Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kaikilla muilla paljon ystäviä??
15.09.2012 |
Joskus sitä miettii, että miten yksinäinen ihminen voi olla..
Minä en voi kyllä sanoa hyvällä tahdollakaan, että minulla olisi yhtään enempää kuin yksi ystävä, ja sekin on siskoni.
Noh, yksi hyvä kaveri on, mutta sen jälkeen en osaa sanoa ketään jolle voisin puhua, laittaa viestiä, pyytää lähtemään kanssani johonkin tms.
Surullista :( Varsinkin kun nuo läheisimmät ihmiset eivät asu lähellä. Usein tulee mietittyä, mikä minussa on, että ystäviä ei ole :(
Kommentit (10)
Eikä oikeastaan kavereitakaan. Vain hyvän päivän tuttuja tms.
En osaa edes kaivata ketään lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ystäviä, ei kavereita Ihan ok näin.
Mullakaan.
Asumme samassa kunnassa, etkä koskaan soita tai tekstaa tai ehdota mitään yhteistä tekemistä tai juttele oma-aloitteisesti.
Asun ulkomailla ja täällä tulee vielä koko ajan lisääkin, vaikka olen jo yli 40 v. Käyn usein Suomessa ja pidän ystäviini tiiviisti yhteyttä. Rakastan ihmisiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen sinut sen asian kanssa.
On parempi että on vain muutama tai yksi hyvä ystävä kuin kasa sellaisia jotka puukottavat selkään heti kun tilaisuus tulee.
Tuo voi kuulostaa karulta, tai vainoharhaiselta, mutta valitettavasti ihmiskokemukseni ovat huonoja. Useimmat entisistä "ystävistä" olivat sellaisia että he käyttivät minua tunteiden tunkiona. Eivät ymmärtäneet sitä että olin itse hätää kärsimässä ja koska olin liiankin hyväuskoinen, luulin että he auttaisivat minuakin pääsemään vaikeista ajoista yli. No toisin kävi.
Kun kerroin omia huoliani, joita kuunneltiin vastentahtoisesti, ilmeni vähän ajan kuluttua että nämä ihmiset levittelivät asioitani ympäriinsä.
Sairastin masennuksen jonka jälkeen löysin mieheni, sain lapsen, menin naimisiin ja noiden ansiosta sain sisältöä elämääni, kohtasin ne entisen "ystävät" ja kysyin että mitä mieltä he olisivat jos minä olisin kertonut heidän yksityiset asiat eteenpäin. Ja minä sain kuulla pettämisistä ja pahemmistakin asioista, mutta pidin tiedot itselläni.
No kukaan noista juoruämmistä ei viitsinyt myöntää virheitään ja paras oli kun yksi selitti että "no en mä olisi arvannut että sä otat nokkiisi tuosta"..
Eli voin paremmin näiden kahden hyvän ystäväni kanssa, kuin niiden k-päiden seurassa. Panostan siis laatuun enkä määrään. =)
Ja sen lisäksi muutamia tuttu. Oma vikani: en jaksa perheen pyörityksen lisäksi pitää yhteyttä. Minusta ei ole edes ollut kivaa kun joku vanha ystävä soittaa ja jaarittelee tuntitolkulla puhelimessa. En jaksa kiinnostua. Viihdyn näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ovat kulkeneet vierellä jo vähintään puolet elämästäni, eli uusia ystäviä en ole oikeastaan saanut. Sellaisia tuttavia toki, joiden kanssa tavataan silloin tällöin ja yhdessä on kivaa.
Nämä hyvät ystävyyssuhteet on kuitenkin luotu 10-17 vuotiaana, uskon että silloin on ollut otollinen aika luoda vankaa pohja ystävyydelle joka sitten säilyy toivoakseni lopun ikää. Nykyään olen paljon kyynisempi ja varautuneempi, hyvin hankala olisi enää yli kolmekymppisenä avata sydämensä samalla lailla toiselle ihmiselle kuin murrosikäisenä :)
Pitkäaikaisia ihmissuhteita nämä kaikki. Uusia tuttavuuksia en kaipaa, nämä riittävät.
olipas sattuma, että satuin näkemään viestisi täällä sivustolla, koska juuri samaa tänään itse mietin. Minulla on hyviä lapsuudenystäviä noin 6, mutta kaikki asuvat nykyään ympäri maailmaa ja yhdessä ollaan vain kerran pari vuodessa. Heidän kanssaan on ihanaa jakaa aina ilot ja surut, mutta itse asun pääkaupunkiseudulla nykyään (mistä en ole kotoisin) ja uusien hyvien ystävyyssuhteiden luominen ei niin helppoa ole. Paljon on ns. "kavereita", mutta syvempiä ystävyyssuhteita ei noin vain rakenneta. Ei sinussa varmasti mitään vikaa ole vaan ystävyys ei synny hetkessä. Et ole ainoa joka tuntee yksinäisyyttä kiireisenkin elämän keskellä :)