Nyt se hetki tuli: lapsi kieltäytyy tottelemasta ja mulla loppui keinot!!

paitsi jos teippaat lapsen silmäluomet auki ja sidot vyöllä tuoliin kirjan eteen.



Toteat vain, että okei, sitten et lue, mutta vastaavan ajan vietät huoneessasi.



Katso sitten kokeen jälkeen, kun tulee numero (joka voi olla hyväkin, meillä adhd-poika ei lue kokeisiin mutta saa usein silti hyviä) että mitä teet. Se saattaa riittää opetukseksi, jos numero on kehno.



Minusta on hölmöä kysellä lapselta "entä jos antaisin tukkapöllyä jne" kun et antaisi kuitenkaan.



Mutta en halua mollata koska tiedän miten hankalaa tuonkaltaisen pojan kanssa voi olla. Älä vain tee asiasta liian isoa numeroa.

Ei asiasta numeroa tehty. Poika oli huoneessaan ja nyt leikitään että kaikki on normaalisti. Mä olen silti aivan järkyttynyt, entäs vaikka viiden vuoden kuluttua??



Onneksi on hoitokontakti, pitää saada neuvoja vastaaviin tilanteisiin.

toi on nyt uusi tapa koetella rajoja. Kysyitkö että MIKSI poika ei lue? Onko tänään tapahtunut jotain kurjaa koulussa?

toi on nyt uusi tapa koetella rajoja. Kysyitkö että MIKSI poika ei lue? Onko tänään tapahtunut jotain kurjaa koulussa?

Sillä mitä on koulussa ollut, ja kuunnellut, saa kyllä yleensä kiitettävän. En ole ikinä puuttunu mun lasten tapaan käydä koulua. Koulu on niiden "työ". Kokeethan mittaavat kuinka lapsi on omaksunut opetuksen. Oot jotenkin outo ap, ehkä lähinnä kontrollifriikki?

kehut, että onpa hyvä että sä hallitset jo sen koealueen, sovitte että kyselet häneltä "varmuuden vuoksi". Siinä saattaa huomata että sivistyksessä on aukkoja.

Auttaisiko käänteinen metodi?



Poika saa palkinnon ahkerasta työskentelystä ja siitä, jos saa hyvän koenumeron.



Mun kokemuksen mukaan ADHD-tyyppeihin toimii paremmin positiivinen ote.

vaan hän kärsii siitä itse tulevaisuudessa kun ei pääse haluamaansa kouluun jne. Sano että autat lukemisessa jos haluaa. Paljoa muuta et voi tehdä kuin yritää vedota.

Sillä mitä on koulussa ollut, ja kuunnellut, saa kyllä yleensä kiitettävän. En ole ikinä puuttunu mun lasten tapaan käydä koulua. Koulu on niiden "työ". Kokeethan mittaavat kuinka lapsi on omaksunut opetuksen. Oot jotenkin outo ap, ehkä lähinnä kontrollifriikki?

siihen liittyvät velvollisuudet tulee hoidettua kunnolla. Kokeisiin lukematta ei selviä koko peruskoulua läpi hyvin arvosanoin, meille läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen on samanarvoinen juttu. Läksyjähän usein annetaankin vähemmän jo näin viidennellä luokalla, kun on kokeet tulossa. Ei se ole kokeita edeltävää lomailua varten, vaan lukemista varten.

Kokeet mittaa oppimista ja sitä myöten myös määrittelee osaltaan todistukseen merkittävää arvosanaa. Meidän mielestä kokeisiin lukeminen on tärkeä osa koulutyötä, joka pitää oppia jo ala-asteella eikä vasta harjoitella yläluokilla.

Jos se minusta tekee kontrollifriikin, niin ok.

Lisäksi vielä se, että adhd-lapsen opetuksen seuraamisesta ei ikinä voi olla satavarma, kun ei terveenkään lapsen!

Jos tähän saakka olet saanut painostamalla ja pakottamalla toteuttamaan SINUN kunnianhimoasi koulumenestyksessä, niin nyt tuli vaan pojalla raja vastaan.



Lohduttaako se sinua paljonkaan, että tämä on vain pientä tulevaan verrattuna. Ihmisen kuuluu itsenäistyä, vastata itse tekemisistään ja elää omaa elämäänsä. Ei lastensa! Eikä vanhempien!

Useimmat tekevät irtioton murrosiässä, mutta se on poikasi kohdalla vasta edessäpäin.

vahtii sitä ja sen tekemistä kympillä. On ihmeellistä että ensin haetaan lapselle joku "luokitus", esim adhd, ja sitten pidetään itsestään selvänä että lasta saa "ahdistella ja stressata" ihan vaan sen takia. Ja tiedän oikein hyvin nämä kouluasiat, olen suurperheen äiti ja nuorimmaiseni on 5. luokalla.

Kannattaa yrittää lapsen motivaation ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi etsiä sopivia opiskelutekniikoita.



Ei siis kannata edes olettaa, että toiminnan säätelyn vaikeudesta kärsivä lukemalla lukisi kokeisiin. Koealueet voi vaikka lukea nauhalle ja kuunnella samalla kun tekee jotakin muuta, kannattaa hyödyntää esim. miellekarttaa, tehdä lapselle kysymyksiä koealueesta johon hän voi etsiä vastauksia jne. Ennen kaikkea koealue kannattaa jakaa pieniin osiin. On mahdotonta ajatella, että keskittymisvaikeuksinen lukisi pitkiä aikoja paikallaan istuen vielä koulupäivän päätteeksi.

ja häntä ei pidä kohdella ihan noin, että pakotetaan lukemaan. Kohtele vähän isompana poikana, ja ruvetkaa keskustelemaan kokeen aiheista. Eihän tärkeintä ole se lukeminen vaan ymmärtäminen ja sivistyminen. Jos on kyse vaikka historiasta, niin kaivat vaikka netistä jotain aiheeseen liittyvää ja näytät pojalle itsekin kiinnostuneena. Tai voit pyytää poikaa näyttämään vaikeimmat/kiinnostavimmat jutut koealueesta ja siten saada poika käsittelemään asioita.



Tärkeää olisi minusta saada selville MIKSI se kokeeseen luku on niin tervanjuontia. Vaikutat aika ehdottomalta ja vaativalta, silloin tulee herkästi yhteentörmäyksiä.

Sillä mitä on koulussa ollut, ja kuunnellut, saa kyllä yleensä kiitettävän. En ole ikinä puuttunu mun lasten tapaan käydä koulua. Koulu on niiden "työ". Kokeethan mittaavat kuinka lapsi on omaksunut opetuksen. Oot jotenkin outo ap, ehkä lähinnä kontrollifriikki?

meillä lapset hoitivat ja välillä jättivät hoitamatta koulutuönsä.

Pojalle joskus sanoin, että haluatko joskus kunnnon töitä vai puliukon paikan ja se vähän piristi lukuhaluja, mutta ei totaalisesti.

Nyt ovat aikuisia ja hyvissä ammateissa ja ihan kouluja käyneitä. mutta peruskoulu menei lonkalata heittäen.

usein niistä kokeista selviää ihan kohtullisesti lukemattakin.

Relax

Itse ihmettelen niitä vanhempia, jotka antavat pienen (11v on vielä pieni) tunaroida koulunsa ja ajattelevat sen olevan jotenkin vain lapsen oma asia.



On todella raskasta ottaa kiinni aineita myöhemmin yläasteella, osalle se on jopa mahdotonta. Lapsi voi myös kuvitella, että on tyhmempi kuin muut, vaikka kyse on vain lukurutiinien puutteesta.



Ap:lle: itsepäisen lapsen mieltä on vaikea kääntää, eikä yksi koe pilaa koko koulunkäyntiä. Olet kuitenkin tehnyt selväksi, että koulu on teidän perheessänne tärkeä asia, ja se todella pitää hoitaa, jos haluaa pitää viikkorahat, peliajat sun muut. Itse antaisin nyt olla, ja katsoisin, korjaantuuko tilanne.

Ehkä olette umpikujassa tämän yhden kerran kanssa?

Oikeastaan sinua ei edes kiinnosta koulumenestys vaan ne rangaistukset, joilla saa aiheutettua lapselle pahan olon. Sinä haluat, että sinua totellaan, mutta et pätkääkään mieti, miksi sinua kannattaisi totella.



Poika on nyt havainnut, että hän ei ihmisenä merkitse mitään (eli voit vaikka lyödä, ei merkitystä, koska poika kokee, että sinun silmissäsi ei ole mitään).



Aikuisena äitinä ja kasvatustieteilijänä minua kiinnostaa paljon enemmän se, miksi lapsi ei aio lukea kokeisiin. Normaalin äidin lapset kun lukevat ilman sen isompia tukkapöllysessioita ja saavat numerot osaamisensa mukaan. Joskus pitää muistuttaa, mutta väkivallalla uhkaaminen edes keskustelusävyyn on aika epätavallinen motivointmetodi.



Joten jospa pohtisit asiaa ulkopuolisen silmin ja miettisit, miksi poikasi ei halua lukea kokeisiin. Siksikö, että sinä pakotat?

Jos jostain asiasta tekee auktoriteettikysymyksen, niin sitä vastaan sitten kapinoidaan.

On todella raskasta ottaa kiinni aineita myöhemmin yläasteella, osalle se on jopa mahdotonta.

Reaaliaineissa aloitetaan yläkoulussa käytännössä "alusta", eli uusi tieto ei rakennu edellisen päälle. Niissä voi ihan huoleti mokailla alakoulussa. Vain matematiikassa ja kielissä "rakennetaan" uutta oppia vanhan päälle.

mä lukisin lapsen kanssa yhdessä,

yrittäisin toiminnan kautta olla tukena, että opiskelu olisi kivaa.

Samalla tulisi oltua yhdessäkin.

T. yksi lisää joka ei usko rangaistusten kautta etenemiseen vaan positiivisuuden ja kannustamisen

(arvaa montako kertaa löin pääni seinään ennen sitä...)

yhdessä lueskella aluetta läpi ja keskustella siitä. Matematiikan tehtäviä on laskettu yhdessä ja olen ihan alusta pitäen jopa opettanut itse asioita hänelle kun ei ole tunneilla ollut kartalla jälleen.



En ikimaailmassa löisi lastani ja poika tietää sen, tein sen myös selväksi siinä kysyessäni, etten koskaan löisi lapsiani.



Matematiikka on minusta aine jossa pysytään kärryillä ja kehityksen mukana vain laskemalla paljon. Unohdin tosiaan sanoa että meillä tuetaan hyvää koulumenestystä myös maksamalla kokeista ja todistuksista rahaa, eli tätä positiivista kannustetta on. Poika on luonteeltaan niin huithapeli, että jos antaisin itse huolehtia koulustaan, ei olis koskaan läksyt tehty ja kokeita olis varmasti reputettu. En voi antaa lapsen itse olla vastuussa koulunkäynnistään, en halua koulunkäyntivaikeuksia enää näiden sosiaalisten pulmien päälle.



Ap