Juhlat ja pönötys

Mä olen aina inhonnut juhlia. Vaikka toisaalta tykkään tavata sukulaisia ja/tai ystäviä, juhlat stressaavat. Vasta nyt olen tajunnut miksi: juhlissa sievisteleminen ja pönöttäminen ahdistaa!



Meillä on suvun juhlissa ollut aina jotenkin ihmeellinen pönötyskulttuuri: tuntuu siltä, että pitäisi esittää jotenkin parempaa kuin onkaan, vaikka toisaalta olemme läheisiä ja paljon tekemisissä. Juhlien pitää aina onnistua täydellellisesti, vaikka näin järjellä ajateltuna riittäisi, että ihmiset viihtyvät.



Mulla on ollut kamala kynnys järjestää juhlia, ja olen onnistunut sen paljolti välttämäänkin aina lapsen saamiseen asti. Nyt takana on parit lapseen liittyvät kekkerit, ja olen huomannut, että juhliminen onkin aivan mahtavaa, kun juhlitaan vaan ihan matalalla profiililla eikä oteta itse juhlaa niin vakavasti. Nyt olen jo suunnittelemassa uusia juhlia, ihan sen takia, että saa järjestää juhlat.



Onko kellään samanlaisia kokemuksia?