Onko kukaan muu mennyt sekaisin ilokaasusta!?

Ekan synnytyksessä hengittelin ilokaasua alun supistuksiin aika taitavasti. Kun kivut kovenivat enkä ehtinyt saada muutakaan kivunlievitystä, enkä muuten ekaa synnytystä varten ollut oivaltanut rentoutumisesta mitään, kipujen pahentuessa pidin maskia naamalla ja kärvistelin sen alla. Kipua se ei poistanut mutta järjen ja muistin kyllä vei. Mulla on parin tunnin musta aukko synnytyksen kulusta. Pieniä palasia muistia on palautunut sen jälkeen, kun kaasu ponnistuksen ajaksi vaihdettiin pelkkään happeen. Ikinä en enää siihen kamaan koske.

Alkuun se auttoi, ei mielestäni kipuun, mutta pää oli niin sekaisin ettei kipuun samalla tavalla " mennyt mukaan" . Jossain vaiheessa keskustelin sujuvasti kodinkoneista, kun ilokaasusta toivuttuani kysyin miksi olemme niistä koneista jutelleet kävi ilmi et olen puhellut ihan yksikseni :) Loppuvaiheessa ilokaasu tuntui turruttavan naaman ja sitten oli aika oksu olo, siinä vaiheessa kätilö jo suositteli epiduraalia, joka kyllä sai aikaan autuaan olon...

kaks kertaa yritin ilokaasua ottaa ja molemmilla kerroilla oksensin samantien, eli sitä ei mulle enää kiitos. Epiduraali sen sijaan antoi niin ihana olon, että olisin voinu jäädä makoilemaan saliin sen turvin vaikka loppuiäkseni...



Quest 11+4

Seurasin tarkasti mittaria eli kun supistus lähti nousuun aloin hengitellä ja vastaavasti tietyssä kohdassa aina samoissa lukemissa lopetin hengittelyn, kun tiesin, että menee jo ohi. Jos sitä tosiaan ihan hulluna vetää, niin kyllä menee ihan sekoksi. Siinäkin kandee pitää tietty rytmi. Välillä kätilö tai mies sanoi, että hengitä vaan kunnolla, niin sanoin jo että pakko hengittää muutakin kuin kaasua, kun itsestä alkoi siltä tuntua. Ihan hyvät fiilarit jäi, vaikka koskihan se niin maan perkeleesti siinä lopussa. Itse oli kyllä ihan selvä heti, kun hengittelyn lopetti. Ei jäänyt haamukipuja kuten epiduraalista aiemmalla kerralla vielä kuukausienkin jälkeen.

Millaisia? Minulla itselläni oli vain se pistospaikka arka pari päivää synnytyksen jälkeen.

mulla on nimittäin kans tullu totaalisia blackouteja kahdessa viime synnytyksessä.. Kakkosen synnytyksessä nimittäin olin kuulemma saanut aqua-rakkuloita..ja ite en kyllä muista YHTÄÄN mitään siitä!! Ja näistä rakkuloista tuli puhetta miehen kanssa vasta pari vuotta sen synnytyksen jälkeen kun valmisteltiin tän kolmosen synnytykseen menoa.. :) hih.



samoin kolmosta synnyttäessä vetelin ilokaasua oikein kunnolla (olikin ainut kivun" lievittäjä" ). Nuppi oli kyllä aika sekaisin.. höpöjä en puhellut, mutta muuten tuntui lievä hiprakka ;) Tosin synnytyskin oli tosi nopea, joten kauheesti ei synnytyksestä menny ohi (aloitin ilokaasun n. tuntia ennen vauvan syntymää) Mutta loppuvaiheessa vauvan sydänäänet heikkeni pariin otteeseen.. olen miettiny, josko sekin olisi tuon liiallisen ilokaasun hönkäilyn syytä.. (en nimittäin varmaankaan sit muistanu välillä ottaa sitä maskia pois, joten hapen saanti saattoi olla vähän niin ja näin)



jokaisessa synnytyksessä olen siis henkäilly ilokaasua, mut ekassa se ei toiminu (en osannu enää siinä vaiheessa henkäillä kunnolla siihen maskiin.. oltiin jo niin loppuvaiheessa synnytystä..)



Eli tuo teoria voiskin toimia.. ja ilokaasu olla syynä näihin muistikatkoksiin (ja ehkä myös sydänäänten laskuun.. mutta voihan tietty kaulan ja vartalon ympärille kiertynyt napanuorakin olla siihen syynä ;))

ilokaasua ja sen takia olen yleensä sanonut kätilölle siitä että minulla menee jossain vaiheessa ajan-ja paikantaju että on lähistöllä. Nyt oli tämän kuudennen aikana sitten terveydenhoitaja harjottelija vahtimassa. Sinä vaiheessa kun pää on ollut tarpeeksi täynnä ilokaasua on kätilö pistänyt välillä ilokaasun pois ja on hengitelty pelkkää happea että olen selennyt ja sitten on avattu raanat uudestaan.



Minulla on pääasiaas ollut ilokaasu jokaisen aikana. Nyt kuudennella laitettiin lihaksen kipulääkettä. Aikasemmilla on laitettu kipulääkettä myös kerran, kahden aikana laitettiin myös parakervaalipuudute ja pari kertaa on laitettu agvarakkuloita.



Oiskos se ollut viidenen synnytyksen aikana kun sain vetään myös ponnistusvaihees ilokasua aina kun ei supistusta tullut. Ja sitten olen joka kerta vetänyt ilokaasua kun ovat runnoneet istukkaa pihalle.

tuli välillä vedettyä liikaa, eli ei tarpeeksi happea välissä. Tämä tietysti johtui siitä, ettei ehtinyt kun supistukset tulivat lähes yhtäjaksoisesti. Mutta itselläni ' hallusinaatiot' ovat menneet ohi melkein heti kun otan maskin pois naamalta ja itse koin ne niin, että näin ja kuulin kaikki ' viiveellä' ... eipä tuo juuri siinä tilanteessa häirinnyt, tuntui vaan vähän oudolta.



Ja sain myös viime kerralla (toinen synnytys) käyttää ilokaasumaskia loppuun saakka, muistaakseni niin, että kolme henkäystä maskin kanssa ja sitten ponnistus. Auttoi todella paljon ja aion ' vaatia' samaa tälläkin kertaa! Uskalsin ponnistaa paljon reippaammin kun sain ottaa ilokaasua ensin.



Itselleni tosin kaasun merkitys kivunlievityksessä (niinkuin kai yleensäkin?) on suurin siksi, että sitä keskittyy enemmän hengittämiseen eikä siihen kipuun ja myös se, että tulee väkisinkin hengitettyä syvempään, joka jo sinällään auttaa kipuun.

minä sain hallusinaatioita ilokaasusta. ja muisti myös pätkii pahasti. toisessa synnytyksessä en sitten sitä ottanutkaan.



joillakin kuulemma käy niin. olen muuten yleensäkin aika herkkä lääkkeille joten ei ollut yllätys.

Pää meni myös aika lailla sekaisin ja tuli tosi huono oli. Kävin kertaalleen oksentamassakin. Kyllähän se kipuihinkin auttoi, mutta aika vähän. Kunnon avun kipuihin sain vasta epiduraalipuudutuksesta.