Rehellisesti, kuinka lapsesi on oireillut vanhempien erosta johtuen?
Minkälaisia oireita tai ongelmia ilmeni ja kauanko erosta oli kulunut aikaa, kun vielä jatkui?
Kommentit (8)
kerron omakohtaisen kokemuksen, olin 6-v kun vanhemmat erosivat.
Jouduin lähtemään äidin matkaan, vaikka halusin jäädä isälle. Vihasin äitiäni suunnattomasti. Äidillä oli pian uusi mies ja lapsipuolia, vihasin heitäkin.
Olin ollut isän lellikki, pitkään odotettu ja toivottu. Olin saanut isän pikkusormen ympärille, tosin ihan oikeissa asioissa (mielestäni).
Joten oli kamalaa, kun äidin mies laittoi minut ns. kuriin, lautanen oli syötävä tyhjäksi, yövaloa ei saanut käyttää, kaikki muuttui. Pikkuhiljaa alkoi isästä vieraannuttaminen, sain siellä huonoja vaikutteita ja kuriin palaaminen oli aina vaikeaa.
Koskaan ei äitini asettunut miestään vastaan minun puolelleni.
Pelkäsin kaikkea, ruokailut oli helvettiä. Uusi isä kyllä huolehti, että lautasellani oli aina oliiveja, joita vihasin. Kun pöydästä ei saanut lähteä, oksensin ne aina pöytään ja jouduin syömään senkin.
En pysty elämään parisuhteessa. En osaa, en vaan pysty. Minulla on syömisen kanssa yhä ongelmia. Rakastan yhä isääni kuin hullu puuroa ja samalla tunnen hirveää alemmuutta siitä, ettei hän minua halunnut luonaan pitää.
Miksi ette kerro kokemuksianne vaikka omasta lapsuudestanne.
Pyytävät aina mua lähtemään baariin etsimään uusia isäpuolia. Niistä on niiiiiin jännää nähdä aina aamulla, että minkänäköinen köriläs sieltä äitin peiton alta oikein kömpiikään!
Tv. tunneihminen
Vaikka liitto ei olisikaan täydellinen, pelaavat vanhemmat samaan maaliin niin kauan kun ollaan yhdessä. Ja mikä tärkeintä, he ovat molemmat kiinnostuneita (samoista) lapsista.
Oman kokemukseni mukaan, isän ja äidin eron jälkeen heidän kummankin kiinnostuksensa meni uuden puolison etsimiseen ja sen löytymisen jälkeen siihen uuteen puolisoon. Ei puhettakaan että meitä lapsia olisi esim. enää otettu matkoille mukaan. Olimme molemmille vain rasite.
Eikö kenenkään lapset ole oireilleet eron takia?
ja uskallan sen myöntää.
Erosta aikaa yli 15 vuotta.
Vanehmpi lapsi kärsii isättömyydestä ja toiselle isä on yhdentekevä koska oli todella pieni kun erottiin. Lapsi kokee niin ettei isä välitä ja rakasta häntä.
Lapsella on psyykkisiä ongelmia. En voi tietää johtuuko erosta vai jostain muusta. Lisäksi itsetunto-ongelmia.
Ihan pienenä eron jälkeen ei reagoinut eroon, ongelmat alkoivat vasta nelisen vuotta eron jälkeen.
Nyt teini-ikäisenä on edelleen ongelmaa isän puutteen vuoksi. Näkevät todella harvoin.
Lasten isä ei ole ollut paljonkaan tekemisissä lastensa kanssa ja luontevaa isä-lapsisuhdetta ei ole muodostunut.
Lapsi oli 6 v eron aikaan. Eron aikoihin pari kertaa itki ja kysyi miksi erosimme. Eli oli surullinen, mikä on oikein normaalia. En ole muuta oireilua ainakaan vielä huomannut. Tätä varmasti auttaa, että näkee käytännössä kumpaakin vanhempaa päivittäin, koska asumme samassa pihapiirissä. Olemme myös isän kanssa hyvissä väleissä, joten riitoja ei ole tarvinnut todistaa. Tällä hetkellä siis kaikki hyvin, katsotaan miten jatkossa.
vouhkanneet pelkästään sitä, kuinka kaikki menee hienosti, ex-liiton lapset on reippaita ja pärjää, uusi kumppani on niiiiiin ihqu ja masuasukkikin tosi tyytyväinen.