja kynnenpala lennähti lähellä istuvan lapseni viereen. Pisti sen oitis suuhunsa ... yök!
Taidot kehittyy harrastuksen jatkuessa pitkään :)
Minä en enää pitänytkään pahana, enkä ollut aktiivisesti enää vuosiin yrittänyt päästä siitä eroon. Se vain loppui.
Mutta on niitä pahempiakin keinoa purkaa stressiä tai mitä siinä sitten puretaankin, jospa sillä pureskelulla vaikka välttyy joltakin pahemmalta mielenterveyden häiriöltä...
13
Kynsien puremisesta voi päästä terapiassa eroon. Taustalla on monesti ahdistusta ja masennusta ja pureminen tuo helpotusta tähän.
Kynnet kestävät jos puunaan nitä koko ajan. Parhaimmillaan olen kestänyt useamman kuukauden ja sitten taas sortunut pureskeluun, kun on ollut esim. työstressiä. Haluaisin päästä sellaiseen olotilaan, ettei nkynsiin tarvitsisi kiinnittää huomiota muuten kuin tarvitessa, samaan tapaan kuin varpaankynsien ollessa kyseessä. Mutta ei se onnistu. Tekokynsiä en halua laittaa.
Hui en ole ajatellutkaan, et kynsien pureskelu voi tosiaan olla yhteydes jo lapsuuden voimakkaaseen henkiseen ahdistukseen ja stressiin. Ja se mun tapa purkaa sitä aikuisenakin, ja saada jokin turvallisuuden tunne. Ahdistus lapsuudes saattanut saada tämän tosiaan aikaan, koska en kokenut lapsuutta turvalliseksi tai mukavaksi.
en siis tarkoita mitään vähän käsirasvaa ja silloin tällöin lakkaa-tyyppistä hoitoa, vaan viilasin kaikki kynnet ensin ihan lyhyiksi ja aloin käyttää paksua kerrosta kynsilakkaa päällä. Aina jos huomasin että olen alkamassa järsiä, niin aloin sen sijaan lakata niitä uudestaan, levittää kynsinauhavoidetta jonka jälkeen laitoin puuvillahanskat käteen jne. Se paksu lakkakerros ei estä pureskelua, mutta hidastaa sitä sen verran että ehtii tajuta pureskelevansa, ja siinä vaiheessa kun tajuaa, mitä tekee, on helpompi lopettaa se. Lisäksi lakkakerros piti kynnet suojatumpina, eikä niihin tullut samalla tavalla pieniä vekkejä tai liuskottumia, joista minun pureskeluni aina lähti liikkeelle.
Tietysti voi olla, että en ole yhtä paha tapaus kuin monet muut, koska lopulta tuo lopettaminen oli parin ensimmisen viikon jälkeen helppoa. Toisaalta lopetuspäätöksen tein siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa järsinyt kynsiä sillä tavalla että sormenpäät alkoivat olla verillä, minkä näkeminen lisäsi myös motivaatiota.
enää en stressaa asiastan eli en edes yritä lopettaa. Jos saan siitä jotain "tyydytystä" (rauhoitusta, stressinpurkua tms) niin sitten se on varmaan ihan OK juttu. Kynnet on rumat mutta so what, elämässä on suurempiakin murheita.
ps mitkään kynnelit sun muut turhakkeet ei tod auta mitään...