Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Levoton 9kk vauva, rauhoittelukeinoja?
18.09.2012 |
Hei.
Kysynpä täältä jos joku osaisi auttaa.. Minun toinen lapseni, poika 9 kk on aivan armoton menijä. Voisin jopa sanoa että ADHD, jos sellainen olisi jotenkin korrektia vauvasta puhuessa. Hän ei osaa rauhoittua syliin HETKEKSIKÄÄN, ei rauhoitu sänkyynsä, ei silittelyyn, ei jutteluun, ei lukemiseen, ei kantoliinaan/manducaan, ei mihinkään. Joskus olen saanut hänet pötköttelemään ehkä minuutin sillä että olen silitellyt hänen jalkojaan, mutta muuten hän on aina menossa, kääntymässä pois ja tempomassa karkuun. Vaipanvahto on yhtä tuskaa, kuin myös pukeminen. Osaa jo vähän leikkiä itsekseenkin välillä mutta useimmiten on jalassa kiinni ja tulossa syliin, josta sitten vääntäytyy samoin tein taas ulos ja takaisin jalkaan kiinni.. Ja tässä voi varmaan mainita myös että on aika itkuherkkä.
Hän on allerginen monelle ruoka-aineelle ja alkuun epäilin huonoa oloa tämän levottomuuden syyksi mutta nyt allergiat alkaa olla kurissa ja tämä selkeästi on vain persoonakysymys! Mikään vauvajumppa tai vauvahieronta ei oo ollut hänen juttu (koitettu on, samoin kuin isosiskolle aikanaan joka tykkäsi).
Tuleeko kellään mieleen minkälainen yhdessäolo/tekeminen/hellittely tms. voisi olla häntä rauhoittava tekijä? Tuntuu että kaikkeni olen yrittänyt mutta se tolkuton hyörintä ei ota ollenkaan laantuakseen. Raukka on ihan hengästynytkin kaiken aikaa kun on niin järkyttävä ralli päällä.
Kommentit (7)
samanlainen 6.5kk poika.
Eipä paljon neuvoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Ainut tapa miten meidän kumpikaan poika (1 ja 3 vuotiaat) on pysynyt paikallaan yli 20 s alle 1,5 vuotiaana on ollut ruokailu. Sormiruokailussa ovat jaksaneet keskittyä 5-15 min istumaan syöttötuolissa istumiseen. Toki itse on pitänyt olla vieressä koska voi bongata ylös hetkenä minä hyvänsä.
Muuten on vain täytynyt yrittää suunnata tuota aktiivisuutta johonkin järkevään ja viihdyttää tai juosta perässä kun ovat liikkeelle päässeet.
Koittakaa vaihdella vastuuvuoroja vaikka 15 min välein miehesi kanssa kun olette molemmat kotona niin saa edes hetken hengähtää. Tsemppiä.
Onko välillä sellaista kuivaa "haukahtavaa" yskää hengästyneenä? Ei siis yskimällä yski, vaan välilä tulee sellainen terävä, lyhyt ja kova yskähdys. Voi nimittäin olla lievä piiloastmakin.
Meil oli vilkas, hikinen, hengästyvä ja terävästi yskivä vauva, jolla selvisi 1,5-vuotiaana astma. Astmalääkityksen myötä osa (tosin vain pieni osa) häkkäröinnistä poistui ja se höseltävän vilkas vipeltäminen muuttui jotenkin rauhallisemmaksi vilkkaudeksi.
Myöhemmin kotivideoilta tajusin sen vauvan yskän ja hengästymisen astma-ahdistukseksi, ja tajusin, että lapsi oli kärsinyt astmasta paljon ennen virallista diagnoosia. (Sen verran lievää astmavaivaa kuitenkin, ettei menoa pysäyttänyt tykkänään.)
Esim. kutiava suu ei paljon päälle päin näy, mutta saa lapsen levottomaksi, samoin meillä lapsi on tosi levoton jo ennen kuin iho helahtaa punaiseksi. Pitkäaikainen kokemus huonosta olosta, kipeästä ihosta jne. taisi aiheuttaa sen, ettei nyt parivuotiaanakaan tykkää pitää vaatteita päällä. Huonoina päivinä on tosi itkuherkkä edelleen, pinna lyhyt ja liikkumista riittää. Jos lapsenne on "hengästynyt", niin kannattanee selvittää astman tai muiden hengitystieoireiden mahdollisuus (onko teillä eläimiä tms.?).
Kuulostaa siis tosi tutulta, meillä pari vuotta allergiarevohkaa takana (muut lapset siis ihan "normaaleja", joten ei olla mitään ylireagoivia hysteerikkoja) ja edelleen tekee tiukkaa. Lapsi on myös luonteelaadultaan sisaruksiaan aktiivisempi ja omapäisempi, mutta toisaalta jatkuva huono olo saattaa myös koulia tuohon suuntaan.
Ei auta muu kuin ottaa lapseen kontaktia niin kuin hän haluaa. Meillä pelastus on tullut loruleikeistä, musiikista, tanssimisesta, ulkoilusta (ei vaunuissa istumista, vaan maahan ja liikkeelle) sekä muiden lasten näkemisestä. Kun on kaikenlaista muuta koettavaa, unohtuu oma olo edes hetkeksi.
Ystävälläni on juuri kuvailemasi kaltainen lapsi! Helpotti, kun lapsi täytti 2-v. jotenkin lapsi pystyi suuntaamaan sen energiansa järkevämmin leikkiin, ja maltti kasvoi. Ei enää ollut riekkumassa jatkuvasti äitinsä jalassa, vaan jaksoi jo leikkiäkin.
Siis tuollaisen ylivilkkaan lapsen kanssa se arki on niiiiiiin paljon työläämpää! Ja siihen liitettynä se äidissä roikkuminen (mutta sitten taas sylikään ei kelpaa, eikä varsinkaan siellä rauhoittumiset) ja jatkuva itkuisuus.
Tsemppiä! Kyllä se jo vuoden kuluttua alkaa helpottamaan!
Näille ei vain voi mitään. Itselläni on todella rauhallinen samanikäinen vauva (synt. 11.12.11), joka leikkii aina tunnin yksin leluillaan herättyään päiväunilta, nukkuu kolmet päikkärit päivässä (kahdet puolentoista tunnin ja yhdet puolentunnin) ja sitten klo 20-7 yöunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistä! Oon joskus katsellutkin netistä vinkkiä hänen tavattoman huonoihin uniin ja niiden parantamiseen ja törmännyt sitäkin kautta astman mahdollisuuteen. Suvussa on astmaa paljon, mutta perheessä ei. Isi on pölyallerginen, joten ehkä vauvakin? Täytynee ottaa puheeksi seuraavalla lääkärireissulla myös nämä. Poika ei varsinaisesti yski mutta kyllä se vähän vinkuu jos oikein tarkasti kuuntelee.
Sormiruokailu on tosiaan hänestä tosi mukavaa, mutta on vaan niin harvoja aineita joita voi ylipäänsä syödä allergian puolesta ja vielä kaiken lisäksi kahdella pikkuruisella hampaalla. Mutta muutamia herkkuja jo löytyy!
Onneksi aika kultaa muistot enkä ehkä enää kahden vuoden päästä muista tätä järkyttävää väsymystä..
Kiitos teille vielä:)
Ap
Alue: Aihe vapaa
mitään ei ilmeisesti ole tehtävissä ... ;)