Nyt se hetki tuli: lapsi kieltäytyy tottelemasta ja mulla loppui keinot!!

yhdessä lueskella aluetta läpi ja keskustella siitä. Matematiikan tehtäviä on laskettu yhdessä ja olen ihan alusta pitäen jopa opettanut itse asioita hänelle kun ei ole tunneilla ollut kartalla jälleen. En ikimaailmassa löisi lastani ja poika tietää sen, tein sen myös selväksi siinä kysyessäni, etten koskaan löisi lapsiani. Matematiikka on minusta aine jossa pysytään kärryillä ja kehityksen mukana vain laskemalla paljon. Unohdin tosiaan sanoa että meillä tuetaan hyvää koulumenestystä myös maksamalla kokeista ja todistuksista rahaa, eli tätä positiivista kannustetta on. Poika on luonteeltaan niin huithapeli, että jos antaisin itse huolehtia koulustaan, ei olis koskaan läksyt tehty ja kokeita olis varmasti reputettu. En voi antaa lapsen itse olla vastuussa koulunkäynnistään, en halua koulunkäyntivaikeuksia enää näiden sosiaalisten pulmien päälle. Ap

Lapsi ei kelpaa, jos ei menesty koulussa!

Jos et anna lapsen olla vastuussa, edessäsi on isoja ongelmia. Miten ajattelit pärjätä amiksessa käytännön töistä?

Älä suostu kiistelemään asiasta, koska muuten lapsi kiristää samasta narusta joka kerta.



Jospa matikassa onkin nyt ollut helppoja juttuja eikä lapsi koe tarvetta laskea. Ei meilläkään harjoitella matikkaa ennen kokeita, asiat opitaan tunneilla. Ja jos lapsesi ei ole matemaattisesti lahjakas tai suuntautunut, et sinä sille mitään mahda. Luovu ihannekuvasta siitä millainen koululaisen pitää olla. Olet nyt tehnyt parhaasi ja vähän enemmänkin. Et voi pakottaa laskemaan, ja lapsi voi saada kehnomman numeron kuin tavallisesti. Ei sen kummempaa.

Eikö teillä ole keskusteltu lapsen kanssa siitä, miksi koulua käydään? Ei kyse ole tottelemisesta tai äidin miellyttämisestä vaan yleensä isojen lasten päivähoidosta!

Mitä sinä oikein valitat? Meidän normilapset ovat olleet tottelemattomia monta kertaa päivässä koko elämänsä ajan. Mikä siinä on niin kamalaa? Poikasi taitaa olla tulossa aikuisemmaksi. Häntä ärsyttää sinun kyttääminen. Kokeilepas rangaistusten sijaan välillä kehumista ja halaamista ja muuta positiivista, ei kuitenkaan rahaa hyvistä arvosanoista. Sopiva määrä omapäisyyttä on lapsen tulevaisuuden kannalta vain hyväksi.

Kokeista ja arvosanoista ei koskaan pidä antaa rahaa! Kehujen pitää riittää. Lapselle ei saa viestiä, että hänen arvonsa mittari on hänen saavutuksensa. Sinänsä teet oikein, että tuet lasta opinnoissa, mutta tunnut hiostavan liikaa. Vastapainoksi pitää olla muuta, läheisyyttä ilman suorituspaineita.

Jos jostain asiasta tekee auktoriteettikysymyksen, niin sitä vastaan sitten kapinoidaan.

Nimenomaan. Ap on tyhmä. Ja toisekseen lasta ei voi pakottaa.

Kysyinkin jo lapselta, 11v adhd/as-poika, että MITÄ mun pitäis tehdä, että edes harkitsisit tottelemista!

Siinä nyt on ainakin yksi virhe. Ei lapselta todellakaan kysellä tollasia. Aikuisen pitää tietää, tai ainakin teeskennellä tietävänsä mitä pitää tehdä. Jos ei lapsi tiedä mitä käy ellei lue kokeeseen, niin kohtahan se oppii sen. Voihan toki olla että se osaa jo aihealueen sen verran hyvin, että tietää ettei tarvitse lukea.

Äkkiseltään kun alkuperäisen viestiä ja sitten taas vastauksia lukee, niin kaikki ei taida ymmärtää, että alkuperäisen lapsi on erityislapsi.



Kyseessähän on aivan erilainen lapsi kuin vaikka tavallinen 11-vuotias, jolle puhe voi auttaa tai rangaistukset. Luultavasti alkuperäisen lapsi on mennyt jotenkin "jumiin" tuon tilanteen kanssa ja se jumi pitäisi joko selvittää tai sitten ovelasti kiertää, vaikkei tietäisikään mikä se jumi on. En usko, että tässä tilanteessa rangaistuksilla on erityistä merkitystä - varsinkin kuukauden pelikielto erityislapselle on kohtuuton. Viikko voisi olla ok, mutta kuukausi on käsittämättömän pitkä aika.



Ehdottaisin alkuperäiselle jotain sellaista, että tekisitten pojan kanssa toiminnan ja kuvien kautta sitä matematiikan koealuetta. Menkää vaikka kävelylle tai anna pojalle piirustuspaperia tai joku käsillä plärättävä kuvakirja ja samalla kyselet, että osaako poika niitä matikan tehtäviä. Tai etsi vaikka netistä niitä matikan tehtäviä ja pistä poika tekemään niitä. Sopikaa vaikka niin, että kun kokeeseen on luettu vaikka puoli tuntia tai tunti, niin saa sitten tehdä jotain kivaa.



Lisäksi kannattaa muistaa, että jos lapsella on keskittymisvaikeuksia, niin tuo opiskeluaika kannattaa jakaa mieluummin vaikka pariin varttitunnin opiskelupätkään kuin yrittää kerralla puolta tuntia.



Rajat ja rakkaus ovat tärkeitä. Sitähän ap tässä yrittää toteuttaakin toki, mutta kun vastassa on erityislapsi, niin se rakkaus täytyy nyt näkyä alkuperäiselläkin pitkäjänteisyytenä, jos sitä lapseltakin odottaa. Oveluutta alkuperäiseltä kans kehiin ja tsemppiä.

..ja jos koulu alkaa menemään alamäkeen, koulukoti kutsuu. Suomen laki kun velvoittaa jne. blaablaa. Tämän kaiken kerrot ilmekään värähtämättä.

ei tarkoita lahjontaa, vaan innostamista oppimista kohtaan. Kokeisiin voi lukea monella tavalla, esimerkiksi mun monet poikaoppilaat ovat mieluummin etsineet itse tietoa netistä ja opiskelleet siten kuin lukeneet koulukirjoja. Kokeile, voit yllättyä.



Eikä se lukematta jättäminen maailmaa kaada. Itsekin olen selvinnyt elämästä lukematta (kärjistäen). Edes lukiossa tai yliopistossa en ole yhtään opusta kokonaan lukenut.

Kokeista ja arvosanoista ei koskaan pidä antaa rahaa! Kehujen pitää riittää. Lapselle ei saa viestiä, että hänen arvonsa mittari on hänen saavutuksensa.

Meidän poika tietää tasan tarkkaan ettei hänen saavutuksensa ole hänen arvonsa mittari. Hänen arvonsa on kavereiden kanssa olemisessa ja siinä onkin erittäin hyvä ja suosittu. Mutta vanhempana olen huolissani myös hänen koulumenestyksestään, sillä peruskoulun lopussa ei kysellä motivaation lähdettä vaan sitä mitä todistuksessa lukee, kun haetaan opiskelupaikkoja. Raha on pojalleni ainoa tehokas motivoija kouluasioihin, sitä käyttäen saa hyviä numeroita, muuten ei. Rahalla saa leluja, pelejä, karkkia ym. mitä kavereiden kanssa voi jakaa. Tytöllä on sisäinen motivaatio oppimiseen, on aina ollut kiinnostunut asioista. Ei siis liene kyse kasvatuksesta vaan luonteesta. Minä siis maksan hyvistä numeroista, koska haluan lapsilleni hyvän tulevaisuuden.

että kukaan ei voi pärjätä koulussa lukematta kokeisiin ja tekemättä läksyjä. Mä itse en tehnyt läksyjä toisen luokan jälkeen kertaakaan elämässäni (peruskoulu, lukio, ammattikorkea) enkä myöskään lukenut kokeisiin. Mä en koe sitä itselleni hyödylliseksi, koska en opi sillä tavalla. Opin kuuntelemalla, ja heti kun oli mahdollista, en esim. suostunut kirjoittamaan muistiinpanoja luennoilta, koska se häiritsi mun keskittymistä siihen kuunteluun, ja tunsin itseni, ja tiesin, että' siitä kirjoittamisesta ei ole mulle mitään hyötyä.



Meillä on tällähetkellä kaksi kouluikäistä ja kaksi alle kouluikäistä lasta, ja noista kouluikäisistä toinen on ihan kuin minä, ei tee läksyjä, ei lue kokeisiin, ei tee muistiinpanoja, ja vetelee tosi hyviä arvosanoja koulussa, joten en ole nähnyt mitään tarvetta puuttua asiaan, itse tietää miten oppii. Toinen taas yrittää kaikkensa, tekee läksyt, kuuntelee tunneilla, lukee todella pitkään ja hartaasti kokeisiin, ja silti ei pärjää yhtähyvin kun sisarensa, arvosanat aineesta riippuen 7-8, joskus ollut pari kutostakin. Ja uskotte varmaan kuinka tätä lasta turhauttaa kun toinen "ei tee mitään" ja vetaa kymppejä, ja samalla hän lukee kuukausi tolkulla, yrittää ja yrittää, ja silti ei pärjää yhtähyvin. Häntä sitten palkitaan ja kehutaan yrittämisestä, ettei into kouluun katoisi kokonaan.



ja ap:lle, joku ala-asteen yksittäinen matikankoe ei loppupeleissä merkkaa mitään. Se lapsi pistää vastaan mitä enemmän yrität pakottaa. Anna olla, anna olla lukematta, jos sieltä sitten tulee huono numero, niin juttelet lapsen kanssa että huomaatko mitä seuraa jos ei lue jne. ehkä lukee oma-aloitteisesti sitten seuraaviin kokeisiin. Älä ressaa niin paljon, se ei ainakaan auta mitään. Kuten sanoit, ei se pakottamalla onnistu.

Valtataistelua tuosta ei kannata tehdä. Pakottaa voi vähän toisellakin tavalla.

Valtataistelua tuosta ei kannata tehdä. Pakottaa voi vähän toisellakin tavalla.

että kaveri on aina vedellyt kiitettäviä, joten yksi kerta lukamatta jättäminen ei ole huono asia...



Mun muksu ei ikinä ole saanut kiitettäviä, ei suostu kunnolla tekemään läksyjä ja kokeisiin lukeminen on kamalinta, mitä tietää...



Myös vitosella, ja kyllä, olen huolissani, mikään ei auta tuohon... ei vaan välitä.



Annanko vain olla, syrjäytyköön?

Tässäkin ketjussa yritettiin antaa positiivisia vaihtoehtoja ratkaisuksi ongelmatilanteeseen.



Mitä tekee ap? Ei ainakaan kiitä tai tartu näihin vinkkeihin.

miten paljon itse luit matikan kokeeseen tuossa iässä?



mulla meni ihan täysin ohi tässä ap:n viestissä kaikki...



veikkaan että lapsi saa hyvän numeron kokeesta :)

onnea lapselle. Muista sanoa lapselle että hymyilee ennen koetta, se parantaa tulosta.

toteat että aha.



Peruskoulussa ei meidän kaikki lapset ole matikankokeisiin valmistautuneet sillä ovat oppineet tuntiopetuksen ja tehtävien tekemisen kautta.



Relaa vähän.



Tyttö on ysillä ja kertoi että heillä on huomenna koe. Ei ole harjoitellut eikä se ole tarpeenkaan koska osaa.



En ole puuttunut kuin ensimmäisellä luokalla alkusyksystä läksyasiohin ja silloinkin hoitivat itsenäisesti hommansa. Lapset oppivat että heihin luotetaan ja hoitavat hommansa.



Jos heille sattuu unohdus ja eivät ole tehtäviä tehneet ei se maailmaa kaada. Kaikki me mokaamme joskus. Inhimillistä.



Hellitä puristavaa otettasi josko lapsi pääsisi nauttimaan koulutyöstään.

Ensinnäkin lapselta ei tosiaan kysellä, että mikä saa hänet tottelemaan. Tällaisessa tilanteessa en suosittelisi rangaistuksia (varsinkin kun harvemmin noin pitkät rangaistuksen pitävät kuitenkaan ja niiden asettamisessa kaivaa maata ainoastaan itsensä alta). Pakottamisesta ei ole myöskään mitään hyötyä jos poika on jo päättänyt olla tottelematta. Kokeile nimetöntä auktoriteettia (en voi varmaksi sanoa miten toimii kun kyseessä jo isompi lapsi, pieniin uppoaa kuin häkä); ideana siis saada lapsi ajattelemaan, että hän itse haluaa tehdä jotakin eikä kukaan käske häntä siihen. Voit sanoa hänelle, että mikäli hän haluaa kokeilla onneaan kokeessa ilman minkäänlaista opiskelua niin se sopii sinulle kyllä, mutta että et oikein jaksa uskoa hyvään koemenestykseen pelkän tuurin avulla. Kannattaa olla välinpitämätön, rauhallinen ja hyvin huoleton. Mitä viilipytympi asian suhteen olet, ja mitä enemmän korostat ettei sinulla juurikaan ole luottoa pojan koemenestyksen suhteen (kuulostaa karulta, kyllä..) niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä poika lukee kokeisiin ainakin salaa. Muutenkin kaikissa konfliktitilanteissa hermostuminen ja sen näyttäminen on se, milloin ns. häviää sodan. Puhumalla ja pienellä manipulaatiolla saa usein selvitettyä pienet ja isommatkin riidat.