Onko teistä oikein, jos yksi lapsi on vanhemmille rakkaampi ja läheisempi kuin muut?

mutta joskus sisarukset ovat kerta kaikkiaan niin erilaisia, ettei heitä yksinkertaisesti pysty kohtelemaan täysin samalla tavalla, vaikka haluaisikin.

Mun veljeä on aina paapottu ja ihan mitä tahansa hän tekeekin, niin jossain muussa on syy kuin hänessä. Nyt sama peli jatkuu hänen vanhimman lapsen kanssa. Hän on itse jumala ja muut lapsenlapset eivät ole mitään. Rahaa syydetään koko ajan menemään yhden lapsen perheeseen, mutta multa voi ostaa tavaraa ja jättää maksamatta. Ihan kuin mulla ei olis mitään väliä.

mutta näin se oli lapsuuden perheessäni,ja sen suosimisjärjestyksen tiesi sanomattakin.

itse en pysty onneksi tuohon. kaikki lapset yhtä rakkaita.

TÄYSIN ERI ASIAA. Mua aina ihmetyttää, miten nämä kaksi sekoitetaan toisiinsa. Se rakkaus on se, mitä äiti (tai isä) tuntee sisällään, ja se on ihan eri asia kuin käytös, mitä hän näyttää ulospäin (jos on siis psyykkisesti terve ja kaikkien lastensa hyvinvointiin sitoutunut).



Minusta on ihan turha miettiä, onko oikein rakastaa jotain lapsistaan enemmän kuin toista. Ei niitä tunteita voi valita. Joka ikinen tietää tämän. Itseään ei voi pakottaa rakastamaan enemmän tai vähemmän, eikä sitä tunnetta voi arvottaa. Vain käytöstä voi arvottaa, ja sen pitää olla terveessä, normaalissa perheessä tasapuolista.

tähän nyt omalta osaltani. Totta kai rakastan lapsiani tasan yhtä paljon, mutta jotenkin tuntuu, että kuopuksen kanssa on huomattavasti helpompi tulla juttuun, toisin sanoen kemiamme kohtaavat paremmin. Esikoinen vain tuntuu jotenkin etäisemmältä. Ehkä se johtuu siitä, että hän on suht. temperamenttinen ja tuittupäinen kun taas kuopus varsin rauhallinen.

Hirveän epäreilua ja epäoikeudenmukaista. Täysi oikeus olla vähemmän suosituilla lapsilla vanhempina katkeria.

mielestä otsikossa ja tekstissä kysytään eri asioita.



Tunteille ei mitään voi, jos joku on rakkaampi ja läheisempi niin sitten on, ja useinhan näin onkin. Tunteita on turha lähteä arvottamaan että onko oikein vai väärin.



Sen sijaan epäoikeudenmukainen kohtelu on mielestäni aina väärin. Ts vaikka joku lapsista olisi rakkaampi, pitäisi pyrkiä toimimaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti (mikä ei tarkoita välttämättä samaa kohtelua kaikille, koska lapset on erilaisia).

Mutta sille voi tehdä jotain ettei sitä näytä.

Omat vanhempani ovat törkeyden huippuja, ovat suoraan sanoneet että rakastavat vsin siskoani, mulle olis pitänyt tehdä abortti. Minä olin vahinkolapsi, siskoa tehtiin monta vuotta.



Koko lapsuus oli vierestä katsomista kun sisko sai kaiken rakkauden, ajan, huomion ja tavaran.



Aikuisena minä en ole saanut penniäkään rahaa tai välittämistä tai yhteydenpitoa kotoa muuttamisen jälkeen. Siskolle on ostettu autot, asunnot, annettu kuukausirahaa ja nyt siskolle rakentavat omakotitalon ilmaiseksi.



Lapsenlapsiin tietenkin kohdistuu kohdistuu sama jutu, mun lapsia ei ole hoidettu ikinä, syntäri, joulu ym lahjoja tai muistamisia ei koskaan, käyvät katsomassa pitkin hampain kerta kolmeen vuoteen. Siskon lapset päivittäin hoidossa, niille ostetaan kaikki, ovat rakkaita silmäteriä.



Sain myös siskolta tietää että perintöjärjestelyt kaiken saamiseksi siskolle (lakiosaa lukuunottamatta) on jo aloitettu.



Mitäpä tälle voi, ei mitään. Vanhempani eivät mielesäni ole ihan henkisesti terveitä. Vahinkolapselle "kostaminen" on aikuisen sairautta, ei lapsen vikaa.



Joten te jotka rrakastatte toista lasta enemmän kuin muita, niin koittakaa edes salata se asia!

ei sille aina voi mitään, että joskus jonkun kanssa kemiat vain kohtaavat paremmin kuin toisen - vaikka olisikin kyse omista lapsista. Mutta se sen sijaan on väärin, että suosii toista lasta toisen kustannuksella. Tasapuolisia pitäisi olla kaikkia kohtaan. Vaikkei heitä välttämättä aina samalla tavalla pystyisikään kohtelemaan.