Lue keskustelun säännöt.
Millaisten miesten kanssa te ämmät lisäännytte??
26.09.2012 |
Aina kun palstalla puhutaan eroista (turhista sellaisista varsinkin), tulee lukuisia kommentteja joissa sanotaan että ex ja lasten isä on ollut vastuuton, väkivaltainen juoppo joka ei jaksa olla yhtään perheen kanssa, ei hoida lapsia tai kotia tai panosta parisuhteeseenkaan.
Ja nämä asiat ovat tulleet ihan yllätyksenä teille vasta lastenteon jälkeen? Paskapuhetta sanon minä.
Näissä tapauksissa on satavarmasti nainen yrittänyt "muuttaa" sitä miestä hankkiutumalla raskaaksi. "Kyllä se sitten muuttuu kun sillä on OIKEA PERHE". Ja kas, ei se muuttunutkaan, ja taas on yksi erolapsi lisää.
Sitten on naisia jotka pykäävät enemmän kuin yhden lapsen näihin surkeisiin suhteisiinsa.
Jos se ensimmäinen lapsi ei muuttanut miestä niin kyllä toinen viimeistään...tai kolmas...
Kuinka tyhmä onkaan nainen?
Sitten itkette kun lapset joutuvat tapaamisiin näiden isänkuvatusten kanssa, jotka eivät osaa edes kunnon ruokaa lapsilleen huolehtia.
Kommentit (45)
tai viihtynyt baareissa. Se on vaan muuten itsekäs ihminen. Ja niin olin minäkin, ja silloin kun kummaltakaan ei vaadittu muuta kuin töissä käyminen, asia ei aiheuttanut kahnausta. Asuttiin läävässä ja syötiin mitä sattuu ihan tasapuolisesti. Vapaa-aika pyöri oman navan ympärillä.
Vai miksi lähdit noilla eväillä perhettä perustamaan? (Siis jos niin teit.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pääasiassa lukutaidottomien mamujen kanssa, työttömien alkoholistien ja narkkaarien, väkivaltaisten muslimien kanssa sekä joskus kilttien herkkien miesten kanssa, jotka ei kuitenkaan tykkää antaa anaaliseksiä ja kuristaa samalla.
Nuorilla naisilla on usein huono itsetunto eikä ne välttämättä edes tunnista huonoa kohtelua. Näin mulla. Mä luulin aina että mä oikeasti olen aina syypää kaikkiin asioihin ja mun olisi syytäkin koko ajan muuttua. Nyt vanhemmiten on oppinut tunnistamaan milloin mua kohdellaan huonosti ja parisuhteenikin on alkanut näyttäytyä toisessa valossa kuin alunperin.
... miksi toivoisin, että naiset eivät tulisi äideiksi kauhean nuorina. Samaa toivoisin toki miestenkin kohdalla. (En toki sano, etteikö kukaan voisi olla hyvä vanhempi jo nuoremmalla iällä, ihmiset kun kypsyvät eri tahtia.)
järjestään ko. ketjuissa mies on tai on ollut se kusipää. Mulle on jäänyt epäselväksi, muuttuuko se mies ykskaks kusipääksi, perheen myötä ja jos niin miksiköhän? Vai onko ollut alunperin kusipää ja silloin herää kysymys, miksi se piti valkata lasten isäksi?
... jos alkaa perhettä perustaa baareissa jatkuvasti viihtyvän ja kovasti vielä kavereiden kanssa juhlivan (siis sellaisen "villistä nuoruudesta" kovasti nauttivan) miehen kanssa. Harva mies kun pysyvämmin rauhoittuu "vain" koska tulee isäksi. Tai sitten rauhoittuu, koska on pakko, ja tuosta taas katkeroituu.
Ei tämä tietenkään päde kaikkiin miehiin, mutta miksi lähteä noin isolla asialla riskeereemaan.
Tällaisen miehen minäkin jouduin jättämään, vaikka rakastin niin paljon ettei järkeä. Tajusin vain, ettei tällä menolla perhettä tämän miehen kanssa tule ja rakastuin kilttiin mieheen. Eksä tietenkin jälkikäteen, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin vakuutteli, että olisi muuttunut viimeistään lasten saannin jälkeen...jep jep, uskokoon ken tahtoo.
Toista ihmistä ei voi muuttaa ja jos toinen ei näe omassa päihteidenkäytössä mitään vikaa, kaverit komppaa, että eihän tuo jamppa edes juo niin paljon kuin me (eli ihan joka ilta), akka valittaa turhasta ja niin edelleen...niin eihän tuollaisessa suhteessa kannata olla. Tai jos olet, älä tee lapsia, ei ne miehet muutu lasten saannin jälkeen.
Olin ja olen edelleen varmasti monien mielestä itsekäs paska, kun jätin niin syvästi rakastavan miehen ja kehtasin rakastua toiseen, mutta minkäs teet. Aikoinaan päätin, että päihteidenkäyttäjän kanssa en lapsia tee ja tämä päätös pitää. En pilaa omaa ja lasten elämää alkkis-isällä. Meillä on vain yksi elämä ja olen jo kärsinyt tarpeeksi, nyt on minun vuoroni onneen. Rakastamalla ne miehet ei muutu, mies muuttuu jos haluaa muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pääasiassa lukutaidottomien mamujen kanssa, työttömien alkoholistien ja narkkaarien, väkivaltaisten muslimien kanssa sekä joskus kilttien herkkien miesten kanssa, jotka ei kuitenkaan tykkää antaa anaaliseksiä ja kuristaa samalla.
En ole mikään yllä luetelluista, enkä tahdo myöskään kuristelu- enkä kakkaleikkejä.
Ja kasvakaa jo aikuisiksi! Jos satutte naimaan kunnollisen miehen, se kunnollisuus alkaa rasittaa ajan kanssa. Jos taas kohdalle sattuu rentumpi yksilö, alkaa renttuilu ärsyttää. Länsimainen ihminen ei sovellu yhteiseloon kenenkään kanssa.
niin sehän on asia erikseen. Aika vaikea vaan kuvitella, että tuollaiset vastuuttomat, juopot ym. olisivat niin normaaleja seurusteluaikana, ettei kerrassaan mitään merkkejä olisi ollut havaittavissa. Olen sitä mieltä, että joidenkin naisten parinmuodostus perustuu miehen komeaan ulkonäköön, hyvään seksiin, miehen "rentun karismaan" ja toiveajatteluun. Kyllä sen totuuden näkisi jos vaan haluaisi nähdä.
ovat ah, niin ihania, ja aina jaksetaan kuvitella että kyllä se muuttuu kun rakastaa vain tarpeeksi ja tekee sille turvallisen pesän ja on pullantuoksuinen vaimo. Väärin. Nämä tämänkaltaiset sankarit nyt vaan eivät halua sitä tasaista arkea, ei heistä koskaan ole siihen. Naisten pitäisi käyttää renttuja vain siittäjinä ja ottaa lasten sosiaalisiksi isiksi kunniallisia tietokonehiiriä ; )
Ensinnäkin silloin naiset vain lisäisivät renttujen geenejä. Seuraavassa sukupolvessa niitä olisi vain lisää.
Toiseksi miehellä on oikeus biologisiin lapsiinsa. Jopa sen rentun. Sen tietokonehiiren taas ei tarvitse sietää toisten lapsia. Lapsilla on myös oikeus biologiseen isään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulitko sitten että miehesi yht'äkkiä muuttuisi?
tai ajatellut asiaa sillä lailla. Muutoksen tarve jysähti tajuntaan kuin tonnin graniittilohkare siinä kun vauva laskettiin ensimmäistä kertaa syliini ja se makasi siinä mua katsellen. Oikeasti mulle tuli hyvin voimakas sellainen oivallus, että SHITTTTTTTTT!!!!!!! Nyt asiat muuttuuuuuuuuu. Tuon kaverin henki on vastuullani. Siitä se sitten lähti, muutos.
Jos tosiaan diagnosoidaan joku mielisairaus niin sehän on asia erikseen..
osa noista mielisairauksista/häiriöistä jää kyllä diagnosoimatta. Aika usealta varmaan löydettäisiin jotain, jos tutkittaisiin. On vaan niin, että noita tarkkoja tutkimuksia tehdään lähinnä vain pienten lasten äideille -muilla ei niin ole väliä. Mutta auta armias, jos äidiltä löydetään jokin häiriö, tai puute tarkoissa kuukausia kestävissä seuronnoissa jossain ensikodilla, silloin on se diagnosoimaton hullu vastuuton isäkin automaattisesti parempi huoltaja.
Ei ainakaan viranomaisten. Sillä tälläisessäkään tapauksessa isä ei huoltajuuttaa saa. Ei edes vaikka isä olisi täysin terve. Lastensuojelu panee ainakin kampoihin niin paljon kuin voi. Heidän mielestään jopa lastenkoti on parempi kuin isän luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja varsinkin kun saa lapsia. Minäkin muutuin, ja ennen kaikkea ex. No, en kyllä sitä toista lasta sen kanssa mennyt enää tekemäänkään.
Ps: Ämmittely ym. kielenkäyttö ei anna sinusta sellaisen ihmisen kuvaa, joka osaisi itsekään tehdä sen fiksumpia valintoja.
Mä en myönnä olleeni tyhmä, mä olin vaan optimisti ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pääasiassa lukutaidottomien mamujen kanssa, työttömien alkoholistien ja narkkaarien, väkivaltaisten muslimien kanssa sekä joskus kilttien herkkien miesten kanssa, jotka ei kuitenkaan tykkää antaa anaaliseksiä ja kuristaa samalla.
En ole mikään yllä luetelluista, enkä tahdo myöskään kuristelu- enkä kakkaleikkejä.
Ja kasvakaa jo aikuisiksi! Jos satutte naimaan kunnollisen miehen, se kunnollisuus alkaa rasittaa ajan kanssa. Jos taas kohdalle sattuu rentumpi yksilö, alkaa renttuilu ärsyttää. Länsimainen ihminen ei sovellu yhteiseloon kenenkään kanssa.
Vaan joku teinipissiksen tasolle jäänyt pikkuprinsessa ärsyyntyy kilttiin mieheen, kun haluaa ällöromanttisista leffoista omaksuttua sitä ah niin ihanaa jännitystä tylsään elämään. Kun musta ei nyt tullukaan sitä bb julkkua :'(. Täyspäiset naiset kyllä osaavat arvostaa kilttiä miestä hamaan hautaan asti.
Ehkä kyseessä onkin se, että ennen lapsia molemmat olivat ns. samalla viivalla. Molemmat saivat tulla ja mennä, molemmat saivat ottaa vastuun vain itsestään, molemmat saivat käydä baarissa lyömässä naulaa päähän.
Sitten kun se lapsi tuli oli pakko aikuistua ja ottaa vastuuta lapsesta, ainakin sen äidin. Onnellinen olkoon se nainen, jonka mies kasvoi myös ottamaan vastuuta.
Jos mies jäi ns. sinkkutasolle ja nainen kasvoi perhetasolle, on sanomattakin selvää kuinka siinä sitten tulee käymään.
No eikö näistä asioista keskustella ennen sitä lapsenhankintaa? Lapsia vain tehdään ja sitten odotetaan että mitenköhän miehen käy, kasvaako vastuuseen vai ei?
Suurinosa ei näistä puhu. Yleensä sitä pidetään ihan itsestäänselvänä että jos toinenkin haluaa lapsen niin hän myös haluaa viettää sen kanssa aikaa jne. Ja vaikka puhuttaisiinkin niin todellisuudessa ei sitä etukäteen tiedä millaista arki lapsen kanssa on.
Esim tiedän naisen, jotka ennen lapsia oli sitä mieltä että tottakai kotona oleva hoitaa kaikki kotityöt niiden lasten lisäksi. Lapsi vaan onkin sellainen, joka viihtyy vain sylissä ja nukkuu parhaiten liikkuvissa vaunuissa. Jonkinverran toki pystyy esim lapsi liinassa kotitöitä tekemään, mutta ei se helppoa ole hällä tämä kotona "lomailu". Totesi myös että pää hajoaa jos ei välillä käy perhekerhossa/salilla yms paikoissa, joissa on myös muita aikuisia. Nyt mies valittaa kun kotitöitä ei olekkaan päivän aikana tehty vaan niihin menee myös aikaa illalla (nainen tekee kaiken). Nainen on voimavarojensa äärirajoilla ja mies ei arvosta mitään mitä tekee kun ei edes siihen sovittuun kykene.
Etukäteen tehdyt suunnitelmat lapsiperheen arjesta harvoin ovat realistisia. Joko odotetaan ruusunpunaista idylliä tai sitten varaudutaan siihen toiseen ääripäähän. Myös omia voimavaroja on vaikea ennakoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai viihtynyt baareissa. Se on vaan muuten itsekäs ihminen. Ja niin olin minäkin, ja silloin kun kummaltakaan ei vaadittu muuta kuin töissä käyminen, asia ei aiheuttanut kahnausta. Asuttiin läävässä ja syötiin mitä sattuu ihan tasapuolisesti. Vapaa-aika pyöri oman navan ympärillä.
Luulitko sitten että miehesi yht'äkkiä muuttuisi?
Enhän mä perhettä perustaessa tiennyt edes että tarvitaan muutosta tai ajatellut asiaa sillä lailla. Muutoksen tarve jysähti tajuntaan kuin tonnin graniittilohkare siinä kun vauva laskettiin ensimmäistä kertaa syliini ja se makasi siinä mua katsellen. Oikeasti mulle tuli hyvin voimakas sellainen oivallus, että SHITTTTTTTTT!!!!!!! Nyt asiat muuttuuuuuuuuu. Tuon kaverin henki on vastuullani. Siitä se sitten lähti, muutos.
Siis elitte tuollalailla ja sinä kuvittelit, että tuollainen elämä olisi ihan ok. lapsenkin kanssa? Ei voi muuta kuin ihmetellä :/
No, onneksi sinä sentään tajusit lapsen synnyttyä, että asioiden tulee muuttua. Parempi myöhään kun ei milloinkaan ;)
Toivottavasti tuosta saa kuitenkin selvää. Oma kommenttini alkaa siis kohdasta "Siis elitte..."
Siis elitte tuollalailla ja sinä kuvittelit, että tuollainen elämä olisi ihan ok. lapsenkin kanssa? Ei voi muuta kuin ihmetellä :/
Varmaan aika tavallinen sinkkuelämä. Samanlaista elämää viettää edelleen kohta nelikymmpisinä mun vapaaehtoisesti lapsettomiksi jääneet kaverit :D. Ei niillä todellakaan syödä esim. samanalaisen rytmin mukaan kuin meillä ja roskaruoalla tuntuu olevan elämässä huomattavasti suurempi rooli. En mä tällaisia asioita hirveästi ajatellut ennen lastentekoa. Mulle oli itsestään selvää ettei lapsille syötetä grilliruokaa tai eineksiä pääasiallisena ravintona. En mä koe että tätä varten pitäisi pitää normaaliälyisellä pariskunnalla hirveän iso palaveri, jossa ruksitaan että kohta "Syötämmekö lapsillemme vain grilliruokaa ja eineksiä mihinsattuu aikoihin silloin kun äidillä tai isillä sattuu olemaan nälkä", kyllä vai ei.
Että vain täydelliset ihmiset ja pariskunnat saavat lisääntyä tästä lähtien. Ja muistakaa nyt kertoa niille ei täydellisten kakaroille, ettei teitä täällä kaivata, olisi pitänyt abortoida vaan. Vai pitäisikö kentie jälkiabortoida ne?
Että vain täydelliset ihmiset ja pariskunnat saavat lisääntyä tästä lähtien. Ja muistakaa nyt kertoa niille ei täydellisten kakaroille, ettei teitä täällä kaivata, olisi pitänyt abortoida vaan. Vai pitäisikö kentie jälkiabortoida ne?
Ei toinen ääripää ole mikään ratkaisu. Todellinen ratkaisu on vastuullisuus kumppaninen valinnassa etenkin lapsia hankittaessa. Miten se voi olla niin vaikea joillekin aikuisille? Pitäähän aikuisen osata muutkin asiansa hoitaa.
En käsitä tätä naisten intoa karmeisiin tyyppeihin ja retkuihin. Eikä niistä edes haluta päästää irti ja muuttaa elämää paremmaksi.
Siis elitte tuollalailla ja sinä kuvittelit, että tuollainen elämä olisi ihan ok. lapsenkin kanssa? Ei voi muuta kuin ihmetellä :/
Varmaan aika tavallinen sinkkuelämä. Samanlaista elämää viettää edelleen kohta nelikymmpisinä mun vapaaehtoisesti lapsettomiksi jääneet kaverit :D. Ei niillä todellakaan syödä esim. samanalaisen rytmin mukaan kuin meillä ja roskaruoalla tuntuu olevan elämässä huomattavasti suurempi rooli. En mä tällaisia asioita hirveästi ajatellut ennen lastentekoa. Mulle oli itsestään selvää ettei lapsille syötetä grilliruokaa tai eineksiä pääasiallisena ravintona. En mä koe että tätä varten pitäisi pitää normaaliälyisellä pariskunnalla hirveän iso palaveri, jossa ruksitaan että kohta "Syötämmekö lapsillemme vain grilliruokaa ja eineksiä mihinsattuu aikoihin silloin kun äidillä tai isillä sattuu olemaan nälkä", kyllä vai ei.
Itselläni pisti silmään tämä kokonaisuus (ei siis pelkkä ruokapuoli):
"Asuttiin läävässä ja syötiin mitä sattuu ihan tasapuolisesti. Vapaa-aika pyöri oman navan ympärillä."
Ei yksikään sinkkuystävistäni/lapsettomista kavereistani elä tuolla lailla! Hämmästyttää, että joku ei tajua että lasta ei pitäisi tuollaisiin oloihin hankkia. Ensin pitäisi itse kasvaa aikuiseksi ja opetella pitämään itsestään huolta ennen kun alkaa edes miettiä lapsen saamista.
eikä ne välttämättä edes tunnista huonoa kohtelua. Näin mulla. Mä luulin aina että mä oikeasti olen aina syypää kaikkiin asioihin ja mun olisi syytäkin koko ajan muuttua. Nyt vanhemmiten on oppinut tunnistamaan milloin mua kohdellaan huonosti ja parisuhteenikin on alkanut näyttäytyä toisessa valossa kuin alunperin.