Lue keskustelun säännöt.
Huono itsetunto ja negatiivinen elämänkatsomus eivät ole mielestäni sama asia.
10.09.2012 |
Kasvoin tyrannivanhempien esikoisena ja vieläpä tyttö olin.Järjettömän tiukat säännöt koko lapsuuden vielä 17vuotiaana isäni pisti mut koville jos uskalsin sanoa väärän sanan.En voinut edes kiroilla.Tein sitten pikku piloja hänelle kavereiden kanssa,tihutyötä kun ei uskaltanut verbaalisesti vastustaa.Mulla on todella pessimistinen elämänasenne,luotan itseeni mutta en usko että olen koskaan onnellinen ihminen.
Kommentit (5)
Minulla taas toisinpäin, eli minulla on kyllä periaatteessa varsin positiivinen elämänkatsomus, ja hyvä lapsuuskin takana, mutta järkyttävän huono itsetunto syö koko ajan mahdollisuuksia elämästäni. On taipumus uskoa käytännössä, että MINÄ en voi onnistua, minä en uskalla, minä en pysty, vaikka muuten ajattelen että maailma on ihan jees paikka jossa on vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi huono itsetunto muka olisi sama asia kuin elämänmyönteisyyden puuttuminen? Toki huono itsetunto voi aiheuttaa kielteisiä asenteita koko elämiseen, mutta niin voi moni muukin asia ja psyyken oire.
Päästä irti lapsuudestasi.
Eikä sun tarvitse olla onneton koko elämääsi, voit edes yrittää valita toisin.
Nimenomaan. Jos lapsuus ei ole ollut onnellinen, se ei tarkoita, että loppuelämä on samalla lailla onnetonta. Päätä olla onnellinen, opettele katselemaan asioita positiiviselta puolelta. Jos kahvisi on pahaa, ole onnellinen, että sinulla on edes kahvia. Seuraavalla kerralla keitä parempaa.. huono vertaus, mutta näin se kuitenkin menee. nauti pienistä asioista. Netistä löytyy paljon ideoita positiiviseen elämään ja kirjasto tulvii kirjoja elämästä, itsensä kehittämisestä jne. Älä ole lapsuutesi vanki.