Habitare oli tylsä

tai uutta. Menin hakemaan ideoita, ja värejä. Kuvasin kaiken mikä miellytti silmää. Mietin aikani ja sitten teen muutoksia.

Olin elämäni ekaa kertaa ja aina aiemmin on vaan tehnyt mieli mennä. Olin kyllä hippasen pettynyt, onneks en eurookaan maksanut sisäänpääsystä. Siis lähinnä alkoi vituttamaan se hippien määrä, jotka on muotoillut puusta palikan, hinta 100 e ja lappu vieressä jossa lukee ettei saa koskea. Voi vittu. Ja mun verorahoilla sitäkin hipin retaletta tuetaan, että se voi ilmaista itseään.

monta euroa?

monta euroa?

ainakin 0,0005 euroa, vittu.

Mitä luulit Habitaressa olevan?

Kävelette vaa suu auki ja naama sitruunana?? Herra varjele miten te yleensäkään pärjäätte elämässä?

Mitä luulit Habitaressa olevan?

odotin näkeväni jotain uutta. Sellaista uutta, että vau, tän mä tahdon. Tai että olisi jotenkin pysäyttänyt ja olisin ajatellut että tässäpä vasta innovaatio. Ei tullut mitään sellaista vastaan.

Mitä niiden näytteilleasettajien kanssa olisi pitänyt jutella??? Ei mulla mitään asiaa niille ollut, silmiäni käytin kun katselin.

Viihdyin useamman tunnin.

Kävelette vaa suu auki ja naama sitruunana?? Herra varjele miten te yleensäkään pärjäätte elämässä?

"Hei, kiva tää sun kuutios..."

"Joo, mä sain siihen inspiksen sokeripalasta."

"Just, on kyllä tosi särmikäs!"

"Haluisiksä koittaa sitä kädessä?"

"No mulla on sormet ihan rasvassa kun söin just noita sipsejä..."

Siis ihan tosi, mitä helvettiä jutellaan tuntemattoman näytteilleasettajan kanssa? Mun nähdäkseni siellä jutteli vaan tutut keskenään ja kertoivat kesälomakuulumisiaan... Olin ammattilaispäivänä.

menossa huomenna uudestaan. Tykkäsin kovasti Habitaresta viimeksi, joten odotan innolla huomista.



Juttelusta: itse olen puhelias, joten juttelen mielelläni näytteilleasettajienkin kanssa. Kyselen tuotteista, pyydän esitteitä, tuote- ja hintatietoja jne. Teen myös ostoksia. Kotiin tulen kassi ja pää täynnä uusia ideoita.