Lue keskustelun säännöt.
En haluakaan enää naimisiin!! Miten sanon sen ääneen?
23.09.2012 |
Olen seurustellut 6 vuotta kivan miehen kansa, suunnilleen ensitapaamisen jälkeen tajusin, että haluan hänet aviomiehekseni. Yhdessä ollaan asuttu 3 vuotta ja se on sujunut hyvin. Olen odotellut kosintaa jo tovin ja viimein elokuun alussa mies kosi. Häiden suunnittelu alkoi tietty heti ja hääpäivä lyötiin lukkoon. Sovittiin ihanat talvihäät, jotka olen aina halunut.
Nyt kun olen sitten saanut suunnitella häitäni kuukauden, innostus on jotenkin laskenut, enkä olekaan enää varma tästä liitosta tai miehestä. Jotenkin minusta tuntuu, että ehkä hän ei olekaan se oikea. Olen jopa katsellut muita mieheiä, pettänyt en ole, vielä.
Tiedän, että minun pitäisi avata suuni ja puhua miehelleni tunteistani, mutta en osaa. Jos jätän hänet kaikki pitää minua idioottina. Mies on minulle kiltti, kohtelias, ottaa huomioon, ostaa lahjoja ja rakastaa minua. Lisäksi hän on korkeastikoulutettu. Äitini aina sanoo, että minulla kävi onni kun sain hänet, hän niin rakastaa minua. Ja miehestä varmasti tulisi mahtava aviomies ja isä, sitä en epäile.
Entä jos tuolla jossain on joku vielä parempi mies, joku jonka kohdatessani tulee se "vau" tunne? Onko edes mitään järkeä lopettaa suhde jossa ei sinänsä ole mitään vikaa? Seksi on mahtavaa ja muutenkin olen onnellinen miehen kanssa. Kovin nuorikaan en enää ole, olen 25v ja mies on 29v.
Kommentit (13)
Saat, ja joudut, miettimään asiaa tarkemmin.
On oikeasti parempi elellä itsekseen pitkäänkin tai etsiä kumppania vielä, jos yhtään epäilyttää, kuin mennä naimisiin ristiriitaisin tuntein. Tai tosiaan elää avoliitossa vielä ihan rauhassa.
Olen itse mennyt naimisiin ristiriitaisin tuntein. Ihan turhaan silloin nuorena pelkäsin, että jäisin yksin ja tämä olisi ainoa mahdollisuuteni perustaa perhe jne. Ihan turhaan! Olisin ehkä tarvinnut sitä haahuiluaikaa ja lisää kokemusta miehistä että olisin tiennyt millaiseen suhteeseen kannattaa jämähtää loppuelämä mielessään. Rimakauhulla oli merkityksensä, mutta en kuunnellut sitä, koska oli ahdistava ajatus peruuttaa hääpuvun valmistus ja ilmoittaa vanhemmille, jotka olivat liiankin innoissaan häistä jne.
Mutta tosiaan, ihmisethän eroavat jatkuvasti ja piankin naimisiinmenon jälkeen, joten eihän se avioliitto mikään pakkopaita ole. On kuitenkin aika paljon kurjempaa pistää häälahjat jakoon vasta kun ovat vähän aikaa olleet käytössä, kuin ilmoittaa että häät lykkääntyvät määrittelemättömäksi ajaksi. Kyllä ihmiset ymmärtävät ja monet pitävät vieläpä viisaana tekona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä, olet vielä nuori.
En osaa neuvoa mitä teet. Ehkä miehen kannalta parempi että lähdet nyt.
Monet alkaa jänistää ja epäröidä tuossa vaiheessa. Mutta älä huoli, ei eroaminenkaan ole mikään kamala ja nolo asia nykypäivänä jos parin vuoden päästä naimisiinmeno tuntuu virheeltä.
Entä jos tuolla jossain on joku vielä parempi mies, joku jonka kohdatessani tulee se "vau" tunne? Onko edes mitään järkeä lopettaa suhde jossa ei sinänsä ole mitään vikaa? Seksi on mahtavaa ja muutenkin olen onnellinen miehen kanssa. Kovin nuorikaan en enää ole, olen 25v ja mies on 29v.
Mitä muuta sä mieheltä haluat? Olet onnellinen, mutta mitä puuttuu?
Sano miehelle, että naimisiin meneminen on alkanut tuntua ahdistavalta. Ehdota, että perutte häät ja jatkatte niin kuin ennenkin. Voi olla että aika näyttää, että epäröinti johtuikin vain sitoutumisen pelästymisestä tai vakuutut siitä, ettei mies olekaan se oikea.
Varmastihan peruminen tuntuu miehestä pahalle, mutta hän on varmasti itsekin sitä mieltä, että ahdistumisen syy tulee selvittää ennen naimisiin menemistä.
25 vuotiaana et ole mitenkään vanha eikä mihinkään ole kiire. Ei sen enempää naimisiin kuin eroamaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko tuo sellaista panikointia sitoutumisesta. Siis sitten ei enää ole niin helppo vaihtaa miestä ja mitä jos kyseessä ei olekkaan oikea mies jne.
Mitä jos kysyisit avokiltasi että jos siirtäisitte häitä vuodella ?? Tai miltä häiden siirtäminen sinusta tuntuisi ? Vapauttavalta vai kurjalta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lopeta toi vikinä. "Miten sanoa ääneen", no vittu avaat suus. Onpa haastavaa.
No ainakaan noissa tunnelmissa naimisiin meneminen ei ehkä ole kaikkein järkevintä. Vähintäänkin tulet aina muistamaan, että vaikka kaikki meni hyvin, et ollut sillä hetkellä aivan varma. Ehkä puolen vuoden tai vuoden harkinta-aika voisi tehdä ihan hyvää.
Ainakin miehelle kannattaa kertoa heti, että hermoilet hääasiaa, niin ei tule aivan puskista hänellekään. Voithan vedota alkuun vaikka muuttaneesi mielesi järjestelyistä tai olevasi epävarma siitä, millaiset häät halua. Ihan ensimmäisenä en menisi sanomaan, että saatatkin haluta paremman miehen :) Mies varmaan ymmärtää, jos sanot stressaavasi asiaa, tuskin hänellekään avioliitto ja häät ihan läpihuutojuttuja ovat.
Mieti rauhassa, mitä elämältäsi haluat, ja voitko saada sen tämän miehen kanssa. Olet ollut hänen kanssaan yhdessä aika nuoresta, joten olet kasvanut suhteen aikana aikuiseksi ja varmasti muuttunut ihmisenä. Oletteko kasvaneet läheisemmiksi vai etäisemmiksi toisistanne? Sama kehitys todennäköisesti jatkuu.
Elätkö nyt sitä elämää, josta haaveilit kun aloit odottaa kosintaa? Avioliitto ei tule muuttamaan suhdettanne mihinkään suuntaan, joten jos siinä on nyt korjattavaa, korjaa se ennen häitä, tai älä mene naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkä missään nimessä mieti, mitä muut ajattelevat ratkaisustasi. Sinä joudut elämään päätöksesi seuraukset ja kaikki, jotka sinusta välittävät, ymmärtävät sen varmasti.
Fiksumpaa on erota ennen häitä, asuntolainaa ja lapsia. Elämä ei aina mene odotusten ja ideaalien mukaan, mutta avoero on useimmiten mukavampi prosessi kuin avioero.
Enkä tietenkään sano, että ero olisi ratkaisu, johon tulet päätymään. Varsin todennäköistä on, että kun rauhoitut ja mietit asiaa, toteat että miehesi on sinulle juuri se oikea jonka kanssa haluat viettää lopun elämäsi. Ramppikuumetta on muillakin ennen elämän isoja päätöksiä :)
No jos et oikeasti enää halua naimisiin, niin sitten vaan härkää sarvista ja ero miehestä. Älä missään nimessä vitkuta asiaa yhtään pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellistä miestä et voi ikinä löytää, et vaikka odottaisit sata vuotta.. Älä mene naimisiin jos noin pahalta tuntuu, mutta päästä sitten miehesi löytämään joku parempi nainen. Selkeästi miehesi on hyvä löyty, älä pidä häntä löysässä hirressä oman epävarmuutesi takia. Kaikille ei vain lopullinen sitoutuminen avioliitossa sovi, älä sinäkään kiusaa itseäsi asialla mitä et halua.
En ole koskaan ymmärtänyt tuota perustetta, että "entäs jos tuolta löytyisi joku entistäkin parempi...?" Epäilen vankasti että kenellekään olisi Se Yksi Ainoa Oikea, joka täytyy vain löytää niiden muiden seasta. Hullaannuttavia ihmisiä on hirveä määrä, eikä loppujen lopuksi heistäkään kukaan pysty tarjoamaan mitään mitä ei joku muukin pystyisi tarjoamaan. Enkä näe rakkautta päälle napsahtavana tunteena, joka pysyy samanlaisena läpi elämän ilman ponnisteluja. Pitää löytyä tahtoakin rakastaa, halua tehdä työtä suhteen eteen. Harva suhde kantaa ihan omalla painollaan.
En kyllä pysty mitenkään kannustamaan että jätä mies. Ellei sitten perusteena löydy joitakin muita ongelmia joita ei ole vain nostettu pöydälle.