Sekavasti käyttäytyvä isä, mikä neuvoksi?

Odotin vauvaa yksin lyhyen tuttavuuden seurauksena. Välimme lähenivät vauvan syntymän aikoihin, ja mies kävi luonamme silloin tällöin katsomassa vauvaa. No, mies ei halunnutkaan perhe-elämää, ja lähti elämästäni.



Vauva on nyt 6 kk, ja olen ehdotellut, että miehen kanssa sovittaisiin tapaamisajat ja elatusasiat kuntoon. Se ei käy, koska mies haluaa tavata silloin kun itselleen sopii, elatusta ei ole maksanut ollenkaan, eikä maksa. Haluan että tapaamiset olisivat säännöllisiä ja niitä olisi usein, eikä niin että menee viikkoja ilman isää ja sitten vaaditaankin yökylään. Vauva oli isänsä luona pari kertaa, kun hän oli tiiviimmin luonamme. Niin ei ole enää, ja en siis suostu antamaan vauvaa yökylään _tässä_ tilanteessa ja vaiheessa. Nyt isä soittelee sihisten kuin käärme, että "kertoo sossulle asioita" että lapset viedään multa pois, haukkuu mielenvikaiseksi ja huutaa että olen vienyt lapselta isän.



Olen säilyttänyt malttini ja ehdotellut tapaamisia, mutta ei käy, kun asioiden pitäisi mennä niin kuin ennenkin, eli ei sopimuksia. Ja yöksi on pakkok päästä, päivätapaamiset ei riitä. Viestit on vuoroin sympaattisia: "katselen täällä päivät lapsen kuvaa kun et anna tavata" ja seuraavaksi tulee puhelu jossa raivoaa että ei halua nähdä lasta kohta ollenkaan. Olen ihan lopenuupunut ja masentunut.



Tärisen jokaisen puhelun jälkeen. En enää edes usko, että kyse on rakkaudesta, vaan jostain valtataistelusta joka pitää voittaa. Suoraan sanottuna tällä hetkellä pelottaa antaa vauvaa isän mukaan, koska hän on niin raivokas.