Lue keskustelun säännöt.
Ain olla kotiäitinä sen 3 vuotta
18.09.2012 |
ja nyt jo ärsyttää ihmisten suhtautuminen asiaan.
Olen "miehen elättinä" ja kauhistellaan miten miehesi suostuu moiseen yms. arvostelua.
Olen itse säästänyt hoitovapaata varten palkastani kaiken mahdollisen mitä olen pystynyt ja nyt koossa on 9 tuhatta euroa. Ehkä vielä hieman saan säästöön ennen hoitovapaan alkua.
Meillä maksetaan asuntolainaa puoliksi, joten olen maksanut jo ennen äitiyslomaani suhteessa enemmän asumisestakin, koska minulla on paljon pienempi palkka kuin miehellä.
Ja kaikki laskut maksetaan suht puoliksi, sekä ruokaostokset yms.
Silti saan aina todistella sitä, että mies ei minua elätä vaan olen itse säästänyt, jotta minulla on mahdollisuus olla kotona.
Varsinkin tuttavaperheiden miehet tuntuvat arvostelevan kovin ja aina saa kuulla kommenttia, että "minä en kyllä suostuisi, miten miehesi suostuu maksamaan kaiken jne".
Ärsyttävää :(
Kommentit (10)
jos toinen tienaa vähemmän.
mutta jää vaan kotiin, se on teidän elämä. mä olen ollut kotona 4,5 v, vaikka meillä on 5 lasta. jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies maksaa ehkä vähän enemmän laskuja, mutta siitäkin valittaa niin siksi ollaan maksattu melkein kaikki puoliksi tähän asti :/
Mutta tosiaan nyt olen itse säästänyt tosi paljon, että olisi mahdollisuus olla kotona.
ap
joissa kumpikin maksaa kaiken samalla tavalla vaikka toisella olisi pienemmät tulot. Avioliitossa on elatusvelvollisuus jo lain mukaankin.
Ei yhteisessä taloudessa pitäisi olla niin, että toinen kituuttelee hoitaakseen yhteisiä lapsia. Yhdessä ne lapset on hankittukin ja yhdessä päätetään, kuinka ne hoidetaan. Jos toinen hoitaa lapset kotona, työssäkäyvän kuuluu maksaa enemmän menoista.
ja lapselle kotihoito oli miehenkin mielestä parempi. Jolloin mies tietty maksoi enemmän, ja laittoi mun käyttötilille rahaa.
Olimme myös siinä onnellisessa tilanteessa, että molempien mielestä 2v oli tarpeeksi iso menemään hoitoon. Minulla oli vuorotyö ja miehellä opena usein lyhyitä työpäiviä. Niitä sumplimalla saimme lapsemme hoitopäivät lyhyiksi, ja ainakin yksi päivä viikollakin oli kotipäivä.
Mutta eikös äiti ole kotona lapsen takia, siis myös sen miehen yhteistä lasta hoitamassa. En kyllä ymmärrä tätä asennetta, että nainen lusmii miehen rahoilla. Nainenhan yleensä siinä enemmän menettää , eläkkeenä , työurana yms.
Ei kai kukaan mies ole niin tyhmä, että ei tajua omaa osuuttaan lapsen huoltoon ja hoivaan?
teillä miehen kanssa eri näkemys lastenhoidosta? Miehen mielestä lapsen kuuluisi mennä kodin ulkopuolelle hoitoon 10kk ikäisenä ja sun mielestä olla kotona 3-vuotiaaksi? Vai minkä takia sä joudut "maksajaksi", että hoidat yhteistä lasta kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä hoidat perheen yhteisiä asioita ja lapsia kotona, ja se on sun panoksesi teidän yhteiseen arkeen, miehen panos on sitten raha. Ei sun tartte todistella maksatko enemmän vai vähemmän, outo ajatuskin.
ollut KUNNIA-ASIA, että lapsiamme ei ole tuupattu vauvoina päiväkotiin hoitoon. Ja minä olin meistä halukkaampi jäämään kotiin, mikä sopi meille molemmille parhaiten. Hoitovapaiden aikana mies maksoi tietysti suurimman osan perheen kuluista.
Molemmat olemme muuten korkeasti koulutettuja, ja mikään "urakotiäiti" en ole, vaan töihin olen palannut lasten täytettyä kolme (kuopus tosin oli "vain" 2,5v).
Onko teillä miehen kanssa eri näkemys lastenhoidosta? Miehen mielestä lapsen kuuluisi mennä kodin ulkopuolelle hoitoon 10kk ikäisenä ja sun mielestä olla kotona 3-vuotiaaksi? Vai minkä takia sä joudut "maksajaksi", että hoidat yhteistä lasta kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä kukaan vielä ole minua arvostellut. Meillä on itsestään selvää, että mies maksaa tässä elämänvaiheessa suurimman osan menoista, minä hoidan lasta ja kotia. Eli en ole "elättinä".
Minua taas ärsyttää, kun kaikki töissäkäyvät naisihmiset kyselee, vieläkö sä oot kotona ja aiotko olla vielä pitkäänkin? Osa on selvästi kateellisia.
Täytyy myöntää että onpa mulla helppoa kun kuitenkin sen verran hyvä itsetunto ettei ole käynyt mielessäkään miettiä muiden mielipiteitä meidän perhejärjestelyihin.
Olen ollut kotona nyt 6 vuotta enkä ole kertaakaan ajatellut että mies minua elättäisi.
Me tosin olemme naimisissa ja meillä on yhteinen perhe, ei miehen perhe tai minun perhe vaan yhteinen. Ja perheellämme on yhteinen talous. Ja perheenä yhdessä päätämme nämä järjestelyt kuten myös lasten teon.
En tosiaan ole vielä koskaan törmännyt ajatukseenkaan että olisin jonkun elätettävänä! :D Missä tuolla tavalla suhtaudutaan? Niinku tosielämässä?
Kannattaakohan sitä tehdä niitä lapsia ollenkaan jos tosiaan täytyy kantaa huonoa omatuntoa omien lastensa kasvattamisesta?
jo koulussa. Voit varmaan kuvitella kuinka paljon mua arvostellaan. Siitä ei välitetä, että mä teen tämän lasten takia, uraputkessa saa vain muilta kiitosta.