jos miehesi olisi ollut naimisissa ennen sinua

Mikään ei okeastaan harmita. Hänen exänsä on asiallinen ihminen ja lapsetkin aikuisia, joten siltä puolelta ei ole pahaa sanottavaa. Mutta minun exäni, siinäpä vasta ääliö!!

Olisin pahoillani, jos hän puhuisi entisestä vaimostaan tosi rumasti. Lisäksi olisin pahoillani, jos hän puhuisi exästään kaihoisasti tai liikaa muistellen heidän entisiä aikojaan.



Olen tyytyväinen, että mieheni ei juurikaan juttele exästään, mutta on säilyttänyt asialliset välit tähän. Tarkoittaen lähinnä tervehtimistä ja muutaman sanan kuulumisien vaihtamista. Heillä ei kylläkään ole yhteisiä lapsia, joten tilanne on sikäli helppo...

Ei mua sinällään haitannut, että entisellä vaimolla on mun mieheni sukunimi. Se kyllä vähän häiritsi, että tuo ex sai lapsen avomiehensä kanssa ja lapsihan oli sitten äitinsä sukunimellä ennen isyyden tunnustusta ja nimen rekisteröintiä....Lapsella siis sellaisen miehen sukunimi joka ei ole hänelle mitään sukua, meidän lapsellakin on tuo sukunimi.

Kun nyt saatiin molemmat olla ihmeissämme esikoista odottaessa ja syntymän jälkeen niin minusta olisi varmaan tuntunut ikävältä että hänelle tämä kaikki ei olekaan niin uutta ja ihmeellistä.



Ja jos olisi ollut naimisissa niin varmaan häiritsisi jos ex-vaimolla olisi meidän sukunimi. Ja sitten jos hän vertailisi minua exäänsä. Enpä oikein muuta keksi.

Se viestisi mielestäni siitä, ettei ole vielä prosessoinut eroa loppuun asti eli on henkisesti exässään kiinni.

samoin jatkuva roikkuminen miehen sukulaisissa

On aiempina vuosina jonkin verran pitänyt lapsen asioiden takia, nyt lapsi onneksi niin iso että voivat hoitaa asiat keskenään.



Meillä ei pahemmin puhuta exästä eikä häntä mietitä - mieheni ei ole onneksi aiheesta kiinnostunut.



Se mikä ehkä harmitti oli se että oli " pakotettu" menemään hiljaisesti naimisiin. Olisin ehkä valinnut muutenkin yksinkertaiset häät, mutta nyt ei edes ollut valinnanvaraa.

Olisin pahoillani jos hän parjaisi entistä vaimoaan.

Vierailija:

Se mikä ehkä harmitti oli se että oli " pakotettu" menemään hiljaisesti naimisiin. Olisin ehkä valinnut muutenkin yksinkertaiset häät, mutta nyt ei edes ollut valinnanvaraa.

ollut naimisissa ja suhteemme alkuaikoina olin pahoillani monestakin asiasta. Exä roikkui entisessä miehessään vaikka itse oli halunnut eroa ja teki joka tikusta asiaa, exä ja miehen elämä exän kanssa oli joka paikassa esillä sukulaisten ja tuttavien kanssa sekä aiempi avioliitto sellaisenaan oli jo kova pala. Nyt vuosia myöhemmin oikeastaan mikään ei enää harmita, ja vaikka mies onkin kokenut jotain jo exänsä kanssa kuten naimisiin meno, meillä on kuitenkin omat kokemuksemme, jotka ovat exästä riippumattomia.

Mielestäni ex-vaimo ei ole sen kummempi ihminen mieheni elämäntarinassa kuin hänen muutkaan ex-heilansa. Kaikki ovat oman aikansa olleet merkittäviä ihmisiä miehelleni, mutta merkittävyys on luonnollisesti loppunut suhteen loppumisen myötä.



On ihan hyvä, että miehellä on kokemusta epäonnistuneesta avioliitosta - osaapahan suhtautua nöyremmin ja kunnioittavammin meidän liittoomme, kun tietää, että liiton toimimisen eteen on oikeasti tehtävä töitä. Koen siis sen puoleen olevani aika hyvässä asemassa, kun ei minun tarvitse kärsiä niistä virheistä, joista miehen exät ovat kärsineet, sillä mies on tässä meidän liitossamme hyvin tietoisesti yrittänyt koulia itse itsestään parempaa miestä.



Miehen ex-vaimolla on käytössä ex-avioliittonsa aikainen mieheni suvun sukunimi, mikä minun mielestäni on hassua, mutta kukin taaplaa tyylillään näissäkin asioissa. Nimiasia ei haittaa minua (vaikka pidänkin tuollaista ex-miehen sukunimen käyttämistä outona tapana), sillä itse en miehen suvun nimeä kokenut tarpeelliseksi ottaa vaan elelen mieluummin oman sukuni nimisenä.



Miehellä on ex-vaimonsa kanssa lapsia, ja sekin on minulle aika neutraali asia, fakta joka on. Jos kuitenkin voisin muuttaa asioita, niin en tekisi omia lapsia miehen kanssa, jolla on lapsia ennestään. Elatusmaksut ja lasten tapaamisasiat eivät minua häiritse, sillä ne ovat velvollisuuksia, jotka vanhempien pitää hoitaa, jos ovat lapsia tehneet, mutta jollain äidin perimmäisellä tunnetasolla minusta on käsittämätön ja jotenkin lasteni kannalta surullinen asia, että omien lasteni isällä on lapsia jonkun toisenkin naisen kanssa. Uskon, että yh-äideistä tuntuu varmasti samalta, kun heidän lastensa isä tekee lapsia uuden vaimonsa kanssa - isä ei olekaan olemassa vain heitä varten, niin kuin jokainen äiti sydämessään haluaisi.



Muuten noissa lapsiasioissa pätee omalla kohdallani tuo sama kuin ex-vaimonkin suhteen, eli toisaalta minulle on ollut hyötyä siitä, että mies on esimerkiksi nähnyt, millaisia virheitä lasten kanssa voi tehdä, jollei ole tarkkana ja varuillaan. Niinpä hän osaa meidän perheessämme vähän tarkemmin miettiä oma-aloitteisesti vaikkapa sitä, miten tärkeää pienille lapsille isän läsnäolo tai hyvä perhe-elämä on.

Olisi ollut noloa/ naurettavaa pitää hääjuhlat samoille miehen sukulaisille jotka 10 vuotta aiemmin olivat olleet kirkossa kuulemassa miehen ja exän vannovan ikuista rakkauta ja avioliittoa.

Oli kyll hänen entinen kotinsa mut sillon siinä asuttiin minä ja mies.

Vierailija:

Olisi ollut noloa/ naurettavaa pitää hääjuhlat samoille miehen sukulaisille jotka 10 vuotta aiemmin olivat olleet kirkossa kuulemassa miehen ja exän vannovan ikuista rakkauta ja avioliittoa.

Eihän se nyt liity meidän häihin mitenkään! Eikös niitä hääjuhlia pidewtty sitten sinun sukulaisille yhtä lailla??

niin kuunnelkaapas tätä:



Isä ja äiti erosivat, isä meni uusiin naimisiin ja sai lapsia tässä uudessa liitossa, joilla tietenkin sama sukunimi kun mulla. Niinhän se toki menee. No, sitten isäni kuoli ja tää uusi rouva alkoi heilastella uuden miehen kanssa, hankkiutui raskaaksi ja arvaatkaas mitä: jep jep, myös tälle kakaralle tuli mun isäni nimi! Siis tällä äpärällä (ja tätä termiä käytän vaan siitä syytä, että tämä uusi vaimo kutsua mua siksi koko lapsuuteni, ja MÄ sentään olin syntynyt ihan papin siunaamassa liitossa, toisin kuin tämä hänen kuopuksensä), on sellaisen ihmisen sukunimi, jota ei ole koskaan tavannut ja jolle ei ole MITÄÄN sukua..



Et olkaa te vaan kärttyisiä siitä, että jollain toisella on sukunimi, johon heillä sentään on ees avioliiton suoma oikeus.

Tokihan vieraat olisivat saattaneet mielessään vähän naureskella jälkiviisaana sille parille, joka suurin luuloin meni silloin kymmenen vuotta sitten naimisiin eikä sitten pystynytkään pitämään liittoaan kasassa, mutta mitä ihmeen syytä heillä olisi ollut naureskella teidän naimisiinmenollenne.

Harmi, että annoit tuollaisten ajatusten estää itseäsi järjestämästä sellaisia häitä kuin juuri sinä olisit halunnut.

Vierailija:

Olisi ollut noloa/ naurettavaa pitää hääjuhlat samoille miehen sukulaisille jotka 10 vuotta aiemmin olivat olleet kirkossa kuulemassa miehen ja exän vannovan ikuista rakkauta ja avioliittoa.