Eka lapsi tulossa enkä oikeasti tiedä lasten hoidosta yhtään mitään!!

Ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt, mikä niitä on ottanut päähän. Joku yleisahdistus varmaan. Nykyään ovat ihan hyväntuulisia koululaisia.

Jos vaavi itkee, syy on melkein aina nälässä.

Ei kai sitä kokemusta kovin monella etukäteen olekaan, ainakaan ihan pienestä vauvasta. Itse olin kyllä ollut paljon pienten lasten kanssa tekemisissä, oma äitini aloitti pph:na kun olin 12v, ja veljenlapset olivat 6, 8 ja 10 kun esikoiseni syntyi. Mutta vastasyntyneiden hoidosta ei ollut mitään kokemusta, eikä tietenkään siitä kokonaisvaltaisesta vastuusta mitä vanhemmuus tuo mukanaan. Hyvin tässä on silti selvitty, nyt jo viidennen vauvan kanssa :) Yhtään lastenhoito-opasta en ole lukenut enkä vauva-lehtiä tms. kuin ohimennen vähän selannut, ilmankin pärjää. Kyllä se vauva osaa tarpeensa ilmaista ja niitä oppii tulkitsemaan, äidit on siihen yleensä riittävän hyvin ihan sisäsyntyisesti ohjelmoitu.

olin aikoinaan ihan samanlainen, täysin kokematon äiti. Olin pitänyt pientä vauvaa sylissäni varmaan pari-kolme kertaa eläissäni ennen esikoisen syntymää. Yleensä kieltäydyin kohteliaasti jos joku tarjosi vauvaansa syliin.



Niin vain minustakin on kehittynyt ihan normaali ja jopa neuvokas äiti-ihminen kahden tyttären kouluttamana ;)



Kieltämättä ekat tunnit, päivät, viikot ja kuukaudet esikoisen kanssa olin ihan pihalla ja avuton. Mies oli yhtä kokematon, mutta oppi jotenkin paljon paremmin kaikki jutut.

Olin suht nuori ja kokematon, ja suoraansanottuna ihan paniikissa vielä silloinkin kun lähin synnärille synnyttämään siitä etten osaa hoitaa sitä vauvaa oikein :D Mulla ei pikkusisaruksia enkä ole kenenekään tutun vauvoja hoitanut, varmaan kaksi kertaa elämäni aikana pitänyt vauvaa sylissä. Mies yhtä kokematon vauvojenm kanssa, jote kyllä siinä oli meillä opettelemista :D Mutta kyllä siel synnytysvuodeosastolla neuvotaan aika hyvin ja nopeasti sen oppii, lisäksi mulla oli onni siinä että oma ja miehen äiti olivat avuliaita ja neuvoja sai aina kysyä. Tyttö oli pikkuvauvana vieläpä melko hankala tapaus, koliikkia. Muistan kuinka avuton olo oli ekana yönä synnärillä kun ei hajuakaan miten sen lapsen saa rauhoittumaan ja toinen vaan huutaa pää punaisena. (Kyllä ne hoitajat sitten tulivat auttamaan.)

Mutta tsemppiä, hyvin se siitä lähtee sujumaan :)

En minäkään mistään mitään tiennyt, synnärillä opastivat kädestä pitäen (olin kuulemma ensimmäinen äiti, joka sai kuumemittarin Fahrenheiteille, kun piti mitata muutaman päivän ikäisen vauvan lämpö), mukaan lähti kasa oppaita ja neuvolasta sai lisää neuvoja.



Nykyään minulla on koululainen, erityislapsi, ja työkaverit usein kyselevät minulta neuvoja, jos lapsen kanssa jokin juttu tökkii.

Jostain se kyky hoivata vauvaa vaan pulpahtaa esiin.



Nyt, kun kuopuksen syntymästä on kulunut yli 10 vuotta, samat tunteet nousevat taas pintaan.



Pienen vauvan sylissä pitäminen tuntuu aivan käsittämättömän vaikealta! Ihan kuin olisi ensikertaa asialla. Ei siis niin minkäänlaista muistikuvaa omien lasten vauva-ajoista :) Miten ihmeessä niitä on osannut hoitaa?

ilman ensimmäistäkään opasta

Kyllä ne sairaalassa opasti alkuun, vielä jäi hutera olo kyllä, että apua, uskotteko tän lapsen tosiaan MULLE hoidettavaksi. Mutta Siperia opettaa.



Vielä lapsien ollessa alle kouluikäisiä oli välillä sellaine tunne usein, että apua, miten nyt pitäisi toimia. Sitten kun lapset tuli yli 5v, niin jotenkin aloin pärjätä ja tota tunnetta ei enää olekaan tullut! :)



Ja vielä meinaan tehä yhen lapsen lisää. Sen kanssa toivottavasti on sitten varmempi olo alusta asti. Ainakin nyt kahden kokemuksella on ihan varma olo jo.



Jos AP et ole varma, lue jotain neuvolan lehtisiä tai jotain lehtiä, kirjoja aiheesta, mutta ÄLÄ OTA KAIKKEA KIRJAIMELLISESTI vaan käytä maalaisjärkeä. Siinä mun neuvoni.

En minäkään tiennyt mitään, mutta synnärillä opastettiin ihan vaipanvaihdosta ja vauvan sylissäpitämisestä alkaen (kannattaa itse olla aktiivinen ja kysyä jos ei tiedä) ja sieltä sai jonkun monistenivaskan, jossa oli hyvin nuo alkuviikkojen muistettavat hoitojutut. Neuvolastakin sai jonkun ohjenipun. Mikä kannattaa hankkia erikseen, niin osta imetysopas! Imettäminen on alun hankalin juttu. Voi se sujua helpostikin, mutta välttämättä ei, ja melkein kaikilla kai on alussa jonkinlaisia hankaluuksia. Vauvalla ei ole oikea ote, et ole varma saako vauva tarpeeksi maitoa, kakkaako tarpeeksi ja oikean väristä kakkaa, pissamäärät, rintojen pingotus, tiehyttukokset, rintatulehdus jne. Suosittelen hankkimaan oppaan etukäteen, lue se jo ennen synnytystä kun on paremmin aikaa, sitten on jotain jo muistissa, kun aloitat imettämisen. Minni Niemelän Imetysopas on minusta hyvä, sain sen kaveriltani lainaan. Siitä ei ole uutta painosta, mutta jostain huutiksesta tai kirjastosta varmaan saisi ostettua.

Hanki tietoa nyt jo raskausaikana. Jos vauva on vaikea, niin ei sen kanssa lueskella mitään! Vauvahieronta, lorut, laululeikit yms. olisivat ainakin meillä tulleet tarpeeseen. Jos kestoilu, perhepeti tms. aiheet kiinnostaa, niin tutustu niihinkin jo nyt.



Perushoito neuvotaan kyllä synnärillä, siitä ei tarvitse olla huolissaan.

mutta sen verran kyllä kannattaa olla tarkkana maidon kanssa, ettei syötä liikaa, jos joudut antamaan korviketta. Vauvan vatsa on todella pieni. Ainakin meille näytettiin erikokoisia kuulia synnytyssairaalavierailuilla, jotka kuvasivat vauvan vatsan kokoa. Oli osa perhevalmennusta. Vauvalle tulee näet helposti ilmavaivoja ja vatsanväänteitä liiasta ruuasta, röyhtäyttäminen ja taputtelu ovat tärkeitä asioita,. Muista myös pitää vauvaa lähelläsi, sylissä ja jutella hänelle.



Imetyksen aloitus voi olla vaikeaa tai tuskaista, mutta ainakin minä sain hyvät neuvot synnäriltä ja mukaan riittävän vihkosen, että pärjäsin.



Vauvan silmiä ja napatynkää pitää myös muistaa puhdistaa ohjeiden mukaisesti.