Miten olette löytäneet paikkanne elämässä?

josta saisit nautintoa. ei sitä uraputkessa tarvi olla kunhan viihtyy töissä

Ei varmaan oikeasti tule sellaista tilaa, jossa koko ajan ajattelisi, että nyt olen löytänyt pysyvän paikkani. Tilanteet muuttuu aina, tärkeintä on, että olisi tyytyväinen senhetkiseen tilanteeseen, että tekisi jotain, joka saisi itsen tuntumaan tarpeelliselta.



Minulla on ollut masentuneena ja esim työttömänä kuvaamasi kaltaisia fiiliksiä. On vaikea olla onnellinen, jos ei tunnu, että kuuluisi mihinkään tai olisi kenellekään tarpeellinen. Yleensä se on mennyt minulla ohi itsestään esim kevään tullen. Joskus saattaa tarvita apua tai ainakin kunnon pohdintaa siitä, mitä voisi alkaa tekemään sellaista, joka kiinnostaa. Ei kannata ehkä miettiä niin kamalasti sitä, mikä lopullinen paikka on, vaan sitä, mikä juuri nyt tuntuisi hyvältä ja parantaisi olotilaa.

Siellä huomaat todella, että sinä ET ole mitenkään ylimääräinen!



Googleta esim. SPR:n sivut, sieltä löytyy erilaista vapaaehtoistyötä.



Mitä arvelet, saisitko siten elämääsi sisältöä?







Jos omasta puolestani vastaan, en ole löytänyt paikkaani helpolla. En oikein ole omalla paikallani maailmassa vieläkään, mutta sitä kohti pyristellään. Nyt 27-v alkaa olla jo harmaa haisu siitä, mitä haluan ja kuka olen.

Olen kokeillut monia aivan ihania aloja, niin taiteen kuin tieteenkin saralla. Nautin hommista harrastusmaisesti. Ne ovat tyydyttäneet osaamisen halua ja tekemisen tahtoa. Mutta minulla ei ole kunnianhimoa edetä eikä tehdä paremmin uralla kuin uralla. En saa niistä elämääni sen kummempaa

oikeaa

sisältöä. Ainoita

oikeita

asioita elämässäni ovat rakkaus mieheeni ja luontoon, musiikkiin ja yleensäkin kauneuteen. Kaikki muu tuntuu niin turhalta. En koe olevani masentunut. Tahdon elämääni jotakin tarkoitusta - se on ihan oikea kaipaus ja tarve, eikä vain aivokemiaa...

Perustana tälle ajautumiselle on ollut tasapainoinen lapsuus ja nuoruus.

Työ, perhe, koti, ystävät. Niistä pääosin koostuu elämä tällä hetkellä.