Miten teidän 20-30-vuotiaiden äidit ja isät näyttävät rakkautta teihin aikuisiin?

Eli mikä on ikänne? Ja mikä vanhempienne ikä? Millä tavalla vanhempanne näyttävät välittämisensä teihin, vaikka olette aikuisia, mutta heille toki aina lapsia.

Minä olen 24-vuotias, olen perheen toisiksi vanhin tytär, nuorin sisko on vasta 16-vuotias iltatähti, silti vanhempani sanovat avoimesti rakastavan minua ja soittavat pari kertaa viikossa. Pyytävät syömään ja aina kun menen kotiin, mamma tulee halaamaan ja hyvä ettei itke.

Joulut vietämme yhdessä, jossa mukana myös minun isoveljeni ihana lapsi.

Olemme kaikki suurta perhettä ja rakkaus toisiamme kohtaan näkyy niin voimakkaana ja tuntuu :) rakastan sisaria, vanhempiani ja veljeni lasta ylikaiken.

Vanhempani ovat vähän päälle 50-vuotiaita.

Ei ole kyllä koskaan näkynytkään.

Mutta välit on ihan asialliset, ja apua annetaan puolin ja toisin paljon ja pyyteettä.

Olen 30 ja vanhempani 60+ ja 70+.

Soittelen äidin kanssa päivittäin ja näen viikottain. Meillä käydessään äiti siivoaa ja hoitaa ainoaa lastenlastaan sekä tuo tälle lahjoja. Minua hän hieroo ja tuo ruokaa. Kun olin edellisessä raskaudessa sairaana, hän kävi lähes päivittäin auttamassa.



Isän kanssa välit eivät ole enää sairauden vuoksi niin tiiviit, eivätkä ole olleetkaan yhtä tiiviit kuin äitiin. Silti hän kyllä toisinaan käy kylässä, kun tarvitsen jotakin apua ja antaa usein rahaa. Kun vointinsa oli parempi, auttoi esim. muutoissa. En usein kuule verbaalisesti minua rakastettavan, mutta tiedän asian olevan niin.