Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millainen aikuinen koira kasvaa pennusta joka on otettu elämäntilanteessa jossa sille on
13.09.2012 |
liian vähän aikaa,
ajanpuute esim. töiden, pienten lasten ym. takia ja koira saa perushommmat, ruuan, ulkoilun mutta ei muuten huomiota eikä aikaa juurikaan?
Onko tuollaisessa tilanteessa odotettavissa ongelmakoira joka lähtee kiertoon tai piikille aikuisena?
Kun aina korostetaan kuinka tärkeää pennun kanssa on olla PALJON niin mietin että mitä tapahtuu tilanteessa jossa pentu on aika "omillaan" alusta asti.
Ja tämä siis pohdintaa eikä mikään päällä oleva tilanne.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi et tee asialle jotain,koira parka. :(
koira joka ei ole saanut paljonkaan huomiota kun eletään niin kiireistä lapsiperhearkea. Koira on sisäkoirana ja mukana meidän arjessa, kun mennään lasten kanssa pihalle, koira tulee myös ja puuhailee omiaan. Ei meillä tämän koiran kohdalla ole ollut aikaa tehdä kuin perushommat. Välillä tulee oikein huono-omatunto siitä kuinka vähän aikaa koiralle jää.
Edellinen koira oli silloin kun ei ollut vielä lapsia, sitä koulutettiin, sen kanssa harrastettiin, patikoitiin ja käytiin monen tunnin aktiviteetti-treeni reissuilla useasti viikossa.
Täytyy kuitenkin sanoa että tämä nykyinen on monta kertaa tottelevaisempi, pääkoppa kunnossa, mahtava luonne, rauhallinen ja erityisen vastaanottavainen. Tämä koira oppisi vaikka mitä jos olisi vain aikaa opettaa. Kaikki perustottelevaisuus asiat ovat tulleet kuin itsestään. En ole joutunut montakaan kertaa toistelemaan asioita kun jotain yrittänyt opettaa. Koira katsoo silmiin ja jaksaa keskittyä "tehtäviin" vaikka kuinka kauan. Jos esimerkiksi heitän pallon keskelle peltoa, tämä koira etsii sitä niin kauan että löytää.
Väittäisin että tärkeämpää on perintötekijät ja se aika jonka koira on kasvattajalla ollut.
eli ei aikaa koiralle,niin tee asialle jotain!
Toivottavasti koirasi saa edes pari kertaa viikossa kunnollisen lenkin,rauhassa haistella ilman että lapsien takia koko ajan huomio on muualla kuin koirassa ja saa aikaa omistajansa kanssa.Toivottavasti pääsee n.1,5-2h päivässä ulos jonka keskikokoisesta koirasta alkaen koirat vaativat ulkoilua päivittäin.
Anna koiralle aikaa/huomiota myös..Se ei osaa sitä pyytää jos alistuu kohtaloonsa olla ilman riittävää huomiota.Kehu ja rapsuta,se ei vaadi paljoa,mutta merkitsee koiralle paljon!
koira joka ei ole saanut paljonkaan huomiota kun eletään niin kiireistä lapsiperhearkea. Koira on sisäkoirana ja mukana meidän arjessa, kun mennään lasten kanssa pihalle, koira tulee myös ja puuhailee omiaan. Ei meillä tämän koiran kohdalla ole ollut aikaa tehdä kuin perushommat. Välillä tulee oikein huono-omatunto siitä kuinka vähän aikaa koiralle jää.
Edellinen koira oli silloin kun ei ollut vielä lapsia, sitä koulutettiin, sen kanssa harrastettiin, patikoitiin ja käytiin monen tunnin aktiviteetti-treeni reissuilla useasti viikossa.
Täytyy kuitenkin sanoa että tämä nykyinen on monta kertaa tottelevaisempi, pääkoppa kunnossa, mahtava luonne, rauhallinen ja erityisen vastaanottavainen. Tämä koira oppisi vaikka mitä jos olisi vain aikaa opettaa. Kaikki perustottelevaisuus asiat ovat tulleet kuin itsestään. En ole joutunut montakaan kertaa toistelemaan asioita kun jotain yrittänyt opettaa. Koira katsoo silmiin ja jaksaa keskittyä "tehtäviin" vaikka kuinka kauan. Jos esimerkiksi heitän pallon keskelle peltoa, tämä koira etsii sitä niin kauan että löytää.
Väittäisin että tärkeämpää on perintötekijät ja se aika jonka koira on kasvattajalla ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi et tee asialle jotain,koira parka. :(
koira joka ei ole saanut paljonkaan huomiota kun eletään niin kiireistä lapsiperhearkea. Koira on sisäkoirana ja mukana meidän arjessa, kun mennään lasten kanssa pihalle, koira tulee myös ja puuhailee omiaan. Ei meillä tämän koiran kohdalla ole ollut aikaa tehdä kuin perushommat. Välillä tulee oikein huono-omatunto siitä kuinka vähän aikaa koiralle jää.
Edellinen koira oli silloin kun ei ollut vielä lapsia, sitä koulutettiin, sen kanssa harrastettiin, patikoitiin ja käytiin monen tunnin aktiviteetti-treeni reissuilla useasti viikossa.
Täytyy kuitenkin sanoa että tämä nykyinen on monta kertaa tottelevaisempi, pääkoppa kunnossa, mahtava luonne, rauhallinen ja erityisen vastaanottavainen. Tämä koira oppisi vaikka mitä jos olisi vain aikaa opettaa. Kaikki perustottelevaisuus asiat ovat tulleet kuin itsestään. En ole joutunut montakaan kertaa toistelemaan asioita kun jotain yrittänyt opettaa. Koira katsoo silmiin ja jaksaa keskittyä "tehtäviin" vaikka kuinka kauan. Jos esimerkiksi heitän pallon keskelle peltoa, tämä koira etsii sitä niin kauan että löytää.
Väittäisin että tärkeämpää on perintötekijät ja se aika jonka koira on kasvattajalla ollut.
eli ei aikaa koiralle,niin tee asialle jotain!Toivottavasti koirasi saa edes pari kertaa viikossa kunnollisen lenkin,rauhassa haistella ilman että lapsien takia koko ajan huomio on muualla kuin koirassa ja saa aikaa omistajansa kanssa.Toivottavasti pääsee n.1,5-2h päivässä ulos jonka keskikokoisesta koirasta alkaen koirat vaativat ulkoilua päivittäin.
Anna koiralle aikaa/huomiota myös..Se ei osaa sitä pyytää jos alistuu kohtaloonsa olla ilman riittävää huomiota.Kehu ja rapsuta,se ei vaadi paljoa,mutta merkitsee koiralle paljon!
Kuten sanoin, kyllä meillä koira saa ne perusjutut eli ei tässä nyt sentään mitään laiminlyöntejä ole.
Meillä on sen verran hyvät puitteet tässä asua että koira on meillä irti pihassa aina kun olen lasten kanssa ulkona. Eli päivisin helposti se 1-2h. Välillä heittelen koiralle palloa tai fribeetä mutta kuitenkin olen siellä pienten lasten kanssa. Koira yleensä järsii keppejä tai menee omilla reissuillaan metsässä (Asutaan syrjässä metsän laidassa).
Mies käy kyllä iltaisin pelkästään koiran kanssa, joko pyörällä tai hölkällä mutta tekee yleensä pitkää lenkkiä ja koira kyllä saa tarvittavan liikunnan. En silti ymmärrä miksi huomion pitäisi olla koirassa jos koira jää haistelemaan toisten merkkejä puhelin pylväästä?
Viikonloput tietysti erikseen kun mies on kotona mutta arkena olen kyllä täysin kiinni pikkulapsiarjessa. Koira on sivussa. Mutta onko sillä väliä? Onko se sitten parempi että koira on päivästä 8h yksin joko sisällä tai häkissä kun omistaja on töissä? Meillä koira on kuitenkin kotona eikä joudu olemaan yksin.
Mutta tuo on totta että enemmän pitäisi koiralle antaa kehuja ja rapsutuksia. Nuo tuppaa unohtumaan tässä hälinässä ja tiedän kyllä että ovat koiralle tärkeitä.
Ja kyse on kultaisestanoutajasta kun joku kysyi.
Kuten sanoin, kyllä meillä koira saa ne perusjutut eli ei tässä nyt sentään mitään laiminlyöntejä ole.
Meillä on sen verran hyvät puitteet tässä asua että koira on meillä irti pihassa aina kun olen lasten kanssa ulkona. Eli päivisin helposti se 1-2h. Välillä heittelen koiralle palloa tai fribeetä mutta kuitenkin olen siellä pienten lasten kanssa. Koira yleensä järsii keppejä tai menee omilla reissuillaan metsässä (Asutaan syrjässä metsän laidassa).
Mies käy kyllä iltaisin pelkästään koiran kanssa, joko pyörällä tai hölkällä mutta tekee yleensä pitkää lenkkiä ja koira kyllä saa tarvittavan liikunnan. En silti ymmärrä miksi huomion pitäisi olla koirassa jos koira jää haistelemaan toisten merkkejä puhelin pylväästä?
Viikonloput tietysti erikseen kun mies on kotona mutta arkena olen kyllä täysin kiinni pikkulapsiarjessa. Koira on sivussa. Mutta onko sillä väliä? Onko se sitten parempi että koira on päivästä 8h yksin joko sisällä tai häkissä kun omistaja on töissä? Meillä koira on kuitenkin kotona eikä joudu olemaan yksin.
Mutta tuo on totta että enemmän pitäisi koiralle antaa kehuja ja rapsutuksia. Nuo tuppaa unohtumaan tässä hälinässä ja tiedän kyllä että ovat koiralle tärkeitä.
Ja kyse on kultaisestanoutajasta kun joku kysyi.
ja kun koira itse vaikuttaa tyytyväiseltä eikä oireile stressioirein, selvästi sen saama aktivaatio ja liikunta on sille riittävästi.
Olen myös samaa mieltä tuosta, että koiralle on ankeampaa joutua olemaan 8-9 tuntia päivässä yksin ja sitten päästä vaikka parin tunnin lenkilel joka päivä, kuin se että se saa olla lauman arjessa päivät pitkät mutta pääsee harvemmin kunnon pitkille lenkeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ottaa koira jos ei ole sille aikaa? Kyllä se eläin kärsii jos ei saa huomiota ja ihmiselläkin alkaa hermo kiristymään.
On eri asia hoitaa koiraa arjessa, sille kuten ei perheenjäsenelle(puoliso, sisarus, lapsi) lasketa tunteja milloin pitää huomioida vaan toista huomioidaan päivän mittaan.
Oikeassa ajanpuutteessa, koiran ottaminen on harvinaisen typerää. Jos "jääkautta" (=omistaja ei huomioi koiraa lainkaan, yleensä kestää 1-3 vk.) käytetään ongelmakoiran koulutuksessa miten voi odottaa että siitä kasvaa yhteiskuntakelpoinen yksilö. Koira tarvitsee huomiota ja sitä se hakee vaikka saisikin vain kielteistä, esim. tuhostamalla mattoja--> omistaja kieltää-->koira sai huomiota. Jotkut koirat hakevat huomiota jopa näykkimällä ja on tutkimuksissa todettu että koiran tunneskaalaan kuuluu kateus.Pahimmillaan koira kilpailee lapsen kanssa huomiosta aggressiivisesti käyttäytyen.
Puhumattakaan sitten sisäsiisteydestä, koulutuksesta, sosiaalistamisesta joiden puute aiheuttaa yleensä ongelmia. Jopa koirat jotka ovat sisäsiistejä ja peruskoulutetuja voivat oireilla huomionpuutteesta, ja suurin syy miksi koirasta luovutaan on yleensä ajanpuute. Toki koiraroduissa ja yksilöissä on suuriakin eroja mutta kyseessä on suden, laumaeläimen, alalaji.
Koiran kasvatus ja hoito ei ole rakettitiedettä mutta ei se mikään täysin yksinkertainen asiakaan ole.
En väitä että koiran kanssa pitäisi jatkuvasti olla vaan kultainen keskitie pätee tässäkin.
Onneksi aloittaja ei ole kyseisessä tilanteessa mutta niille jotka ovat, pyydän mitä hartaimmin miettimään vielä kerran.
Meillä ei kauheasti pentujen kanssa olla koskaan hössötetty eikä annettu mitään erityistä aikaa, siinä vaan ovat ihan perheen arjessa mukana, eikä yhtäkään ongelmakoiraaa olla ikinä omistettu.
Nykyajan outoja villityksiä tämä että koiranomistamisestakin tehdään jotain rakettitiedettä, että niin kauheasti täytyisi kouluttaa ja harrastaa ja hössätä. Toki jos ottaa hyperaktiivisen työkoirarodun niin ei sitä voi pitää kaupunkikämpässä ilman mitään muuta tekemistä kuin hihnalenkit, mutta harvapa sellaisia ottaakaan jos ei ole esim. harrastushaluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kauheasti pentujen kanssa olla koskaan hössötetty eikä annettu mitään erityistä aikaa, siinä vaan ovat ihan perheen arjessa mukana, eikä yhtäkään ongelmakoiraaa olla ikinä omistettu.
Nykyajan outoja villityksiä tämä että koiranomistamisestakin tehdään jotain rakettitiedettä, että niin kauheasti täytyisi kouluttaa ja harrastaa ja hössätä. Toki jos ottaa hyperaktiivisen työkoirarodun niin ei sitä voi pitää kaupunkikämpässä ilman mitään muuta tekemistä kuin hihnalenkit, mutta harvapa sellaisia ottaakaan jos ei ole esim. harrastushaluja.
Minkä rotuisia koiria teillä? Meillä lapinkoira joka kasvanut kanssa aika lailla itsekeen ja ihan tolkullinen, kiva koira on.
Vastauksesta ihan samaa mieltä, olen monesti miettinyt että mistä johtuu kun nykyään korostetaan niin kauheasti kuinka koiran kanssa pitää tehdä sitä, tätä ja tuota ja aktivoida ym. ja samaan aikaan ongelmakoiria taitaa olla enemmän kuin koskaan.
Ennen koirat kasvoivat ja olivat perheessä siinä sivussa eikä niiden kanssa sen kummemmin mitään tehty ja myös ongelmakoiria oli paljon vähemmän.
Minkä rotuisia koiria teillä? Meillä lapinkoira joka kasvanut kanssa aika lailla itsekeen ja ihan tolkullinen, kiva koira on.
Vastauksesta ihan samaa mieltä, olen monesti miettinyt että mistä johtuu kun nykyään korostetaan niin kauheasti kuinka koiran kanssa pitää tehdä sitä, tätä ja tuota ja aktivoida ym. ja samaan aikaan ongelmakoiria taitaa olla enemmän kuin koskaan.
Ennen koirat kasvoivat ja olivat perheessä siinä sivussa eikä niiden kanssa sen kummemmin mitään tehty ja myös ongelmakoiria oli paljon vähemmän.
Meillä ollut vuosien varrella suomenpystykorvaa, naapurin isännältä ostettua karjalankarhukoiran ja tuntemattoman ajokoiran sekarotuista, nyt on tolleri (novascotiannoutaja) ja länsiylämaanterrieri. Ei siis kaikki mitään äärihelppojakaan välttämättä, mutta onhan koira eläimenä niin kauan historiassa sopeutunut ihmisen kanssa elämiseen että useimmat yksilöt suhteellisen järkevällä pidolla ovat ihan mukavia ihmisperheen jäseniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kauheasti pentujen kanssa olla koskaan hössötetty eikä annettu mitään erityistä aikaa, siinä vaan ovat ihan perheen arjessa mukana, eikä yhtäkään ongelmakoiraaa olla ikinä omistettu.
Nykyajan outoja villityksiä tämä että koiranomistamisestakin tehdään jotain rakettitiedettä, että niin kauheasti täytyisi kouluttaa ja harrastaa ja hössätä. Toki jos ottaa hyperaktiivisen työkoirarodun niin ei sitä voi pitää kaupunkikämpässä ilman mitään muuta tekemistä kuin hihnalenkit, mutta harvapa sellaisia ottaakaan jos ei ole esim. harrastushaluja.
Minkä rotuisia koiria teillä? Meillä lapinkoira joka kasvanut kanssa aika lailla itsekeen ja ihan tolkullinen, kiva koira on.
Vastauksesta ihan samaa mieltä, olen monesti miettinyt että mistä johtuu kun nykyään korostetaan niin kauheasti kuinka koiran kanssa pitää tehdä sitä, tätä ja tuota ja aktivoida ym. ja samaan aikaan ongelmakoiria taitaa olla enemmän kuin koskaan.
Ennen koirat kasvoivat ja olivat perheessä siinä sivussa eikä niiden kanssa sen kummemmin mitään tehty ja myös ongelmakoiria oli paljon vähemmän.
Tähän kommenttiin sanoisin että kyllä niitä ongelma koiria on ollut ennenkin joita kylän lapset pelänneet mutta niistä ei vaan voihotettu niin paljon kuin nykyisin.
nykyään tuntuu että koira ei saa missään näkyä saati kuulua. koiran vihaajia tuntuu olevan nykyään pilvinpimein ja sanoisin että heidän "lajinsa" lisääntynyt. toki koiriakin on enemmän ihmisillä ja väärissäkin oloissa.
alkuperäiseen kysymykseen niin ei petu mene pilalle jos sen kanssa ei koko ajan olla. meillä tämä nuorimmainen on (collie) on kyllä ihan "pellossa kasvanut" siihen nähden mutta järkevä ja ihana esim. vieraita kohtaan.
Se mkä kannattaa kuitenkin muistaa pennun kanssa niin sosiaalistaminen kaikenlaisiin tilanteisiin ja asioihin sekä eri-ikäisiin ihmisiin ja koiriin.
sillä pääsee jo pitkälle ;)
sitä paitsi jos lapsia kerran on niin ei koira jää koskaan ilman huomiota. varmasti saa haluia ja pusuja sekä aktivitettia ihan tarpeeksi. saati sosiaalistamistakin kun lapsilla käy kuitenkin vieraita katsomassa ihanaa koiran pentua.
tietenkin rotua kannattaa miettiä että mikä olisi hyvä.
koira joka ei ole saanut paljonkaan huomiota kun eletään niin kiireistä lapsiperhearkea. Koira on sisäkoirana ja mukana meidän arjessa, kun mennään lasten kanssa pihalle, koira tulee myös ja puuhailee omiaan. Ei meillä tämän koiran kohdalla ole ollut aikaa tehdä kuin perushommat. Välillä tulee oikein huono-omatunto siitä kuinka vähän aikaa koiralle jää.
Edellinen koira oli silloin kun ei ollut vielä lapsia, sitä koulutettiin, sen kanssa harrastettiin, patikoitiin ja käytiin monen tunnin aktiviteetti-treeni reissuilla useasti viikossa.
Täytyy kuitenkin sanoa että tämä nykyinen on monta kertaa tottelevaisempi, pääkoppa kunnossa, mahtava luonne, rauhallinen ja erityisen vastaanottavainen. Tämä koira oppisi vaikka mitä jos olisi vain aikaa opettaa. Kaikki perustottelevaisuus asiat ovat tulleet kuin itsestään. En ole joutunut montakaan kertaa toistelemaan asioita kun jotain yrittänyt opettaa. Koira katsoo silmiin ja jaksaa keskittyä "tehtäviin" vaikka kuinka kauan. Jos esimerkiksi heitän pallon keskelle peltoa, tämä koira etsii sitä niin kauan että löytää.
Väittäisin että tärkeämpää on perintötekijät ja se aika jonka koira on kasvattajalla ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mkä kannattaa kuitenkin muistaa pennun kanssa niin sosiaalistaminen kaikenlaisiin tilanteisiin ja asioihin sekä eri-ikäisiin ihmisiin ja koiriin.
sillä pääsee jo pitkälle ;)
Jos on arka niin toki on järkevää asteittain totuttaa asioihin mutta useimmat koirat ei sellaista tarvitse vaan pärjäävät hyvin mihin tahansa ne sitten viekin. Esim. me muutimme koirinemme Helsinkiin maalta, eikä koirat olleet ikinä nähneet vilkkaita teitä, ihmispaljoutta, kulkeneet metrossa jne. Mitään ongelmia ei ollut sopeutumisessa kun kylmiltään tänne tultiin vaikkei koiria oltu koskaan sosiaalistettu ties mihin. Ne vaan on rauhallisia ja luottavaisia jos niiden emäntäkin sitä on, ja luottavat että lauman johtaja kyllä hoitaa tilanteet ja tietää minne mennään ja mitä tehdään.
Mikä järki on se koira ottaa jos sille ei ole aikaa? Tietenkin eri asia vahti- ja metsästyskoirat.
Meillä syynä oli se että meille tuli vauva. Samalla tavalla vanhemmat lapsetkin ovat joutuneet sopeutumaan tilanteeseen, samalla tapaa joutui koirakin sopeutumaan.
Mikä järki on se koira ottaa jos sille ei ole aikaa? Tietenkin eri asia vahti- ja metsästyskoirat.
Meillä syynä oli se että meille tuli vauva. Samalla tavalla vanhemmat lapsetkin ovat joutuneet sopeutumaan tilanteeseen, samalla tapaa joutui koirakin sopeutumaan.
Alue: Aihe vapaa
niin edessä useimmilla on taas ne 8-9 tunnin yksinolot kun kotona ollut vanhempikin palaa töihin.
Ja tuo että koirankin pitäisi saada lenkillä huomiota tarkoitti juuri positiivista huomiota,ettei kaikki huomio ole vain lapsissa,vaan koiraakin muistettaisiin kehua lenkilläkin vaikka mukana olisi lapsia.Sille tulee olo että se on tärkeä. Koska liian usein näkee että koira kulkee vaunujen jatkeena ja saa osakseen turhaa negatiivista huomiota koska äidin täytyy keskittyä liian moneen asiaan,jos vierellä kävelee lapsi/lapsia ja on vielä vaunut mukana.
Enkä puhu teidän koiran elämästä,se kuulosta oikein hyvältä. Arjen seuraaminenhan se kultaisille noutajille on sitä mieluisinta. Kultainen noutajakin on sopeutuvainen ja yleensä rauhallinen perhekoira,eli teillä varmasti kaikki hyvin,mutta monissa lapsiperheissä koiralle ei löydy riittävää aikaa,vaikka mukavaahan sen on kun olisi aikaa ulkoilla ja olla kotona koiran kanssa jos on äitiysvapaalla.