Mitä ajattelisit tällaisesta ihmisestä? Hän kertoisi sinulle,

ja tota jos saan ihan kunnollisen syyn nii se on sit vielä parempi. sit varmaan osaisin hyväksyä asian ja ei siinä kummempaa, pääasiahan se kuitenki ois et lapsella on siellä toisessa päässä kaikki hyvin vaikka ei sit isä tai äiti kuuluiskaan elämään.



mut jos vastaus on "en tiiä". nii en minäkään sellasen ihmisen kanssa tekemisissä ois.



terv. nainen

jonkun miehen kohdalla.

Esimerkiksi jos mies olisi ollut kovin nuori tullessaan isäksi, ei ole koskaan nähnyt lasta, suhde lapsen äitiin on vaikea jommankumman edellisen asian lisäksi. Eihän isyys ole mitenkään automaattista vaan se muodostuu suhteesta lapseen. Jos syystä tai toisesta ei ole ollut mahdollisuutta muodostaa suhdetta lapseen niin ei sitä välttämättä automaattisesti osaa haluta.



Jonkun naisen kohdalla taas asiaan voi liittyä kipeitä ja selvittämättömiä asioita, nainen on ollut vaikkapa kykenemätön pitämään lapsesta huolta. No, tietysti ehkä kokisin, että tällaisen ihmisen tunteminen voisi olla vaikeaa, koska varmasti tämäntapaiset selvittämättömät asiat vaikeuttavat elämää ja näkyvät jotenkin elämänasenteessa.



Jos siis mies tai nainen ei halua tavata lastaan niin varmasti hän silloin haluaa torjua kaikkea ikävää, mitä asiaan liittyy eikä kestä kohdata kipeitä asioita vaan torjuminen on turvallisempi tapa sellaiselle ihmiselle elää itsensä kanssa.

minua saattaisi kiinnostaa, että Miksi joku ei halua tavata lastaan, mutta en minä sen perusteella ketään kategorioisi/tuomitsisi.

tuollaisia ihmisiä, onpa sitten mies/nainen. Tunnenkin pari tällaista miestä jotka eivät tapaa lastaan. Tunne-elämältään kehittymättömiä tapauksia.

Avioeron jälkeen ei vaan enää kiinnostanut oman lapsen tapaamiset tai elämä ylipäänsä.

riippuen syystä tietysti. Jos vaikkapa kyseessä on mies, joka ei olisi halunnut lasta (esim. yhden illan juttu) ja vaikeat välit lapsen äitiin. Eikö tärkeämpää ole, että lapsella on joku joka huolehtii kuin että isä pakotetaan tapailemaan lasta jota ei edes olisi halunnut ollenkaan.

Tai jos joku äiti on antanut lapsensa adoptioon jo vauvana niin ymmärrän hyvin, että ei pysty tai halua olla lähemmin läsnä hänen elämässään. Muitakin esimerkkejä tulee mieleen.

Itsekin varmaan laittaisin esim. vammaisen lapsen adoptioon enkä pitäisi yhteyttä.

kun meillä meni huonosti. Ei ole koskaan tavannut lasta. Lapsen äiti lupasi kasvattaa lapsen yksin ja lupasi myös ettei vaadi elareita, mutta valehteli senkin.



Meillä oli silloin jo lapsia ja myös sen jälkeen saimme lapsia. Ei se lapsi oli hänen lapsensa, hän toimi vaan luovuttajana tavallaan. Nainen oli vielä sanonut, ettei ehkäisyä tarvitse käyttää, sillä hän ei voi saada lapsia, juupa juu.

Nainen oli vielä sanonut, ettei ehkäisyä tarvitse käyttää, sillä hän ei voi saada lapsia, juupa juu.