Oletko lukenut venäläistä kirjallisuutta?

Perus-Tsehovit, Dostojevskit ja Tolstoit tietenkin. Ja Anna Ahmatovaa.



Hienovireistä, tunnelmallista kirjallisuutta. Näennäisesti ehkä tapahtumatonta, mutta pienistä merkityksistä syntyy suuria tarinoita.

kuin Anna Ahmatovan runoja vuosia sitten mutta ne olivat hienoja.

Ei mitään ole pakko lukea, itse en tiedä, milloin olisi minun elämässäni noiden Tsehovien ja Dostojevskien aika.

Ei mitään ole pakko lukea, itse en tiedä, milloin olisi minun elämässäni noiden Tsehovien ja Dostojevskien aika.

Tsehovin novellit ovat mitä parhain keino tutustua venäläiseen klassiseen kirjallisuuteen. Lyhyitä, näennäisesti "helppoja" lukea mutta sisältävät äärettömästi viisaita ajatuksia, kauniita tarinoita ja venäläisen sielun kuvausta.

Dostojevskiä, Tsehovia, Gogolia ja jopa Tolstoita. Venäläistä nykykirjallisuutta tunnen todella huonosti. Ahmatovaa jonkun verran, mutta en kovin välitä runoista. Pari "aatekirjaa" luin kun lukiossa tutkin kommunismia. En muista niiden nimiä tai kirjailijoita enää. Pitääkin ottaa työn alle joku hyvä venäläinen nykyteos.

Ljudmila Ulitskajaa, Tatjana Tolstajaa tai Viktor Peleviniä. Myös Boris Akuninin dekkarit ovat hyviä, jos holmesmainen tyyli vanhalle Venäjälle sijoitettuna jaksaa kiinnostaa.

niin kai ne venäläisetkin täytyisi lukea. Itse en ole jaksanut kuin Anna Kareninan. Ja Fedja-sedät tietenkin, vaikkei niitä ehkä klassikoihin lasketa. Näytelminä ja elokuvina on klassikot tulleet tutuiksi enemmän, kansallisuudesta riippumatta. Jos jonkin klassikon luen vielä, niin varmaan Saatana saapuu Moskovaan (Mestari ja Margareta). Ainakin tv-sarjana oli hyvä, ja moni on kehunut.

Rikos ja rangaistus on jäänyt monta kertaa kesken, jokupäivämäsenvieläluen! Yksi suosikkikirjoistani tosin on venäläinen, nimittäin Saatana saapuu Moskovaan.



Luin tässä ketjussa mainitun kirjailijan Ulitskajan kirjan Naisten valheet, ja se oli tosi hyvä!

Ljudmila Ulitskajaa, Tatjana Tolstajaa tai Viktor Peleviniä. Myös Boris Akuninin dekkarit ovat hyviä, jos holmesmainen tyyli vanhalle Venäjälle sijoitettuna jaksaa kiinnostaa.

Jostakin syystä kierrän kaukaa, kun tunen lähtökohtaista inhoa koko Venäjää kohtaan. Ainoa kirja on Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet.

dekkarit! Suomeksi käännetyt oon lukenut kaikki. En lue dekkareita juuri koskaan, mutta noista tykkään.



8

Eli siksi, että niiden joukossa on paljon hyviä kirjoja. Jos pitää esim. Mika Waltarin historiallisista romaaneista, niin aika todennäköisesti nauttii myös monista venäläisistä klassikoista. Omat suosikkini ovat Anna Karenina sekä Rikos ja rangaistus. Kumpikin mahtavia lukuelämyksiä.