Mieheni on kansallismielinen, mutta hän ei vihaa ketään.

No ehkä jotain pedofiilejä ym. joita näkee töissä, mutta niitäkään tunteita ei näytä eikä ilmaise, koska on virkamies.

Mieheni arvostelee maahanmuuttopolitiikkaa ja muutakin politiikkaa, siksi hänet leimataan joka käänteessä rasistiksi.

Olen hänen kanssaan monessa asiassa täysin samaa mieltä, silti olen aina äänestänyt vihreitä, ja olen ollut jäsen jo kymmenen vuotta.

Mieheni on myös minun kanssani suuresta osasta asioita täysin samaa mieltä, esim. luonnon saastuttamisesta, ydinvoimasta, NATOsta, tasa-arvosta... vain homojen avioliitto- ja adoptio-oikeudesta ollaan eri mieltä.

En käsitä näitä vauhkoja täälläkin jotka puhuu ulkomaalaisvihasta, minä en tunne ketään joka vihaisi ulkomaalaisia, en tunne muutenkaan ihmisiä jotka kauheasti vihaisivat yhtään mitään, viha on niin voimakas tunne, että en usko että kovin moni tavallinen ev.lut vihaa mitään tai ketään. Voi olla että ei oikein tykätä, tai ollaan vaan välinpitämättömiä. Eipä suomalaiseen luonteeseen kuulu mikään intohimoinen rakkauden julistuskaan. Kyllä me ollaan vaan aika tasapaksuja ja neutraaleja. Jos joku netissä kirjoittelee jotain jossa voi olla vihaa takana, tai vaan mielenterveysongelmia, niin heti tietyt tahot vauhkoontuu, että nyt kaikki vihaa jotain.

Yksi ihminen voi nimettömänä kirjoitella satoja ja tuhansia mielipiteitä nettiin, se ei tee kuitenkaan hänen mielipiteestään yleistä kansan keskuudessa.

Mieheni ei ole vihainen eikä suvaitsematon vaikka on kansallismielinen, enkä minä ole kaiken suvaitseva naivi liberaali vaikka olen vihreä.