Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Auttakaa! kehtaanko mennä käymään kaverin haudalla?

Vierailija
17.09.2012 |

Joo elikkäs mun kaveri kuoli vähän aikaa sitten, enkä vielä kertaakaan oo käyny hänen haudallaan.



Tottakai tekis mieli käydä kahtomassa sitä hautaa siellä ja käydä jättämässä kynttilä vaikka vähän ahdistava/surullinen paikka se onkin.



Tässä on nyt vaan se ongelma et, me ei koskaan vietetty aikaa kahden kesken vaan aina oltiin porukassa, joten mitään läheistä ystävää hänestä ei minulle muodostunut tai toisinpäin mutta kaveri hänestä kuitenkin tuli. Ja tekstailtiin tai soiteltiin joskus.



Sit vähän ennen hänen kuolemaansa meille tuli kuitenkin riita ja ei koskaan keretty selvittää välejämme ja välit meni tyyliin poikki.



Niin nyt sit musta tuntuu, et jos menisin siellä haudalla käymään että entä jos hän ei haluakkaan mua oikeasti sinne nii sit tuntuu kiusalliselta et oon käyny kynttilän jättämässä...



Mitä teen?



Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
17.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja annat hanelle anteeksi.

Vierailija
2/8 |
17.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta pelottaa että hän on mulle.



Kuitenkin se, et jos kävisin siellä haudalla nii ois ainakin osotus siitä et mä todella välitin hänestä! Et jos haluaa sit sen takia olla vihainen et joku hänestä tykkäs, nii olkoot..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
17.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos siltä tuntuu.



Kaverisi on kuollut eikä hän enää voi haluta tai olla haluamatta mitään. Hänen tietoisuutensa on päättynyt eikä hän katsele pilven reunalta käyntiäsi.



Kyse on itsestäsi: jos sinusta tuntuu hyvältä käydä hänen haudallaan, mene.



Ja osanottoni, kyllä hän varmasti hyvä kaverisi oli, kun haudallekin haluat mennä.

Vierailija
4/8 |
17.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et se ei oo tärkeintä et tuleeko mulle siitä hyvä olo vai ei ja kun en oo varma just et millanen olo mulle sit tulee. Riippuu niin paljon et miten minä sitten tätä asiaa ajattelen, et aattelenko hänen olevan vihainen mulle ja ei tahdo mua sinne, vai ettei hän oikeasti enää olekkaan vihainen ja niin edelleen.



Sitten mietityttää myös se, että kun hänen naisystävänsä ei välttämättä haluaisi että minä käyn siellä.



Miten teen? Onko mulla oikeus? Vai olenko röyhkeä jos menen?

Vierailija
5/8 |
17.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli kun kaikki kuollaan nii et elämä jatkuis tuolla jossain, oli se sit taivaan puolella tai helvetissä.



Mä en tiedä enää mihinkä mä uskon. Pyrin olee realistinen ja pitää silleen molemmat vaihtoehdot avoinna ennen kun toisin todistetaan. Näin uskoisin olevani mahdollisimman hyvä ihminen ja tekeväni oikeita valintoja :)



Sillon ihan ekoina päivinä mun kaverin kuolemasta niin ajattelin et miten mä kehtaan enää tehdä näitä ja näitä asioita jos hän katselee mua tuolta jostakin. Eli se kun hän oli pois mennyt, kävi ahdistus tuossakin tilanteessa mielettömän suureksi. Nyt olen kuitenkin onneksi oppinut elämään niin, et teen niitä juttuja just mitä haluan ja jos jumala on olemassa nii se rakastaa lapsiaan tälläsenä kun ne on ja taivaassa hyväksyttäisiin kaikkien erillaisuus ja teot :)



Eli teen sitä mikä just hyvältä tuntuu ja elän nii kauan kun täällä elävien kirjoissa oon!



Niin se vaan menee. Ja sillä hyvä.

Vierailija
6/8 |
17.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli kun kaikki kuollaan nii et elämä jatkuis tuolla jossain, oli se sit taivaan puolella tai helvetissä.

Mä en tiedä enää mihinkä mä uskon. Pyrin olee realistinen ja pitää silleen molemmat vaihtoehdot avoinna ennen kun toisin todistetaan. Näin uskoisin olevani mahdollisimman hyvä ihminen ja tekeväni oikeita valintoja :)

Sillon ihan ekoina päivinä mun kaverin kuolemasta niin ajattelin et miten mä kehtaan enää tehdä näitä ja näitä asioita jos hän katselee mua tuolta jostakin. Eli se kun hän oli pois mennyt, kävi ahdistus tuossakin tilanteessa mielettömän suureksi. Nyt olen kuitenkin onneksi oppinut elämään niin, et teen niitä juttuja just mitä haluan ja jos jumala on olemassa nii se rakastaa lapsiaan tälläsenä kun ne on ja taivaassa hyväksyttäisiin kaikkien erillaisuus ja teot :)

Eli teen sitä mikä just hyvältä tuntuu ja elän nii kauan kun täällä elävien kirjoissa oon!

Niin se vaan menee. Ja sillä hyvä.

Kristinuskon mukaan kuolleet pysyvät kuolleina ilman tietoisuutta mistään niin kauan, kunnes Jumala heidät viimeisenä päivänä herättää kuolleista.

Uskot taivaaseen tai et, niin ei ystäväsi ainakaan tällä hetkellä voi tietää, käytkö haudalla vai et. Hänellä ei ole tietoisuutta ennen kuin (mahdollisesti) tosiaan vasta "viimeisenä päivänä" tämän maailman olemassaoloa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
17.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukaanhan ei tiedä, kurkitaanko me kuoltuamme sieltä pilven reunalta alas maailmaan vai ei, mutta ainakin itse haluaisin ajatella niin, että JOS jonkun kuolleen läheiseni henki tuntee käyntini haudallaan, niin hän tuntee myös kaikki lämpimät ajatukseni ja muistoni, joiden kautta hän elää yhä keskuudessamme. Toisekseen, jos ihmisen henki jatkaa elämäänsä ruumiin kuoltua, niin on vaikea uskoa, että ihan päälimmäisimpänä tunteena tällä olisi viha tai katkeruus. Vaik mistä sitä ikinä tietää. Neuvoni joka tapauksessa on, että mene ja ajattele positiivisia, lämpimiä ja kauniita asioita tästä kaveristasi. Sulla on oikeus käydä hänen haudallaan ja röyhkeää se ei sinusta tee.



Ja sitten vielä tähän naisystäväasiaan: ellei hauta ole hänen kotipihallaan, niin hänellehän ei kuulu, kuka siellä haudalla käy tai on käymättä. Ja harvemmin asiat menevät kuten Salatuissa Elämissä, jossa hautausmaalla aina kävelee joku tuttu vastaan ja sitten muistellaan yhdessä vainajaa tippa linssissä. Itselläni näin ei ainakaan ole vielä kertaakaan päässyt käymään.

Vierailija
8/8 |
17.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos teille taas tästä valaisemisesta! :)



Ja kiitos myöskin osanotoista, kyllä hän mulle tärkeäksi muodostui.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi yksi