Voih, hajoan tähän jätetyn suruun :(((((

:-)

ja surut on surtava mutta mietippäs nyt myös järjellä onko hän todella kaiken tämän surun ja tuskan arvoinen?

Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin järjissä selviäminen jo lapsenkin takia.

Muista, että loppupeleissä elämä ja onnellisuus ei ole toisesta ihmisestä kiinni...se kaikki on sinussa itsessäsi. Voimia ja halaus!

Suret kunnolla vähän aikaa ja päätät sitten alkaa elää uutta elämää ilman miestä. Nautit nyt kaikista niistä asioista, jotka ovat sinulla hyvin. Ihana lapsi! Terveys? Ystävät? Harrastukset? Työ?



Huolehdi, että lapsellasi on kaikki hyvin. Anna hänelle nyt kaikki rakkautesi, koska hänkin on palasina teidän erostanne.

sä selviit kyllä.

ymmärrän täysin mitä käyt läpi. Kyl sä pärjäät, kuinkas muutenkaan:) Meillä oli samanlainen tilanne ja olin hajalla aikani. Aikani murjotin ja hajoilin itseni kanssa, mutta ajan kuluessa oli jo nokka pystyssä ja uudet kujeet, kas kun heräsi lapsen isän mielenkiinto jälleen uudistuneesta minästä. Muista puhua ja puhua, itseksesi ja kavereiden kanssa, sä ansaitset parempaa! Minäkin löysin jotain uutta ja jännittävää elämääni aikani muristuani:)

kauheaa sanoa tuossa tilanteessa olevalle että aika parantaa, mutta niin se vaan on. Välillä mennään pari askelta taaksepäin mutta sitten taas eteenpäin kohti onnellista tulevaisuutta.



Nyt on aika surra, tukeudu ystäviin pieninä annoksina niin että jaksavat kuunnella suruasi, voimia, sinä selviät.

Kyllä sinä selviät!



Aika ihan oikeasti parantaa haavat, vaikket sitä ehkä nyt voisikaan uskoa.



Voimahalauksia!

Olen mies ja aikoinaan koin samoja tunteita, toinen rakastu pomoonsa ja lähti sen mukaan. Voin kertoa että elämä järjestyy meille hyville ihmisille. Nyt lopetat surkuttelun ja pää pystyyn, uskon että sinä tapaat vielä ihanan miehen! minäkin uskoin ja löysin ihanan naisen ja nyt ei menneisyys haittaa, päinvastoin olen iloinen että toinen lähti vaikka meillä oli yhteinen tyttö nyt, olen hyvä ja huolehtivainen isä tyttärelleni ja avokilla myös lapsia, olemme kaikki onnelisia.



Sinäkin olet vielä onnellinen :) *halauksia*



t.samoja kokenut mies

Tuli ihan itku. En ymmärrä miten vielä kuukausi sitten mies vannoi rakkauttaan, kertoi miten olen maailman paras nainen ja äiti, eikä koskaan halua mua menettää. Ja sitten yht´äkkiä: ei ole tunteita ja parempi vaan kun olisimme ystäviä. Miten tunteet voi muuttua noin nopeasti? Voihan sillä olla uusikin nainen, en tiedä. Mies ei halua sopia edes käytännön asioista kanssani.



Tapaamishalut olen saanut puristettua miehestä ulos, ja niistä on voitu sopia jo ensi viikkoon asti. Elatusta ei halua maksaa minkäänlaista, koska emme enää ole yhdessä ja hänellä on auton vakuutusmaksuja yms. Mitkään asiat ei häntä vaivaa, iloisena ja hyväntuulisena vain kaartaa pihaan niitä näitä rupatellen ja ottaa vauvan. Minkälainen ihminen käyttäytyy näin :(( Ap

Älä anna miehen kiduttaa sua! Päättäköön kunnolla mitä tahtoo!

Älä miksikään kynnysmatoksi ala kun mies sinua noin kylmästi kohtelee!! Eikä se ole mitenkään miehen päätettävissä nämä elatusasiat!

Olen ollut täysin vastaavassa tilanteessa. Tiedän tuon pahan olon. Nyt kolmisen vuotta tapahtuneen jälkeen, seison suunnilleen omilla jaloillani, mutta takapakkia tulee vieläkin välillä. Olen välillä niin katkera ja kateellinen perheellisille jne.



Kuule, ehdottomasti käyt kaikki tunteet läpi. Jos sulla on surullinen ja paha olo, niin ehdottomasti sallit itsesi tuntea ne tunteet etkkä yritä väkisin "nostaa häntää pystyyn". Itke, itke, itke.



*halaus*

Kuulostaa surulliselta, mutta kyllä sinä selviät. Mistä tiedät, kauanko edes tulet olemaan yksin? Ennen uutta suhdetta on tietysti surtava edellinen pois. Mitä jos hakisit apua psykologilta?



Paistaa se päivä vielä risukasaan, usko pois.

Merkit ovat selvät. Voimia.

Nainen pystyy mihin vain - surut on vaan surtava pois.

ja vaikka kuinka ois auton vakuutusmaksuja yms TÄYTYY sen silti maksaa elarit! Hae ne Kelasta, Kela ottaa ne sit takautuvasti exäs palkasta. Jos lapsen tähän maailmaan siittää, tulee siitä myös huolehtia!

Se on koomista huomata, että kun mies vaihtaa nuorempaan tai parempaan niin tämä jätetty reppana yhtäkkiä alkaa laihduttamaan, urheilemaan, pitämään itsestään huolta, ostamaan alusvaatteita jne. Miksi helvetissä te ette voi tehdä sitä silloin kun mies on vielä mukana kuvioissa, pitääkö aina odottaa siihen saakka kunnes tulee ero. Saa olla aika tyhmä nainen jos ei esim 30 vuotiaaksi ole vielä tajunnut, että mies rakastaa silmillään, sitä ei akkojen jutut juurikaan kiinnosta kunhan se näyttää, tuoksuu ja tuntuu hyvältä ja on lämmin ihminen.

Se on koomista huomata, että kun mies vaihtaa nuorempaan tai parempaan niin tämä jätetty reppana yhtäkkiä alkaa laihduttamaan, urheilemaan, pitämään itsestään huolta, ostamaan alusvaatteita jne. Miksi helvetissä te ette voi tehdä sitä silloin kun mies on vielä mukana kuvioissa, pitääkö aina odottaa siihen saakka kunnes tulee ero. Saa olla aika tyhmä nainen jos ei esim 30 vuotiaaksi ole vielä tajunnut, että mies rakastaa silmillään, sitä ei akkojen jutut juurikaan kiinnosta kunhan se näyttää, tuoksuu ja tuntuu hyvältä ja on lämmin ihminen.

Kyllä maailmassa on oikeitakin ihmisiä eikä vaan tommosia persoonallisuushäiriöisiä vajukkeja ;)

Se on koomista huomata, että kun mies vaihtaa nuorempaan tai parempaan niin tämä jätetty reppana yhtäkkiä alkaa laihduttamaan, urheilemaan, pitämään itsestään huolta, ostamaan alusvaatteita jne. Miksi helvetissä te ette voi tehdä sitä silloin kun mies on vielä mukana kuvioissa, pitääkö aina odottaa siihen saakka kunnes tulee ero. Saa olla aika tyhmä nainen jos ei esim 30 vuotiaaksi ole vielä tajunnut, että mies rakastaa silmillään, sitä ei akkojen jutut juurikaan kiinnosta kunhan se näyttää, tuoksuu ja tuntuu hyvältä ja on lämmin ihminen.

Kyllä maailmassa on oikeitakin ihmisiä eikä vaan tommosia persoonallisuushäiriöisiä vajukkeja ;)

Turha sitä on muuksi kääntää kun se on täysin totta. Katsoppa vaan eronneita naisia niin kaikki alkaa välittömästi urheilemaan laihduttamaan jne. Mikä siinä on, että sitä ennen ei ole oma hyvinvointi ja ulkonäkö kiinnostanut paskan vertaa? Osa miehistä jää vaan roikkumaan läskiponttoonin viereen kun epäilevät, etteivät muutakaan saa ja laiskistuvat muutenkin.