mun isä sai mut 19v ja joutui pyörätuoliin 27v. haluutko kysyä vammaisuudesta jotakin?

mut kylhän sen tajuu et sillä on ollu paha olla tietyistä syistä minkä takii se on menny sit yrittämään sitä ja kyllä siitä sillon paljon itkettiin.

mut sit ne saatiin kuntoutettua ja muutenkin silleen kuntoutu. ainut miten jäi niin sit lantiosta alaspäin halvaantuneeks.

Onko hän nyt onnellinen?

mutta kyllä uskoisin olevan onnellinen. :)

en jaksa luetella kaikkia.



mutta aika lailla on pyritty tekemään niitä samoja asioita kun tehtiin sillon aikaisemminkin. ne pitää vaan ehkä tehdä vähän eritavalla mutta ei siinä oo muuta ihmeellistä :)

Vai ovatko äitisi kanssa vielä yhdessä?

Onko hän työeläelämässä mukana?

eikä oo työelämässä.

junttikysymys, mut pystyykö hän harrastaa seksiä(erektio)?



ja oletko sä joutunut esim. vaihtaa vaippoja tai auttaa häntä vessanpöntölle, vai onko teillä aina ollut joku apulainen/sairaanhoitaja?



jättikö äitisi hänet tuon tapahtuman tai vammautumisen takia?



kaduttaako isääsi tuo tapahtuma ja yritys jonka takia vammatutui, vai pitääkö hän sitä oppimiskokemuksena?

vammautui?

Kuinka paljon muut ihmiset kysyvät isästäsi?

koska kaikki tietävät mitä hänelle on käynyt.

niin voi kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä, vastaan niihin joihin osaan.



eli tänään voitaisiin rakentavasti keskustella vaikka vammaisuudesta. ja piristystä se ois mullekin, koska on tällä hetkellä aika tylsää.

tietty sit joissain asioissa jos isä on joutunut pyytämään apua ja mä oon joutunu silleen auttamaan vaikka ois ollu muutaki tekemistä. nii sillon on ollu vähän silleen "joo-o..." - fiilis. mut ei sen kummemmin tosiaan kun ymmärtää kuitenkin et miks on pitäny joskus vähän enemmän auttaa mitä 'normaalia' ihmistä ei ois tarvinnu. :)